Etusivu > Hautausmaat >

Helsingin hautausmaiden historia

Helsingin hautausmaiden historia

Helsingin kaupunki perustettiin vuonna 1550 Vantaanjoen varteen. Tälle ensimmäiselle kaupunkialueelle perustettiin myös ensimmäinen kirkko ja hautausmaa. Vuonna 1639 annetun asetuksen nojalla Helsinki määrättiin muutettavaksi Vironniemelle, jotta kaupungille saataisiin paremmat merenkulkuyhteydet. Vironniemi vastaa nykyisessä kaupungissa Senaatintorin ja Kruunuhaan seutua.

Senaatintorin hautausmaa

Vuonna 1727 rakennettiin nykyiselle Senaatintorille kirkko, joka nimettiin silloisen Ruotsin kuningattaren mukaan Ulrika Eleonoran kirkoksi. Kirkkoa ympäröi hautausmaa, joka suurten nälkävuosien aikaan kävi ylivoimaisen ahtaaksi ja vainajia alettiin haudata Kamppiin.

Kirkko huutokaupattiin, purettiin ja sen puutavara käytettiin helsinkiläisten talojen rakentamiseen. Uusi asemakaava pyyhkäisi kirkkoa ympäröineen hautausmaan olemattomiin.

Vanhankirkon hautausmaa

Vuonna 1790 Helsingin kaupungin maistraatti päätti seurakunnan anomuksesta osoittaa uuden hautausmaa-alueen Kampista nykyisen Vanhankirkon puiston tienoilta. Tälle alueelle oli haudattu vuonna 1710 riehuneen ruttoepidemian uhrit. Isonvihan aikana kulovalkean lailla levinnyt rutto aiheutti Helsingissä niin suurta tuhoa, että 2/3 kaupungin asukkaista - eli 1185 henkilöä - kuoli neljän kuukauden aikana.

Kirkkoneuvoston pöytäkirjan mukaan 21. lokakuuta 1829 suljettiin Vanhankirkon ympärillä oleva hautausmaa ja se muutettiin kokonaisuudessaan yleiseksi puistoalueeksi. Vanhankirkon puistoon haudattiin tosin vielä vuonna 1918 Helsingin kaupungin toimeksiannosta kaupungin valloituksessa kaatuneita suomalaisia ja saksalaisia sotilaita.

Hietaniemen hautausmaa

Vanhankirkon puiston järjestelyiden jälkeen kaupunki osoitti Lapinlahden rannalla olevan hiekkakankaan uudeksi hautausmaa-alueeksi, joka vihittiin käyttöön 22. lokakuuta 1829. Tämän jälkeen vuonna 1858 vanhaa hautausmaata laajennettiin "uudella hautausmaalla", vuonna 1929 ns. Hietaniemen alueella ja vuonna 1949 vielä uurnalehdolla.

Vanhan hautausmaan vuonna 1873 rakennetun kappelin suunnitteli arkkitehti C. T. Höijer. Kyseinen kappeli on edelleenkin pääkaupunkiseudun suosituin siunauskappeli.

Hietaniemessä sijaitsevan uuden siunauskappelin suunnitteli arkkitehti Albert Nyberg. Kappeli vihittiin käyttöön 18. kesäkuuta 1933. Kappelirakennuksessa on myös vaikuttava kolumbaario tuhkauurnia varten. Uusi kappeli on täysin peruskorjattu vuonna 1996.

Sodan syttyessä vuonna 1939 erotettiin Hietaniemen alueesta osa sodassa kaatuneiden hautaamista varten. Sankarihautoihin on haudattu 3 159 suomalaista ja 121 saksalaista sotilasta. Sankarihauta-alueeseen kuuluu olennaisena osana myös Kadonneitten muuri, johon on kaiverrettu lähes 800 taistelutantereelle jääneen helsinkiläisen nimi.

Kaartin hautausmaa

Nykyinen Kaartin hautausmaa on alunperin ollut Henkivartion 3. Suomen tarkk’ampujapataljoonan Kaartin seurakunnan hallussa. Hautausmaa on perustettu vuonna 1830. Mainittu seurakunta lakkautettiin 1.1.1914, jolloin hautausmaa siirtyi Helsingin kaupungin suomalaisille ja ruotsalaisille evankelis-luterilaisille seurakunnille. Tällöin määrättiin, että Kaartin hautausmaalta luovutetaan hautoja ensisijaisesti Suomen sotaväkeen kuuluneille henkilöille, jotka ovat palvelleet Suomen Valkoisessa Kaartissa sekä näiden omaisille.

Malmin hautausmaa

Vuonna 1888 päätti silloinen seurakunta rakentaa uuden hautausmaan Suomen Kruunun hallinnossa olevalle entiselle harjoitus- ja leiripaikalle Helsingin pitäjän Malmille. Alue vihittiin hautausmaaksi 10. marraskuuta 1894.

