Lapsuudessani kirjoitettiin ystäväkirjoihin runonpätkiä ja liimattiin viereen kiiltokuvia. Täytimme myös ystäväkirjoja, johon sai liimata valokuvan ja vastata erilaisiin kysymyksiin: Lempiruokani: kana ja riisi. Eniten inhoan: tomaattikeittoa. Miksi aion isona: Lentoemännäksi.

Aikuisten ystäväkirjoista on voinut pudota lehtiä, jäljellä ei ehkä ole enää ketään. Yksinäisyys voi tuntua musertavammalta kuin mikään muu vastoinkäyminen. On suuri asia, jos voi jakaa arkipäiväisiäkin asioita toisten kanssa.

Kokeilisitko vapaaehtoiseksi ystäväksi lähtemistä? Jos kemiat eivät toimi, ei ole velvollisuutta jatkaa.

Esimerkiksi Itä-Helsingissä monet ihmiset toivovat juttu- ja ulkoiluseuraa, kirkkokavereita tai kotona kävijöitä, jos sieltä ei liikuntaesteiden takia pääse minnekään.

Lue lisää: vapaaehtoistyo.fi/