Etusivu > Seurakunnat > Paavalin seurakunta > Hengellinen elämä >

Kuolemansynnit osa 3: Ahneus ja laiskuus

Kuolemansynnit osa 3: Ahneus ja laiskuus

Seurakuntapastori Elina Koivisto on pitänyt paastonaikana Itä-Pasilan Päiväpiirissä keskustelu- ja luentosarjaa kuolemansynneistä. Kolmannen kirjoituksen teemana ovat ahneus ja laiskuus, jota voidaan kutsua myös välimpitämättömyydeksi tai hengen velttoudeksi.

Ahneus

"Ahneus on puro, alussa vähäinen, mutta sitten se kasvaa laajoihin mittoihin." Johannes Gerhard

Ahne ihminen ei ole koskaan tyytyväinen siihen mitä hänellä on, vaan hän haluaa jatkuvasti lisää. Ahneuden synti on erityisen suuri kiusaus nykyisessä kulutus- ja mainosyhteiskunnassa. Lórealin mainoslause "Koska sinä olet sen arvoinen" on tyyppiesimerkki mainonnasta, jossa ihmisen ajatellaan tulevan onnellisemmaksi, jos hän ostaa jonkun tavaran tai palvelun. Rahan tärkeydestä yhteiskunnassamme kertoo se, miten erään tuoreen tutkimuksen mukaan helsinkiläisnuorten suurin pelko on tulla rahattomaksi.

Raamatussa kirjoitetaan yllättävän paljon rahasta. Jeesuksen mukaan raha on kuin voima, joka taistelee Jumalaa vastaan ihmisen herruudesta: "Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa."(Luuk. 16:13) Raha on yksi suurimmista epäjumalista, koska se aiheuttaa väärää turvallisuutta ja vapauden tunnetta. Martti Luther selittää ensimmäistä käskyä: "Huomaa: jumala hänellä onkin, nimeltään Mammona, toisin sanoen raha ja omaisuus. Siihen hän luottaa koko sydämestään, sehän onkin maailman yleisin epäjumala. Jolla on rahaa ja omaisuutta, tuntee olevansa turvassa. Hän on iloinen ja peloton aivan kuin istuisi keskellä paratiisia. Ja päinvastoin: joka ei omista mitään, se epäilee ja vaipuu epätoivoon aivan kuin ei tietäisi Jumalasta mitään. Todella vähän on niitä, jotka mammonaa omistamattakin ovat hyvällä mielin eivätkä sure ja valita. Tämmöinen on ihmisluonto hautaan asti" (Iso katekismus).

Luukkaan evankeliumissa kerrotaan miehestä, joka tuli pyytämään Jeesukselta apua perinnönjakoon. Jeesus suhtautui pyyntöön nuivasti ja varoitti kuulijoitaan: "Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa." (Luuk.12:15). Myös Paavali varoitti ahneudesta: "Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä." (1. Tim 6: 9-10)

Monet ovat valmiita nykyäänkin tekemään pitkää työpäivää perheen ja oman terveyden kustannuksella, jotta saisivat lisää rahaa. Elintason noustessa ahne ihminen ei tyydy siihen, mitä hänellä on, vaan haluaa aina vain lisää. Ahneus voi tulla esille myös itsekkyytenä ja laskelmoivuutena ajankäytössä sekä haluna tulla kuuluisaksi tai saada ihailua. Gregorius Suuren mukaan ahneus on muiden syntien äiti, joka saa aikaan mm. petosta, huijaamista, rauhattomuutta ja sydämen kovettamista.

Rahankäyttö ei ole Raamatun mukaan neutraali asia, koska se paljastaa elämän arvojärjestyksen. Anteliaalle ihmiselle raha on parhaimmillaan väline, jonka avulla voi ilahduttaa ja auttaa lähimmäisiä. Omastaan luopuminen toisten hyväksi voi herättää pelkoa siitä, saako itse tarpeellisen toimeentulon. Ahneuteen liittyy menettämisen pelko, koska se on pohjimmiltaan epäluottamuksen osoittamista Jumalalle. Kristityn on kuitenkin hyvä ja tarpeellista harjoitella luottamusta Jumalaan myös raha-asioissa eikä panna elämäänsä säästöjensä varaan. Joku totesi humoristisesti, että monen kristityn elämässä kukkaro on viimeinen asia, johon Jumala päästetään sekaantumaan.

