Etusivu > Seurakunnat > Oulunkylän seurakunta > Hallinto >

Kirkkoherran tervehdys

Kirkkoherran tervehdys syksylle 2016


Ystävyyden ikoni

Sain lahjaksi pienen ikonin, kun aloitin työni kirkkoherrana Oulunkylän seurakunnassa. Ikonissa seisovat vierekkäin kaksi miestä. Toinen on Pyhä Menus, 500-luvulla elänyt egyptiläisen koptikirkon pyhimys. Hänen vierellään on Kristus.

Ikoni on nimeltään Ystävyyden ikoni. Alkuperäinen ikoni on yksi maailman vanhimpia säilyneitä ikoneja ja sitä säilytetään Pariisissa Louvressa.

Olin ostanut aikoinaan kopion Ystävyyden ikonista nuorena matkaajana Ranskassa. Ikoni kulki kanssani vuosikausia, kunnes eräällä ystävälläni oli vaikea elämänvaihe. Huomasin, kuinka hän luonani kyläillessä katsoi Ystävyyden ikonia. Hän sanoi, että ikonia katsellessa tuntui, kuin myös ikoni olisi katsonut häntä lohduttavasti. Annoin ikonin hänelle lahjaksi ja matkakumppaniksi.

Ikoneista sanotaan, että ne ovat enemmän kuin taidetta. Ne ovat ikkuna iäisyyteen. Ikoniharrastajat sanovat, että emme ainoastaan me katso ikonia. Myös ikoni voi ikään kuin katsoa meitä. Katse iäisyyteen ei ole yhdensuuntainen, vaan vuorovaikutteinen. Ikonissa meitä ei katso taideteos, maalaus tai materiaali, vaan meitä katsoo ääretön ja iankaikkinen Jumala armollisin silmin.

Pysähdyn usein uudelleen elämääni tulleen Ystävyyden ikonin äärelle. Se kertoo minulle ystävyydestä, ystävyyden kaipuusta, rukouksesta, rohkaisusta ja siunauksesta. Ikonia katsellessa ajattelen ystäviä. Ajattelen kaikkia jotka kaipaavat ystävyyttä. Ajattelen heitä jotka ovat menettäneet ystävän. Rukoilen Kristusta, joka kulkee meidän kaikkien rinnalla.

Ulla Kosonen
kirkkoherra
050 380 409
ulla.kosonen@evl.fi



Kirkkoherran tervehdys keväälle 2016


Vaya con Dios!

Muutos tervehti seurakuntaamme viime vuonna monin tavoin: Maunulan kirkolla majoittui turvapaikanhakijoita, kuusi työntekijää jäi eläkkeelle, uusia ihmisiä tuli työyhteisöön ja vastuunkantajiksi. Lehdissä on keskusteltu kirkon tulevaisuudesta ja kirkkorakennusten määristä. Oulunkylän kirkkokin on näissä mainittu.

Vuoden aikana seurakuntamme jäseniä on siunattu hautaan useita satoja. Uusiksi jäseniksi on kastettu pikkuisia. Myös kasvava määrä aikuisia liittyi kirkon jäseniksi.

Elämä samanaikaisesti toistaa itseään ja on ennalta-arvaamatonta. Pystymme suunnittelemaan, mutta emme säätämään kaikkea.

Pystymme ennakoimaan, mutta emme ennustamaan varmuudella.

Muutosten keskellä matkatessamme on välillä tarpeen varmistaa, onko kaikki tarpeellinen mukana. Mikä on tärkeää ja mistä on pidettävä kiinni? Mistä on mahdollista luopua? Pysyvätkö kaikki matkakumppanit matkassa?

Espanjaksi matkalaisille toivotetaan: Vaya con Dios! Matkatkaa Jumalan seurassa.

Lause muistuttaa, että tarvitsemme matkalla viisautta, rohkeutta, varjelusta. Myös Suomessa olemme vuosisatoja toivottaneet matkalaisille Jumalan siunausta.

Kevättä kohti kulkiessamme pieni matkarukous kaikille meille elämän matkalaisille:

"Kuule, Herra, meidän nöyrät rukouksemme ja tee palvelijoidesi matkasta onnellinen. Varjele meitä kaikissa elämän tienhaaroissa. Sinun rakkaan poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta."
(Mikael Agricolan rukouskirjasta vuodelta 1544)

Ulla Kosonen
kirkkoherra
050 380 409
ulla.kosonen@evl.fi



Kirkkoherran tervehdys syksylle 2015


Elämän leipää ja veistettyjä puita

Tarvitsemme elämänpiirissä erilaisia paikkoja, minne mennä ja missä olla omana itsenämme. Toivon, että seurakunnan yhteen tulemisista luomme tiloja ja tilanteita, missä voimme olla kukin omalla tahdilla yhdessä toisten kanssa.

