Luuk. 5:1-11; Apostolien päivä; 1. vsk

Kolme viikkoa sitten täällä meidän Paavalin alueella Messukeskuksessa oli Suomen Lähetysseuran vuosittaiset Lähetysjuhlat. Tapahtumien täyteisen viikonlopun päätti jättimessu, minkä yhteydessä Lähetysseuran perinteen mukaan siunattiin uusia lähetystyöntekijöitä tehtäviinsä ja tällä kertaa toimitettiin myös Helsingin hiippakunnan tämän kevään pappisvihkimys. Piispa Irja Askola vihki kuusi uutta pappia elämänmittaiseen tehtäväänsä ja kuusi ihmistä sai siunauksen kutsumukselleen lähteä meidän maamme rajojen ulkopuolelle tekemään Jumalan valtakunnan työtä. Mukana oli kaksi perhettä, joilla on yhteensä neljä pientä lasta.

Tällaiset tilaisuudet puhuttelevat minua aina hyvin paljon. Pappisvihkimys tuo tietysti mieleen oman pappisvihkimykseni 19 vuotta sitten, 90-luvun syvimpään lama-aikaan. Silloin ei seurakunnissa ollut paljon virkoja tai edes viransijaisuuksia avoinna. Seurakuntatyö opiske-luaikana oli kuitenkin kypsyttänyt valmiuden pappisvihkimyksen vastaanottamiseen, jos sel-lainen tilaisuus tulisi eteen. Ja sitten se tuli. Sain kutsun papin tehtäviin ja pappisvihkimyk-seen tavalla, jota en itse olisi osannut kuvitellakaan. Sen puhelun muistan aina. Tein lasten-ohjaajan sijaisuutta Santahaminassa ja olimme juuri lasten kanssa syömässä välipalaa, kun puhelin soi. Ei mikään kännykkä siihen aikaan, vaan kerhon kiinteä puhelin. Soittaja kertoi: Meillä olisi papin paikka, ordinaatiokoulutus (eli tuomiokapitulin papin tehtäviin valmentava koulutusjakso) on alkamassa pikapuoliin, kiinnostaako? Vastauksen voitte arvata.

Pappisvihkimyksen vastaanottaminen ei ole kuljettanut helpolle ja tasaiselle tielle. Matkan varrella on ollut pienempiä ja isompia ristejä kannettavana. Mutta päällimmäisenä on syvä ilo ja kiitollisuus. Minäkin olen saanut kutsun tähän tehtävään. Minutkin on Jeesus kutsunut omien työtekijöidensä joukkoon. Ei nyt sentään apostoliksi, mutta omalle paikalleni, omana itsenäni, välillä väsyneenä ja surkeanakin. Vahvistuksena kutsulle mielessä säilyy muisto piispa Eero Huovisen suuresta kädestä pääni päällä ja siunaus: "Siunatkoon sinua kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki, ja pyhittäköön sinut palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla."

Tässä on valtuutus tehtävääni.

Myös lähetystyöntekijöiden tehtävään siunaaminen puhuttelee minua vahvasti. Nuorena tyttönä itsekin pohdiskelin lähetystyöhön lähtemistä yhtenä tulevaisuuden vaihtoehtona. Se ei sitten lopulta ollut minun kutsumukseni, mutta sen verran olen ollut lähetystyöntekijöiden kanssa tekemisissä, että aina olen ihmetellyt, mihin suureen ja tuntemattomaan he lähetystyöhön lähtiessään astuvat. Mukana on ehkä ripaus seikkailunhalua, mutta varsinkin lasten kanssa lähtiessä lähtö on myös aikamoinen riskin otto. Se vaatii paitsi kutsun, myös vahvan kutsumuksen. Se on kaiken tutun ja turvallisen jättämistä. Se vaatii lujan uskon ja luottamuksen, että Kutsuja johdattaa ja pitää huolta usein vaarallisissakin olosuhteissa. Onneksi näitä lähtijöitä on riittänyt aina näihin päiviin saakka. Tällaisten uskollisten kutsun seuraajien mukana evankeliumi on aikanaan saavuttanut meidät ja tänä päivänäkin saavuttaa yhä uusia ihmisiä. Virheitä tulee matkan varrella varmasti tehtyä, mutta näin Jeesuksen kehotus "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni" saattaa vähä kerrassaan toteutua.

