Etusivu > Seurakunnat > Paavalin seurakunta > Hengellinen elämä >

Kuolemansynnit osa 2: Viha ja kateus

Kuolemansynnit osa 2: Viha ja kateus

Seurakuntapastori Elina Koivisto on pitänyt paastonaikana Itä-Pasilan Päiväpiirissä keskustelu- ja luentosarjaa kuolemansynneistä. Toisen kirjoituksen teemana ovat katala kateus sekä hyvä ja paha viha.

Katala kateus

Kateus on erityisesti kouluikäisten lasten kiusaus. Sen kyllä huomaa perheessämme, jossa kolme kouluikäistä kokee hyvin usein kateutta toisiaan kohtaan. Minulle sanotaan usein, että joku asia on epäreilu. Epäreiluuden kokemuksen takana on puhdas kateus. Kateus verhotaan usein oikeudenmukaisuuteen myös aikuisten maailmassa. Elokuvaohjaaja Vittorio De Sica on sanonut, että moraalisessa närkästyksessä on useimmiten kaksi prosenttia moraalia, 48 prosenttia närkästystä ja 50 prosenttia kateutta.

Kateus on latinaksi invidia, joka tarkoittaa pahansuopaa katsetta. Moraalifilosofi John Rawls määrittelee kateuden taipumukseksi suhtautua vihamielisesti siihen, että toisilla on enemmän kuin itsellä, vaikka toisten hyvä ei millään tavoin vähentäisikään omaa hyvää. Kateuden vallassa ihminen on valmis hävittämään toisen onnea myös oman hyvän kustannuksella – ja niin vähenee kaikkien hyvä

Kateuteen kuuluu vertailu ja itsensä arvioiminen suhteessa toisiin. Se on eräänlaista sisäistä vastenmielisyyttä jonkun toisen saamista eduista tai asioista. Kateutta aiheuttaa myös ihmisen oma halu tai himo. Ihminen tavoittelee elämäänsä tiettyjä asioita, joiden ajattelee tekevän hänet onnelliseksi. Jos omasta elämästä puuttuu näitä asioita, hän alkaa kadehtia niitä, joilla niitä asioita näyttää olevan. Kateudessa on se outo puoli, ettei se yleensä poistu elämästä elämäntilanteen parantuessa. Aina on olemassa ihmisiä, joilla asiat tuntuvat olevan vielä paremmin kuin itsellä.

Kateus paljastaa ihmisen arvoja sekä sen, miten hän näkee oman arvonsa suhteessa toisiin ihmisiin. Se paljastaa myös taipumuksen arvioida toisia ihmisiä ulkoisten ominaisuuksien mukaan, joita voivat olla esim. raha, valta, kauneus tai menestys. Kateuden tunne on hyvin inhimillinen ja ymmärrettävä, mutta sen ruokkiminen ei ole viisasta. Kateus on usein syynä huonoon ilmapiiriin suvussa, työpaikalla tai ystäväpiirissä. Kateus myrkyttää ilman, koska kateuteen kuuluu usein kadehdittavan ihmisen halveksuminen ja panettelu. Jos ihminen ei kestä toisen menestymistä, alkaa hän usein aivan tiedostamatta vähätellä kyseistä henkilöä, mikä voi johtaa pahimmillaan kiusaamiseen

Kateus ei ole vain elämässä huonosti menestyneiden ja kurjuuksia kokeneiden ongelma. Aristoteleen mukaan kateus vaivaa erityisesti niitä, joilta puuttuu vain vähän siitä, että omistaisivat kaiken. Kateuteen kuuluu myös se, että se kohdistuu lähellä oleviin tai jollain lailla samassa elämäntilanteessa oleviin. Tavallinen ihminen kadehtii niitä, jotka ovat saavuttaneet jotakin sellaista, mikä olisi ollut kaiken järjen ja varsinkin tunteen mukaan hänellekin mahdollista. Työpaikat ovat sen vuoksi usein kateuden pesiä. Myös avioliitossa voi olla kateutta. Siihen, että pystyy sydämestään iloitsemaan puolisonsa menestyksestä, vaaditaan ihmisenä kasvamista ja kypsymistä.

Monet hankalat perintöriidat ovat saaneet alkunsa nimenomaan kateudesta, joka on syntynyt sisarusten välille ehkä jo lapsuudessa. Raamatussa Kainin ja Aabelin kilpailu Jumalan suosiosta johti veljesmurhaan, Jaakob varasti kateudessaan Eesaulta esikoisoikeudet ja isänsä siunauksen, Jaakobin vaimoista Raakel kadehti Lean lapsia ja Lea kadehti sitä, että Jaakob rakasti Raakelia enemmän. Joosefin veljet taas myivät veljensä Egyptiin, koska olivat kateellisia isän lempipojalle. Tämäkin tarina kääntyi parhain päin Jumalan avulla, mutta siitä huolimatta se on varoittava esimerkki siitä, miten vanhemmat ja isovanhemmat eivät missään nimessä saa suosia ketään lasta.

