Mustasaaren historia lyhyesti

Mustasaari on vanha maanviljelys- ja laidunsaari. Arkkitehti Florentin Granholm hankki Mustasaaren omistukseensa vuonna 1884 ja rakennutti huvilan eli nykyisen päärakennuksen perheensä kesäviettopaikaksi vuonna 1888. Arkkitehti Granholm on tunnettu esimerkiksi Bengtskärin majakasta Hangossa. Hän suunnitteli useita rakennuksia Helsinkiin, Ouluun ja Kuopioon 1800-luvun lopulla.

Vuonna 1926 Helsingin kaupunki osti Mustasaaren ja Hevossaaren ulkoilu- ja virkistyskäyttöön. Saareen perustettiin kansanpuisto ja päärakennusta vuokrattiin kahvila- ja ravintolakäyttöön. Kieltolain aikaan saaren ravintolassa pidettiin salakapakkaa. Vuonna 1931 Pohjoisen suomalaisen seurakunnan nuorisopastori Heimer Virkkunen osui hiihtoretkellään Mustasaareen. Virkkunen oli välittömästi innostunut saaren kauneudesta ja ideoi seurakunnallista kesäkotitoimintaa saareen. Tuloksellisten neuvottelujen myötä vuonna 1931 Helsingin kaupunki vuokrasi Pikku huvilan eli Tyttöjen talon seurakunnalle ja seuraavana vuonna koko saaren.

1930-luvulla saaressa pelattiin Suomen ensimmäisiä lentopallo-otteluita, sillä Heimer Virkkunen toi pelin Suomeen vierailtuaan Amerikassa. Silloin peli tunnettiin kaaripallona. Suomen ensimmäinen lentopallokenttä on Mustasaaressa.

1930–40-luvuilla saaressa vaikutti hyvin voimakkaasti herätyskristillinen henki. Saaressa näkyvästi vaikuttanut pastori Ilmo Launis hakkasi vuonna 1938 Mustasaaren kallioon Raamatun lauseen: "Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa." (Mt. 24:35. vanha käännös). Tällä haluttiin kertoa myös tuleville sukupolville ilosanomaa armon omistamisesta. Tämä Raamatunlause löytyy valkoisenharmaan rakennuksen, Stidilodjun edestä kalliolta.

1930–40-luvulla Mustasaaressa kohtasi Suomen kirkon tulevia vaikuttajia, kuten Ilmari Salomies, Martti Simojoki, Eino Sormunen, Erkki Niinivaara, E. W Pakkala, A.W. Kuusisto, P. Virkkunen, Raili Vihonen, Toini Värri ja Irja Kilpeläinen. Ennen sotia saareen kuljettiin säännöllisillä höyrylaivavuoroilla. Höyrylaivat luovutettiin sotakorvauksena Neuvostoliittoon.

Rippikoululeirit muodostuivat saaren tärkeäksi toiminnalliseksi sisällöksi 1950-luvulle tultaessa. Niitä pidettiin muun muassa Töölön seurakunnan toimesta. Rippikoululeirien jälkeen Mustasaari vietti hiljaiseloa muutaman vuoden ajan, kunnes Helsingin seurakuntayhtymän organisaatiouudistuksen myötä Mustasaaren toiminnallinen vastuu siirtyi paikallisseurakunnilta vasta perustetulle nuorisotoimistolle.

Vuonna 1973 saareen saatiin vihdoin sähköt ja viemäriverkko. Tämä mahdollisti myös talvitoiminnan. Uudet tuulet, 60- ja 70-lukujen aatteet, vaatteet ja musiikki valtasivat saaren. Nuorten aloitteesta alkaneet diskoillat ja yhteiskunnallinen pohdinta olivat aikakaudelle tunnusomaisia. 1970-luvulla saarta isännöivät Markku ja Irma Tapio . Saaressa syntyi saaren työntekijöiden aloitteesta kirkon nykyinen työmuoto Saapas, joka silloin tunnettiin festaritoiminnan nimellä. Festaritoimintaan koulutettiin saaren nuoria, jotka liikkuivat mm. Keimolan rock-festivaaleilla huolehtimassa humalaisista nuorista.

Maan mainiot korvapuustit, vihreät aatteet ja vastuu heikompiosaisista tulivat tutuiksi Jukka-Pekka "Ukkis" ja Maija "Musa" Ojalan isännöintikaudella. Muita tunnusomaisia asioita 1970-luvulta 1980-luvun loppupuolelle olivat kehitysmaakauppa, ekumeeniset viikonloput, Musa Mustis -musiikkitapahtuma, Hyvän mielen tori ja hiljaisuuden rukoukset.

Aila Mäkinen ja Pekka Laine-Mäkinen aloittivat työn saaressa vuonna 1987. Lamavuosien aikana saaressa toimittiin lamaajan tuomien ongelmien kuten työttömyyden parissa. Saaressa oli tuolloin muun muassa työttömien keskus. Vähitellen saaren toiminnan painopiste siirtyi perheellisten suuntaan.

Vuonna 2000 Helsingin seurakuntayhtymä osti Mustasaaren Helsingin kaupungilta, jolloin lähes 70-vuotinen vuokraustoiminta päättyi. Saaressa tehtiin mittava remontti ja uudisrakentaminen. Sen myötä Mustasaaresta on entistä enemmän tullut kaikki ikäryhmät ja kansanpiirit käsittävä paikka. Erityisesti lapsiperheet kansoittavat saaren kesäaikaan.

Mustasaaren tarina on koottu kirjaksi nimeltä Pala Paratiisia, jota on saatavissa Mustasaaressa ja Yhteisen seurakuntayön toimistosta puh. 09 2340 2502.