Ahneutta vastaan voi taistella opettelemalla tyytyväisyyttä ja vaatimattomuutta. Paavali opetti kristittyjä olemaan tyytyväisiä, jos heillä on vaatteet ja ruokaa. Kiitollisuus siitä hyvästä, mitä omassa elämässä jo on, voi auttaa vapautumaan ahneudesta. Tärkeää on myös huomata se, miten raha ja tavara eivät monestikaan tee ihmistä onnelliseksi. Sen sijaan tavaroiden ja omaisuuden haaliminen tekee elämästä usein vaikeampaa ja monimutkaisempaa. Franciskus Assisilainen sanoi: "Me emme omista mitään, vaan meidän omaisuutemme omistaa meidät. " Elämästä ei tulekaam yhtään helpompaa tavaramäärän kasvaessa, koska jokainen tavara tarvitsee hoitoa ja tilaa. Sen vuoksi on hyvä pysähtyä miettimään, voisinko elää vaatimattomampaa elämää. Tarvitsenko kaikkea sitä tavaraa, mitä minulla on? Vielä hyödyllisempää on miettiä, tarvitsenko todella niitä tavaroita, joista haaveilen. Paraneeko elämänlaatuni, jos saan ne tavarat, vai voisinko käyttää rahat lähimmäisten hyväksi?

Laiskuus

"En kerta kaikkiaan viitsi. En viitsi ratsastaa, se on liian liikunnallista; en viitsi kävellä, se on liian rasittavaa; en viitsi panna maata, sillä silloin olisi joko noustava, mitä en viitsi, tai jäätävä makuulle, enkä viitsi sitäkään. Kaiken kaikkiaan: minä en viitsi." Sören Kierkegaard

Perinteisesti yhtä kuolemansynneistä on kutsuttu laiskuudeksi. Jaakko Heinimäki on kirjassaan "Seitsemän syntiä" nimennyt tämän kuolemansynnin hengen velttoudeksi. Laiskuuden syntiä voisi kutsua myös välinpitämättömyyden tai tympääntymisen synniksi. Alkuperäisellä kreikan termillä "acedia" tarkoitetaan nimittäin levottomuuden ja elämänväsymyksen tilaa, jossa ihmisestä tuntuu, että elämä kaikkine vaivannäköineen on turhaa. Turhuuden kokemus johtaa välinpitämättömyyteen ja sitä kautta laiskuuteen.

Laiskuuden synnin pauloissa elämänilo katoaa: koko elämä tuntuu tylsältä, harmaalta ja ikävältä. Laiskuuden kuolemansynnin on ajateltu olevan erityisesti keski-ikäisten kiusaus. Silloin ihminen on saavuttanut elämässään jo paljon niitä asioita, joista on haaveillut. Elämän peruspalikat ovat jollakin lailla kasassa eikä ihmisellä ole enää niin selviä unelmia ja tavoitteita. Mieleen hiipii vahvana ajatus siitä, tässäkö kaikki oli. Eikö elämällä ole enää enempää tarjolla minulle?

Elämänväsymys voi hiipiä omaan elämään vähitellen: työmotivaatio katoaa, avioliitto muuttuu tylsäksi, kodin seinät ahdistavat, vanhat harrastukset eivät enää innosta eikä pappienkaan puheet kiinnosta. Monet alkavat tällaisessa tilanteessa haaveilla elämänmuutoksesta: uuden puolison, työn tai asunnon ajatellaan tuovan helpotusta ikävään tilanteeseen. Tällöin on helppo sysätä vastuu omasta pahoinvoinnista jonkun toisen hartioille. Tällainen tilanne ei itsessään ole vielä synti, mutta se voi johtaa moniin synteihin, jos ihminen ei herää tilanteeseen. Elämänväsymys johtaa usein välinpitämättömyyteen ja siihen, ettei ihminen ole enää kiinnostunut toisten ihmisen tarpeista eikä tavoitteista.

Eräämaaisille tällaiset ongelmat olivat tuttuja. Heidän ohjeensa välinpitämättömyyden synnin kanssa kamppailevalle ihmiselle oli, että tämä ei saisi lähteä liian hepposin perustein muuttamaan elämäänsä. Ensin pitäisi kestää inhottava tilanne ja pysyä siinä kutsumuksessa ja tehtävässä, jonka Jumala on antanut. Erämaaisien mielestä hengellistä kypsymistä ei voi tapahtua, jos pakenee hankalia tilanteita saadakseen elämäänsä uutta potkua.