Meitä Oulunkylän seurakunnan jäseniä on veistetty monesta puusta ja meihin on kirjoitettu monta tarinaa.

Tarvitsemme paikkoja, joissa ei kysytä ikää, ansioita, ammatteja tai oppiarvoja. Ei kysytä, olemmeko lapsellisia, lapsettomia, vahvasti vai heikosti uskovia. Paikkoja, joissa erilaiset ihmiset kohtaavat vertaisina. Tällainen avoin tila ja henkinen avoimuus ei ole itsestään selvää saati helppoa. Erilaisuus haastaa pohtimaan sitä kuka minä itse olen. Lähes jokaisella meistä on yhtäältä kokemusta muukalaisuudesta, ja toisaalta kaipuuta kuulua ja olla yhteydessä.

Kaupunkiympäristössä meidän on välttämätöntä löytää rajapinta, jossa voimme kulkea oman elämämme kanssa ja kunnioittaa naapurien ja lähimmäistemme elämäntaivalta. Seurakunta tarjoaa yhden polun, näköalan ja taukopaikan yhdessä kulkemiselle.

Elämän matkalla tarvitaan lepoa ja ravintoa. Toivon, että seurakunnan elämästä ja yhteydestä löydät sitä. Toivon, että voit halutessasi myös tuoda osaamistasi ja innostustasi seurakunnan arjen / juhlan rakentamiseen.

Erityinen juhla-ateria on tarjolla aina sunnuntaisin jumalanpalvelusten yhteydessä. Ehtoollinen. Siinä meille konkreettisella ja aistein koettavalla tavalla tarjotaan kirkon alati ajankohtainen perusta: Jumalan ihmeellinen armo, joka kuuluu ja on varattu meille itse kullekin.

Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan. (Joh. 6:35)

Ulla Kosonen
kirkkoherra
p. 050 380 409
ulla.kosonen@evl.fi



Kirkkoherran tervehdys keväälle 2015


Mm. hiljaisuutta

"Äiti, kuka täällä asuu?" Pikkupojan kysymys kaikuu kirkon aulassa. Äiti odottaa vuoroaan sisälle kirkkoherranvirastoon. Poika touhuaa jaloissa.

"Ei kukaan. Tämä on virasto."

"Miksi noilla sitten on yöpuku?", jatkaa poika. Aulan päädyssä poistuu kirkkosalista kolmikko, joka on harjoitellut kuvaelmaa.

Toden totta, heidän asunsa näyttävät yöpuvuilta. "Kenelläkään ei ole yöpukua, nyt on päivä," vastaa äiti kirjaan keskittyneenä. "Noilla on", pikkuinen toteaa. Kun äiti kääntää katseensa, on joukko jo kadonnut rappusia pitkin ylös.

Virallisesti kirkossa ei asu kukaan. Samalla se on kuitenkin koti, kodinomaista paikkaa monelle. Ei rakennus, eivät työntekijät, vaan ihmiset. Ja ajatus siitä, että meissä kaikissa on sisään luotuina jotain äärettömän arvokasta, jotain josta puhutaan Jumalan kuvana ja kaltaisuutena. Ja miksei rakennuskin, onhan se kaikkien seurakuntalaisten yhteinen tila.

Kirkossa hoidetaan virallisia asioita, siellä hipsutellaan pyjamassa. Kirkoissa nauretaan, itketään, iloitaan, kaivataan, lauletaan, melutaan ja ollaan hiljaa.

Elämän ääniä ja elävää hiljaisuutta.

Tässä kevätesitteessä on otos siitä, mitä Oulunkylän seurakunnassa ja sen kirkoissa tapahtuu. Paljon tapahtuu myös sellaista, mitä esite ei koskaan voi kertoa. Sellaista mitä tapahtuu kun ihmiset kohtaavat, ja Jumala.

Ulla Kosonen
kirkkoherra
p. 050 380 409
ulla.kosonen@evl.fi



Kirkkoherran tervehdys syksylle 2014

Kuva suurenee klikkaamalla.