Päivän evankeliumissa Jeesus kutsuu ensimmäiset varsinaiset opetuslapsensa. Jeesusta kuuntelemassa tungeksii jo aikamoinen väkijoukko, mutta Jeesus nostaa keskushenkilöksi kalastaja-Pietarin. Pietari työtovereineen on koko yön ollut kalastamassa, saamatta mitään. Nyt päivänvalossa Jeesus, puuseppä, ohjasi Pietaria laskemaan verkot vielä uuteen paikkaan. Ohje tuntui Pietarista varmasti hyödyttömältä, mutta teki niin, kun Jeesus käski. Saattoihan Pietarilla olla mielessä myös pieni toive ihmeen toteutumisesta, olihan Jeesus jo parantanut hänen anoppinsakin. (Luuk. 4:38-39) Ja ihme tapahtui. Kaloja tuli "roppakaupalla". Pietari havaitsi löytäneensä Herransa. Hän huomasi oman pienuutensa, mitättömyytensä ja syntisyytensä Jumalan ihmetekojen äärellä. Aihetta hämmennykseen todella oli.

Hämmennyksen aiheet sen kuin lisääntyivät. Jeesus antaa Pietarille tehtävän olla ihmisten kalastaja. Nykypäivänä tästä tehtävästä voi tulla mieleen hiukan negatiivisia mielikuvia. Erilaiset maalliset johtohahmot kalastelevat ihmisiä joukkoihinsa, joskus keinoilla, mitkä tuntuvat jopa manipuloinnilta. Tai kaikki kalastusta harrastaneet tietävät, että lopulta kalastaja aina ottaa kalansa hengiltä, ei suinkaan anna heille vapautta ja iloa. Alkutekstin mukaan sananmukaisesti Jeesus ei kutsu Pietaria ihmisten kalastajaksi vaan lupaa Pietarille: "Tästä lähtien otat elävänä saaliiksi ihmisiä." Ajatus on, että Pietari ja kaikki tulevat Jeesuksen opetuslapset kokoavat ihmisiä Jumalan valtakuntaan samoin kuin kalastajat saartavat kalaparven verkkoihinsa, yhdeksi suureksi joukoksi. Tähän tehtävään Jeesus kutsui Pietarin, ne yksitoista muuta opetuslasta, Paavalin, lukuisia ihmisiä vuosisatojen ja –tuhansien ajan, meidätkin Helsingin Paavalin seurakunnan työntekijät ja jokaisen meistä.

Pietari vastasi Jeesuksen kutsuun myöntävästi, tovereineen hän jätti kaiken entisen ja lähti seuraamaan Jeesusta, tietämättä mihin kaikkeen se tulisi heidät johtamaan. Pietari luotti Kutsujaansa riittävästi. Pietarin uusi tehtävä siirtyä tavallisesta kalastajasta ihmisten kalastajaksi ei johtunut Pietarin erinomaisista henkilökohtaisista ominaisuuksista, erinomaisen karismaattisista puhelahjoista tai moitteettoman uskollisesta palveluksesta. Melkein voi sanoa, että Pietarilta puuttuivat nämä ominaisuudet, äkkipikaisena miehenä hän peloissaan erehtyi jopa kieltämään Jeesuksen. Tekikö Jeesus virheen Pietarin pestatessaan? Ei suinkaan. Pietari on yksi lenkki Jumalan valtakunnan työntekijöiden ketjussa. Siinä ketjussa tarvitaan Pietaria, syntistä miestä kaikkine epätäydellisyyksineen, siinä tarvitaan meitä jokaista omine lahjoinemme ja puutteinemme. Missä evankeliumia aidosti sanoin ja teoin, ihmisen oma pienuus tunnistaen julistetaan, siellä on tapahtunut ja tapahtuu ihmeitä. Siellä Jumala itse toimii niin kuin hän toimi Jeesuksen työssä.

Jeesuksen lähetyskäsky koskee meitäkin. Syntisinä ihmisinä, jokainen erilaisilla lahjoilla varustettuna, mutta Kutsujaan uskovina ja luottavina meitä jokaista tarvitaan. Siksi voin kehottaa teitä tänään samoin kuin Kirkko ja kaupunki –lehden päätoimittaja kehotti pääkirjoituksessaan helsinkiläisiä ennen Lähetysjuhlia: "Menkää ja tehkää."