Etusivu > Seurakunnat > Paavalin seurakunta > Hengellinen elämä >

Paastonaika - Haaste rakkauteen

Paastonaika - Haaste rakkauteen

Paastonaika antaa mahdollisuuden tavallisen elämän keskellä pysähtyä miettimään omaa elämää. Mitä minulle kuuluu? Onko elämäntavassani jotain, mikä ei tee minulle hyvää? Miten voisin elää onnellisempaa elämää? Voinko itse muuttaa elämässäni jotain, mikä parantaisi omaa elämääni ja lähimmäisteni elämää sekä koituisi Jumalalle kunniaksi?

Kahdeksanvuotias poikani tuli innokkaana koulusta kotiin. "Äiti, mä alan paastoamaan." "Ai, jaa, miten aiot paastota", kysyin häneltä. "No tietysti niin, etten syö mitään." "Lapset ei saa kyllä paastota." "No mutta kun Jeesuskin paastosi. Kyllä mäkin saan". "Et voi. Se on vaarallista. Voit alkaa karkkipaastolle ja olla paastonajan ilman karkkipäivää." "No en ala, karkki on hyvää." Aavistuksen ristiriitaista ;). Joka tapauksessa meillä jatkui hyvä keskustelu paastonajasta, jostain kivasta asiasta luopumisesta sekä huonommassa asemassa olevien lähimmäisten auttamisesta.

Nyt elämme karnevaaliaikaa, jota vietetään juhlatunnelmissa ennen paastonaikaa. Niinpä jumalanpalveluksen jälkeen voi syödä seurakuntasalissa tuhtia ruokaa: hernekeittoa ja laskiaispullia. Harva ehkä ajattelee nyky-yhteiskunnassa sitä, miten karnevaali-sanalla on hengellinen merkitys. Sanan alkuperästä ei ole ihan varmaa tietoa, mutta luultavasti suomennettuna alkuperäinen merkitys tarkoittaa joko "hyvästi liha" tai "ottaa pois liha". Se juontaa juurensa siitä, että katolisessa kirkossa ei paastonaikana syödä lihaa. Tuhkakeskiviikkona ja pitkäperjantaina on täydellinen kielto syödä lihaa. Muutenkin paastonaikana yritetään välttää lihan syöntiä sekä pyritään kaikin tavoin yksinkertaiseen elämään.

Minäkin olen paastonnut monilla eri tavoilla eri vuosina. Tänäkin vuonna ajattelin elää yksinkertaisempaa elämää niin, että jätän kotona herkuttelun väliin ja työtehtävissäkin herkuttelen vain sen verran, mitä kohteliaisuussyyt vaativat. Usein olen huomannut sen, miten paastoamiseni on ollut melko itsekästä. Herkuista luopumisen ajatuksena on ollut usein vähän laihtua eikä niinkään ajatella enemmän Jumalaa tai lähimmäisiä.

Raamatun aikaan paastoaminen oli olennainen osa juutalaista elämää. Siihen kuului tämän päivän Vanhan testamentin tekstin mukaan itsensä kurittaminen rajullakin tavalla. Profeetta Jesaja opasti oman aikansa ihmisiä n.2700 vuotta sitten tavalla, joka sopii meillekin ohjenuoraksi tulevana paastonaikana:

Toisenlaista paastoa minä odotan:
että vapautat syyttömät kahleista,
irrotat ikeen hihnat
ja vapautat sorretut,
että murskaat kaikki ikeet,
murrat leipää nälkäiselle,
avaat kotisi kodittomalle,
vaatetat alastoman, kun hänet näet,
etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. (Jes. 58:6)

Paavali puhuu samasta asiasta vielä rajummin avioliittoon vihkimisistä tutussa rakkauden ylistyksessä. Tekstissä sanotaan, ettei enkelien kielellä puhuminen, profetoiminen, omastaan luopuminen nälkää näkevien hyväksi tai vuoria siirtävä usko ole minkään arvoisia, jos ihmiseltä puuttuu rakkaus.

Viime vuosina olen paljon pohtinut ja lukenut kuolemansynneistä, joita ovat ylpeys, viha, kateus, ahneus, laiskuus, ylensyönti ja himo. Niitä tutkiessa olen huomannut, miten niissä kaikissa on pohjimmiltaan kyse samasta asiasta. Jos ihminen antaa elämässään tilaa jollekin kuolemansynnille, se tarkoittaa sitä, että samalla estää rakkautta toisiin ihmisiin, Jumalaan ja myös ihmiseen itseensä. Tuhoava viha tai kateus estävät aidon yhteyden lähimmäiseen. Ylpeä ihminen taas ei tarvitse Jumalaa. Mässäilyn tai liiallisen alkoholin käytön pauloissa oleva on vaarassa menettää kunnioittavan ja terveen suhteen itseensä ja ruumiiseensa

Synnissä on se huono puoli, ettei se häivy kieltämällä. Oikeastaan on niin, että omien heikkouksien, pimeiden puolien ja syntien kieltäminen ei tee ihmisestä yhtään parempaa, vaan päinvastoin huonomman. Syntien tunnistaminen ja tunnustaminen auttavat elämään rehellistä, aitoa ja arvokasta elämää. Jeesus paheksui aina eniten niitä ihmisiä, jotka yrittivät esittää parempia kuin olivatkaan. Sen vuoksi Jumalan edessä meidän ei kannata esittää mitään superihmistä, koska hän tuntee meidät paremmin kuin me itse edes tunnemme itseämme

