Maunulan uurnalehdon historia

Vuoden 1966 tammikuussa käyttöön vihitty Maunulan uurnalehto on Suomen ensimmäinen pelkästään uurnahautauksia varten rakennettu hautausmaa. Pinta-ala on 8 hehtaaria ja hautoja on nykyään noin 11 000 kpl. Alue oli aikaisemmin peltoa ja metsää.Vanhat maunulalaiset muistavat myös karjan laiduntaneen alueella. Vanhoissa ilmakuvissa näkyy jäänteitä hautausmaan ja ympäristön sarkaojista.

Haagan- ja Maunulanpurot kiertävät hautausmaan ulkoreunaa.Alkuperäisessä arkkitehti Erik Sommerschieldin laatimassa suunnitelmassa korttelit ovat säännöllisiä, neliömäisiä lohkoja. Hautarivit ovat suoria samoin kuin pienet pensasaidat. Näiden suunnitelmien mukaan on rakennettu hautakorttelit 1 ja 2 sekä 21 - 41.

Puutarha-arkkitehti Maj-Lis Rosenbröijer laati vuonna 1983 suunnitelman ensimmäiseksi muistolehtoalueeksi. Tämä muistolehto 2A sijaitsee keskusmetsän laidalla ison ristin läheisyydessä. Alueella on luonnonkiven edustalle rakennettu
vesiallas suihkulähteineen, istutuksineen ja penkkeineen. Tuhka haudataan tälle alueelleilman uurnaa. Omia kukkia
ei saa istuttaa ja leikkokukat tulee sijoittaa vesialtaan edustalla olevaan kukka-altaaseen. Alue on ns. anonyymi muistolehto
eli vainajille ei tule muistomerkkejä eikä nimilaattoja.

Korttelit 38 ja 42 ovat arkkitehti Bey Hengin suunnittelemat. Niissä hautojen ryhmittelyä on muutettu vapaammaksi kuin alkuperäisen suunnitelman mukaisissa kortteleissa. Myös puuston määrää on lisätty. Koivujen lisäksi alueella on mm. pihlajia ja serbiankuusia. Vanhan alueen kaavamaisuudesta haluttiin päästä eroon. Kivien kokoa säädellään pakosta, koska haudat sijaitsevat niin lähellä toisiaan.

Bey Heng suunnitteli 1990-luvulla myös korttelit 12 - 18. Niissä hautapaikat ovat hieman pienempiä ns. perhehautoja. Kortteleissa 13 ja 15 on runsaasti istutuksia ja pyöreitä aluspalkkeja, joihin voi kiinnittää tavallisen hautakiven. Tavanomaista hautausmaan muotokieltä uudistavat korttelit 12, 14 ja 16, joissa vuorottelevat pilarinmalliset hautakivirivit metallisten ristien ja maahan vinosti asennettujen reunakivien kanssa.

Samassa yhteydessä on kortteli 17 muistolehtoineen, jonka pilareihin voi kiinnittää vainajien messinkiset nimilaatat.

Metsähautakortteli 6 keskusmetsässä otettiin käyttöön 1990-luvun puolessavälissä. Muistomerkiksi käy vain pienehköt luonnonkivet nurmialueen reunoilla tai nimilaatta, joka kiinnitetään alueella valmiiksi oleviin suuriin luonnonkiviin.2000-luvulla viereen rakennettiin samalla periaatteella kortteli 7. Metsäkortteli 5 valmistui vuonna 2012 edellisten viereen. Metsäkortteleihin ei toivota kesäkukkaistutuksia, vaan leikkokukkatervehdyksiä, jotta metsän luonne säilyisi.

Vuonna 2012 valmistunut kortteli 3 on sirottelualue. Muistokivenä on massiivinen graniittilohkare, johon voi saada tumman alumiinimuistolaatan. Kortteli 3 on lammen ja metsän välissä ja erityisen luonnonkaunis paikka.

Vuoden 2000 jälkeen Maunulan uurnalehdon rakennukset on peruskorjattu. Pääsisäänkäynnille valmistui vuonna 2003 arkkitehti Mikko Piispan suunnittelema uusi porttirakennus, johon tuli uusi odotustila omaisille, wc sekä kukkakioski. Korttelit 1, 2 ja 30 myös peruskorjattiin ja niihin asennettiin aluspalkit hautakiville. Alueelle rakennettiin myös koko hautausmaan kattava valaistus. Lisäksi pääportti, aita, ulkopenkit, jätepisteet ja sadetusjärjestelmä uusittiin. Hautausmaa-alueen saneerauksissa on pyritty säilyttämään 1960-luvun henkisyys.

Syksyllä 2005 valmistuivat korttelit 9 - 11. Samalla siirryttiin takaisin suorempiin linjoihin, sekä haluttiin saada lisää tilan tuntua pieniin uurnahautoihin. Alueen keskus on korttelin 10 takaosassa sijaitseva muistolehto 10M. Siellä on liuskekivistä ja graniitista muurattu valaistu muistomuuri, johon voidaan kiinnittää hopeanvärisiä merivesialumiinilaattoja. Aita rajaa nämä korttelit takana olevasta Keskuspuistosta.

Pieni Maunulan uurnalehto on ylpeä asemastaan Länsi-Helsingin erityisen hyvin hoidettuna luonnonkauniina uurnahautausmaana. Täällä on historiaa ja tulevaisuutta. Paikkaan kannattaa tutustua.