Kastepäivässä iloisesta juhlasta tehtiin perheille mahdollisimman helppo. Mikaelinkirkolla oli kaikki valmiina. Seurakunnan tervetulotiimissä toimivat vapaaehtoiset ottivat kastepäivään saapuvat vastaan ja auttoivat heitä päivän aikana. Kastettavalle sai halutessaan kastemekon lainaksi seurakunnalta, mutta kaste onnistui hyvin myös omissa vaatteissa.

Kastehetkessä laulettiin ja leikittiin tuttu lastenvirsi ja rukoiltiin yhdessä pienten, heidän perheidensä, kummien ja kaikkien heille tärkeiden ihmisten puolesta. Jenni-pappi ja Marjaana-pappi hakivat vuorotellen kunkin kastettavan kastemaljan ääreen.

Kasteelle tultiin sekä tärkeän aikuisen sylissä että omin pienin askelin.

Jokaiselle kastetulle sytytettiin oma kastekynttilä ja he saivat käsityökerhon rakkaudella kutomat sukat ja seurakunnalta kummirannekkeet. Eräs kastetuista kertoi kasteen jälkeen, että ”jännitti vähän ja musiikki oli kaunista.” Kirsi-kanttorin soittama ja laulama musiikki sai monet valtaansa ja laulamaan mukana.

Kasteen jälkeen siirryimme suntioiden ja vapaaehtoisten kattamille kastekahveille ja mehuille. Taisipa joku löytää kakun syönnin lomassa uuden leikkikaverin.

Teksti: Jenni Kahenvirta

Kuvat: Heikki Heikurinen‍