Laiskuuden ja välinpitämättömyyden syntejä voi vastustaa opettelemalla alttiutta palvella. Jotkut ihmiset ovat jopa liian auttavaisia ja liian epäitsekkäitä, mutta monille kristityille tekisi hyvää ajatella enemmän lähimmäisten hyvää sekä aivan tietoisesti opetella näkemään toisten ihmisten tarpeita. Elämänilo ja -mielekkyys voivat löytyä uudestaan, kun saa olla iloksi ja avuksi toisille ihmisille.

Jeesuksen vertauksessa viimeisestä tuomiosta opetuslasten tuntomerkkinä on se, että he tekevät hyvää toisille ihmisille, erityisesti kärsiville lähimmäisille. Sama teema tulee esille kertomuksessa kymmenestä talentista(Matt 25:13-30). Vertauksessa Jeesus varoittaa laiskuudesta ja kehottaa olemaan uskollinen myös pienissä asioissa. Kehno palvelija väitti kaivaneensa talentin maahan pelosta, kun taas hänen herransa mielestä kyse oli laiskuudesta. Vertauksen voi tulkita tarkoittavan sitä, miten emme saisi laiskuuden vuoksi piilottaa tai olla käyttämättä lahjojamme. Jumala on antanut kaikille ihmisille erilaisia lahjoja, joilla voi tuottaa toisille ihmisille ja samalla Jumalalle iloa. Jos ihminen vähätteleee itseään ja saamiaan lahjoja, hän vähättelee samalla Luojaansa

Laiskuuden synti ei yleensä johdu laiskottelusta. Elämänväsymys voi tulla sekä liian vähästä että liiasta työstä. Ihmisten kanssa oleminen ja jatkuva touhuaminen aiheuttavat levottomuutta. Välinpitämättömyyttä tai hengen velttoutta ei pitäisikään parannella lisätyöllä eikä hauskoilla aktiviteeteilla, vaan pysähtymällä Jumalan edessä tarkastelemaan omaa elämäänsä sekä kuuntelmaan omaa sisimpäänsä. Välinpitämättömyyden syntiä voi vastustaa myös luomalla elämään selkeän rytmin. Yllättävän usein sisäisen pahanolon takana on joku ulkoinen syy. Riittävä uni, terveellinen ruokavalio, ulkoilu, liikunta ja nautintoaineiden kohtuullinen käyttö auttavat taistelemaan sisäistä tyhjyyttä vastaan. Tasapainoisessa elämässä tulisi olla tilaa työlle, levolle, ihmissuhteille, harrastuksille ja rukoukselle..

Elämänväsymys voi olla kutsu lähemmäs Jumalaa, jonka yhteydessä ihminen löytää elämäänsä merkityksen ja ilon. Elämään pettymisen taustalla voi olla myös se, että ihminen on etsinyt elämäänsä mielekkyyttä Jumalan sijaan työstä, perheestä, harrastuksista tai omaisuudesta. Hengellinen kääntyminen tarkoittaa sitä, että ihminen pysähtyy, tutkii itseänsä ja kääntyy takaisin Jumalan puoleen. Jumala ottaa jokaisen kääntyneen avosylin vastaan riippumatta siitä, kuinka pitkiä harharetkiä tämä on tehnyt.

Elämän pettymykset olisi hyvä purkaa Jumalalle. Hänen edessään meidän ei tarvitse kaunistella totuutta, vaan voimme olla aivan rehellisiä. Jumalan sylissä saamme itkeä itkemättömät itkut, jotka ovat kerääntyneet sisimpään. Sydämestä olisi hyvä työstää pois kaikki kipu ja suru, jotta ilo ja muut hyvät asiat saisivat tilaa. Kunnon itku voi vapauttaa sisäisestä kivusta ja auttaa sielun haavojen paranemisessa.

Elina Koivisto

Lähteet

  • Inga-Märtha Ericsson: De 7 dödssynderna (Cordia 2001
  • Jaakko Heinimäki: Seitsemän syntiä (Like 1999)
  • Martti Luther: Iso katekismus