Kristittyinä olemme kaikki syntisiä, mutta myös vanhurskaita eli Jumalalle kelpaavia. Kokonaan syntinen ja kokonaan vanhurskas on luterilaisen teologian ajatus, joka kertoo siitä, miten kristitty elää koko elämän ajan tietynlaisessa ristiriitatilanteessa. Toisaalta hän on Kristuksen sovittamana täysin pyhä, täydellinen ja ihana Jumalan edessä, mutta samalla kokonaan syntinen, epätäydellinen ja itsekäs. Vaikka me kuinka yrittäisimme elää täydellistä elämää, emme pysty siihen. Epätäydellisyys muuttuu täydellisyydeksi vasta taivaassa, jolloin meistä tulee synnittömiä niin kuin Jeesus oli jo synnitön maan päällä eläessään.

Tällä viikolla olen taas tuskaillut omaa itsekkyyttäni, kärsimättömyyttäni ja sitä, ettei minulla aina riitä rakkautta ja ymmärrystä lähimmäisilleni. Sen vuoksi tuntuu lohdulliselta ajatus siitä, miten saan epätäydellisenä ja syntisenä pyytää Jumalalta apua. Hän voi muuttaa sydäntäni niin, että itsekkyys muuttuu lähimmäisenrakkaudeksi ja kärsimättömyys kärsivällisyydeksi. Yhtenä tavallista huonompana päivänä sain lohdun Katja Kailan rukouksesta, joka löytyy Taivaan täydeltä sormenjälkiä -rukouskirjasta:

Herra,
annan sinulle huoleni.
Täytä sinä minut rauhalla.

Herra,
annan sinulle pelkoni.
Täytä sinä minut toivolla.

Herra,
annan sinulle kireyteni.
Täytä sinä minut levollisuudella.

Herra,
annan sinulle ärtymykseni
Täytä sinä minut kärsivällisyydellä.

Herra,
annan sinulle riittämättömyyteni.
Täytä sinä minut uskolla.

Tuntuu lohdulliselta, ettei vihkimisissä luettava rakkauden ylistys oikeastaan puhukaan syvimmiltään ihmisten välisestä rakkaudesta, vaan Jumalan rakkaudesta. Minun ja ehkä sinunkin rakkautesi on hyvin vajavaista, kun taas Jumala on Raamatun mukaan itse Rakkaus. 1. Johanneksenkirje puhuu upeasti Jumalan rakkaudesta. Luvussa 4 sanotaan näin: "Siinä on rakkaus. Ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."

Paastonaikaan laskeudutaan laskiaissunnuntaina teemalla Jumalan rakkauden uhritie. Jeesus kertoi evankeliumitekstissä ymmärtämättömille opetuslapsilleen, mitä oli tapahtumassa. Hän valmistautui hurjaan Jerusalemiin johtavaan kärsimystiehen, jossa tapahtui kaikki iljettävyydet, mitä vain voi kuvitella. Tuohon aikaan osattiin todellakin käyttää sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Jeesus kesti sen, koska hän rakasti tavallista syntistä ihmistä niin paljon.

Johanneksen kirje jatkuu: "Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme." Meitä kutsutaan rakastamaan toisia ihmisiä. Ei sen vuoksi, että sillä tavalla ansaitsisimme taivaspaikan, vaan jotta eläisimme hyvää ja onnellista elämää jo täällä maan päällä.

Haastan sinut paastonaikana syventymään Jumala-suhteen hoitoon. Uskon, että läheinen, aito ja totuudellinen yhteys Jeesukseen synnyttää ihmisessä rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä ja muita hyviä ominaisuuksia, joita kutsutaan Galatalaiskirjeessä Hengen hedelmiksi. Mieti, mikä paastonaikana olisi sinun tapasi panostaa Jumala-suhteeseen. Minä itse aion lukea enemmän Raamattua, koska sen lukeminen on kiireen keskellä jäänyt liian vähäiseksi.

Haastan sinut hoitamaan suhdettasi lähimmäisiin. Miten sinä voisit olla avuksi, iloksi tai tueksi lähimmäisillesi? Pitääkö sinun panostaa enemmän lähisuhteisiin vai olisiko aika auttaa kaukaisempia lähimmäisiä esim. yhteisvastuukeräykseen osallistumalla antajana tai vapaaehtoistyöntekijänä.

Haastan sinut hoitamaan paastonaikana suhdettasi itseesi. Paastonaika antaa mahdollisuuden tavallisen elämän keskellä pysähtyä miettimään omaa elämää. Mitä minulle kuuluu? Onko elämäntavassani jotain, mikä ei tee minulle hyvää? Miten voisin elää onnellisempaa elämää? Voinko itse muuttaa elämässäni jotain, mikä parantaisi omaa elämääni ja lähimmäisteni elämää sekä koituisi Jumalalle kunniaksi? Luulen, että itsetutkistelu ja itsetuntemuksen parantaminen ovat tärkeitä asioita, jotka voivat auttaa parhaimmillaan saamaan syvemmän ja läheisemmän suhteen myös Jumalaan ja lähimmäiseen.

Elina Koivisto