Alue oli alussa noin 27 ha:n kokoinen. Malmilla lunastettiin tuolloin lähinnä yksittäis- ja linjahautoja, jotka olivat huomattavasti halvempia kuin Hietaniemen perhehaudat. Tästä johtuen Malmi olikin vuosisadan alussa luonteeltaan työläishautausmaa. Vasta 1920-luvulla perhehaudat yleistyivät Malmilla.

Malmin hautausmaan keskiosissa sijaitsee Helsingin pitäjän yksityinen hautausmaa eli Åbergin hautausmaa, joka ei kuulu seurakuntayhtymän omistukseen. Aluetta hoidetaan kuitenkin kuten muutakin hautausmaata.

Arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnitelmien pohjalta rakennettiin 1921-1923 kappelirakennus. Nykyisin kappelirakennuksessa on kolme erillistä siunauskappelia: Iso kappeli sekä Itäinen ja Läntinen kappeli. Kappelirakennuksessa sijaitsee myös krematorio, joka rakennettiin 1965.

Malmin hautausmaa sijaitsee noin 10 kilometrin päässä Helsingin keskustasta ja tämän vuoksi vainajat saattajineen kuljetettiin aikoinaan rautateitse hautausmaalle Aleksis Kiven kadulla sijaitsevalta Harjun ruumishuoneelta. Junaliikenne lopetettiin 1954 ja Harjun ruumishuoneen toiminta lakkautettiin 1950-luvun lopulla.

Hautausmaan pohjoisosassa sijaitsee vuonna 1897 rakennettu asemarakennus, joka toimii nykyään toimistona.

Talvi- ja jatkosodan aikana kaatuneille 297 vainajalle osoitettiin sankarihauta-alue, johon haudattiin myös 95 vapaaehtoista virolaista sotilasta. Sankarihauta-alueella sijaitsevan Pro patria -muistomerkin suunnitteli arkkitehti Arvo Muroma. Malmin hautausmaalla sijaitsee myös 1918 kaatuneiden punaisten muistomerkki.

Honkanummen hautausmaa

Honkanummen metsähautausmaa sijaitsee muinaisen Anchylus-järven rantatasanteella, 18 kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Hautausmaa vihittiin käyttöön 10. marraskuuta 1951 ja ensimmäinen hautaus tapahtui tammikuussa 1957.

Hautausmaalla sijaitsevan Helsingin kauneimpiin sakraalirakennuksiin kuuluvan kappelin suunnitteli professori Erik Bryggman. Rakennuksessa on kaksi kappelia ja vuonna 1991 kappelin yhteyteen rakennettu krematorio, joka on yhteinen Vantaan seurakuntayhtymän kanssa.

Maunulan uurnalehto

Vuonna 1966 vihittiin Maunulassa Suomen ensimmäinen, pelkästään uurnahautauksia varten rakennettu hautausmaa. Maunulan uurnalehdon pinta-ala on noin 8 ha, josta varsinaisena hautausmaana on 4 ha. Maunulassa ei ole siunauskappelia, mutta toimistorakennuksen yhteydessä on pieni uurnanluovutushuone hiljentymistä varten.

Kulosaaren hautausmaa

Kulosaaren seurakunnan aktiivinen huvilayhdyskunta alkoi puuhata Iso-Pässin saarelle hautausmaata vuosisadan alussa. Tämä Leposaaren hautausmaaksi myöskin nimitetty alue vihittiin käyttöön vuonna 1925. Tunnelmallisen kappelin suunnitteli Armas Lindgren 1927. Toiminnan alkuvaiheessa hautoja luovutettiin kaikille halukkaille, mutta hautausmaan pienestä koosta johtuen myöhemmin tuli rajoitus, jonka mukaan hautoja luovutetaan edelleenkin ensisijaisesti vain Kulosaaren seurakunnan tai Matteuksen seurakunnan Kulosaaressa asuville jäsenille.

Hautausmaalla on pieni sankarihauta-alue, johon on haudattu 24 kaatunutta. Graniittisen muistopatsaan suunnitteli Ben Renvall.

Kallion kirkon uurnaholvi

Kallion kirkkoon on valmistunut vuoden 1991 aikana uudentyyppinen hautausmaa. Sen esikuvana on Jeesuksen aikainen hautaustapa, jolloin haudat olivat kallioon louhittuja, useampaan kertaan käytettäviä holveja. Kuoleman jälkeen vainaja sijoitettiin yrtteihin käärittynä holvin penkille ja haudan aukko suljettiin vuosiksi. Määräajan jälkeen haudasta poistettiin vähäiset jäänteet, jotka ihmisestä vielä olivat jäljellä, ja hauta puhdistettiin kalkitsemalla ja otettiin uudestaan käyttöön.

Kallion kirkon uurnaholvi on suuri hauta, johon mahtuu noin 2500 uurnaa. Uurna on seurakunnan ja se luovutetaan omaisille tuhkan säilyttämistä varten. Vainajan hautakivi - nimilaatta - sijoitetaan kirkkosalin seinään.