Kateuden tunnustaminen on äärimmäisen vaikeaa, koska se tekee ihmisen haavoittuvaiseksi. Kateus osoittaa, että sisimmässä on katkeruutta ja tyhjyyttä. Syynä tähän voi olla se, ettei ole saanut tarpeeksi läheisyyttä ja arvostusta. Kateus iskee luonnolliseen tarpeeseen tuntea itsensä rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. Erityisesti kateus voi syntyä siitä, ettei ihminen tunne itseänsä vanhempiensa rakastamaksi ja hyväksymäksi. Kateuden taustalla voi olla myös täyttymättömiä haaveita ja unelmia, epäonnistumisia tai tilanteita, joissa on kokenut epäoikeudenmukaisuutta.

Kateudesta kärsivälle olisi tervehdyttävää tunnustaa oma ongelmansa aivan rehellisesti itselle ja Jumalalle. Monesti voi olla tarpeen puhua ongelmastaan myös ystävälle, seurakunnan työntekijälle tai muulle ammattiauttajalle. Oman likaisen sisimmän avaaminen voi tuntua vaikealta, mutta monesti se on tarpeen, jotta ihminen voisi vapautua kateudesta. (vrt 1. Joh. 1:9)

Kateellisen olisi hyvä opetella kiittämään Jumalaa niistä asioista, jotka on omassa elämässä hyvin. Erityisen tärkeä olisi oppia iloitsemaan niistä lahjoista ja ominaisuuksista, jotka on saanut Jumalan hyvinä lahjoina. Itsensä vähättely ja mollaaminen on oikeastaan Jumalan luomistyön arvostelua. Kateutta vastaan voi taistella myös harjoittamalla elämässään vaatimattomuutta ja rakkautta, jotka ovat kateuden vastakohtia. Johannes Krysostomos on sanonut, että Jumala kirkastuu kristittyjen kautta, kun he iloitsevat veljen tai sisaren menestyksestä. Jumala saa kunnian silloin, kun hänen palvelijansa pystyvät voittamaan kateuden löytämällä ilon toisten voitoista ja hyvistä puolista.

Hyvä ja paha viha

Jaakko Heinimäki ei puhu kirjassaan "Seitsemän syntiä" vihasta, vaan vihamielisyydestä. Tämä johtuu siitä, että kaikki viha ei suinkaan ole syntiä. Jeesus oli vihainen esim. puhdistaessaan temppelistä kaupustelijat ruoskalla pois. Hän puhkui pyhää vihaa myös silloin, kun toivotti lasten hyväksikäyttäjät myllynkivi kaulassa meren pohjaan. Vanhurskaaksi vihaksi voikin kutsua sellaista vihaa, jolla puolustetaan heikompiosaisia. Vanhurskaan vihan lisäksi ihminen voi kokea turhautumisesta, psyykkisestä loukkauksesta, uhkasta tai pahasta olosta nousevaa aggressiota. Tällainen viha pitäisi tunnistaa ja ilmaista, koska se muuten jää ihmisen sisälle ja vaikuttaa salakavalasti ja tuhoavasti tunteisiin, ajatuksiin, sanoihin, asenteisiin ja toimintaan.

Viha ei siis ole sinänsä synti tai pahe, vaan se muuttuu synniksi silloin kun sen avulla tuhotaan toista henkisesti, fyysisesti tai hengellisesti. Salme Blomster kirjoittaa kirjassaan Hyvä, paha viha: "Viha on väärinymmärretyimpiä tunteitamme, usein pelätty ja siksi tukahdutettu. Vihan tukahduttaminen merkitsee kuitenkin myös rakkauden, ilon ja muitten tunteitten vaimentamista, sillä tunteet ovat kuin helminauha, jossa yhden helmen irti repäiseminen katkaisee koko ketjun. Tunnekylmä ihminen on menettänyt kyvyn kokea ja aistia elämän rikkautta ja monivivahteisuutta. Hän on menettänyt yhteyden itseensä ja sitä kautta toisiin, myös Jumalaan. Viha itsessään, kuten kaikki tunteet, on neutraali ja ihmisyyteen kuuluva asia. Vain kieroutunut, väärällä tavalla ilmaistu tai kokonaan ilmaisematon viha muuttuu vaaralliseksi. Tunne itsessään ei siis ole hyvä tai paha. Se, mitä sillä tekee, on ratkaiseva." (Blomster: Hyvä, paha viha)

Viha on positiivinen voima silloin, kun se auttaa ihmistä osoittamaan, kuka hän on ja pitämään kiinni omista tunteistaan ja mielipiteistään. Jos ihminen kieltää omat tarpeensa ja toivomuksensa välttääkseen konflikteja, hän kieltää itsensä. Vihan kieltäminen omasta elämästä ei siis ole mikään ratkaisu vihamielisyyden kuolemansyntiin. Kristittykin saa siis vihastua ja hänen oikeastaan pitää vihastua. Sen sijaan vihan tunteet täytyy kokea juuri kyseiseen asiaan liittyen. Jos ihminen kieltää tunteen, hän ajautuu tunnetilaan. Loukatun rehellinen tunne on suuttumus. Jos suuttumus kielletään, se muuttuu kaunaksi, joka voi vääristää elämää. Vihan osoittamisessa on kuitenkin tärkeää muistaa se, miten ihminen ei saisi ikinä tuomita toista eikä kostaa.

Efesolaiskirjeessä annetaan ohje: "Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne ennen kuin aurinko laskee. Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta." (Ef. 4:26-27) Pitkävihaisuus on Raamatun mukaan syntiä. Pitkävihaisuutta voi aiheuttaa ylpeys tai haluttomuus antaa anteeksi.

Pitkävihaisuutta voi aiheuttaa myös se, että on elämässään altistunut hallitsemattomalle vihalle, minkä seurauksena välttelee konflikteja.. Tällainen toiminta on Paavalin mukaan tilaisuuden antamista Paholaiselle ja oven avaamista sille, joka hajottaa ja haluaa tuhota suhteet. Pitkävihaisuutta voi aiheuttaa myös ajatus siitä, ettei kunnon kristitty näytä koskaan vihaansa.

Raamatun ohjeet vihasta irti päästämisestä iltaisin ovat viisaita, koska viha helposti huonontaa unta. Negatiiviset tunteet, huolet ja konfliktit tulevat uniin tai voivat aiheuttaa esim. unettomuutta ja jäykkyyttä kropassa. Vihan ei kannata antaa pesiytyä sisimpäänsä, koska se sokeuttaa mieltä ja murehduttaa kristityssä elävää Pyhää Henkeä. Viha on tuhoisa voima, joka voi johtaa katkeruuteen, vihaan ja kostonhaluun. Jos viha saa rauhassa mellastaa sisimmässä, se myrkyttää sen. Viha tulehduttaa ihmissuhteita, mutta voi aiheuttaa myös fyysisiä vaivoja: päänsärkyä, mahakipua ja selkävaivoja.

Anteeksiantaminen on tärkeää silloin, kun viha on muuttunut katkeruudeksi. Anteeksiantamiseen liittyy myös se, että asia sovitaan toisen osapuolen kanssa, jos se on mitenkään mahdollista. Jeesus itse kehotti meitä tekemään sovintoa. Meitä kutsutaan vihan sijasta kärsivällisyyteen, lempeyteen, rauhallisuuteen ja sävyisyyteen Jeesuksen seuraajina.

Välillä katkeruudesta irti pääseminen tuntuu mahdottomalta. Uskon kuitenkin, että syvällisen itsetutkistelun, keskustelujen ja varsinkin rukousten kautta Jumala voi vapauttaa ihmistä syvästäkin katkeruudesta. Jeesus opetti rukoilemaan vihamiesten puolesta. Itse olen käyttänyt vanhaa Jeesus-rukousta ja Herran siunausta päästäkseni vapauteen katkeruudesta. Jeesus-rukousta ("Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä") voi rukoilla hengityksen tahdissa pitkänkin aikaan ja miettiä samalla niitä ihmisiä, joita kohtaan on negatiivisia ajatuksia ja tunteita. Olen itse huomannut, miten ikivanha rukous puhdistaa sydäntä kaikesta likaisesta. Uskon, että Jeesus-rukouksen tai Jeesuksen nimen toistamisen kautta omaan elämään voi saada iloa ja rauhaa ja rakkautta. Jeesuksen nimessä on voima kaikkia negatiivisia voimia vastaan!

Lähteet

  • Salme Blomster: Hyvä, paha viha (Karas-Sana 2000)
  • Inga-Märtha Ericsson: De 7 dödssynderna (Cordia 2001)
  • Jaakko Heinimäki: Seitsemän syntiä (Like 1999)