Hyvät ystävät, kära vänner

Muistamme tänään 102-vuotiasta itsenäistä ja itsellistä Suomea. Samalla muistamme niitä mittaamattomia uhrauksia, mitä miehet, naiset, nuoret ja lapset ovat joutuneet antamaan, ja mitä ovat joutuneet kärsimään sen hyvän puolesta, mitä meillä nyt on. Erityisesti näinä päivinä olemme nähneet ja kuulleet muistoja siitä, kun 80 vuotta sitten vihollinen ilman sodanjulistusta hyökkäsi maahamme.

Tämä Munkkiniemen sankarihautausmaa vihittiin käyttöön talvisodan päätyttyä maaliskuussa 1940, silloisen Huopalahden kunnan alueelle. Siitäkin on jo pian 80 vuotta. Tänne Helsingin keskustan ulkopuolelle Munkkiniemeen oli tosin raitiovaunu kulkenut jo ennen Suomen itsenäistymistä, aina vuodesta 1914 lähtien. Helsinkiläisiksi tämän alueen asukkaat tulivat vuonna 1946 eli sodan jälkeen. Täällä sankarihautausmaalla lepää yli 30 tältä alueelta kotoisin ollutta sankarivainajaa, jotka kaatuivat toisen maailmansodan, niin talvi- kuin jatkosodan aikana.

Puhe Suomesta tai suomalaisista maailman onnellisimpana kansana herättää meissä luonnollisesti ylpeyttä – tai sitten hyväntahtoista hymyilyä. Saamme olla kiitollisia siitä, että demokraattinen järjestelmämme toimii, kuulumme maailman vähimmin korruptoituneisiin maihin, ja meihin voidaan kansainvälisissä yhteyksissä luottaa. Emme ole oppimestareita muille maille vaan aitoja kumppaneita ja katsomme rohkeasti tulevaisuuteen. Kansainvälisissä yhteyksissä meistä suomalaisista usein mainitaan, että osaamme sujuvasti vaieta kaikilla maailman kielillä. Emme haluakaan olla tyhjänpuhujia vaan tartumme toimeen. Olisiko niin, että meillä sittenkin on joitain hyveitä, joista meidän on syytä pitää kiinni?

Tänään maamme itsenäisyyspäivänä kohtaamme moni-ilmeisen, monikulttuurisen ja moniuskontoisen Suomen. Nyt meiltä kysytään kykyä ja sisäistä vahvuutta seistä suoraselkäisinä tukeutuen omaan arvoperustaamme, joka sallii erilaiset tulkinnat ja tavat. Emme halua tuomita tai luokitella ihmisiä. Se, mitä haluamme, on yhteinen elämä, joka takaa tasavertaiset olosuhteet kaikille tämän maan kansalaisille ja täällä asuville.

Päivälleen 80 vuotta sitten presidentti Kyösti Kallio piti talvisodan sytyttyä radiopuheen Suomen kansalle. Hän totesi, että osa länsimaista oli jo osoittanut moraalisen tukensa Suomelle. Kallio piti sitä "liikuttavana", mutta muistutti, että ratkaisut olivat suomalaisten omissa käsissä: "Näyttää siltä”, hän totesi, ”kuin tuo mahtava suurvalta haluaisi riistää meiltä tunnustamansa itsenäisyyden ja sen mukana kaiken, mikä meille on pyhää ja kallista. Mutta onneksi Suomen kansan kaikki kerrokset ymmärtävät, mistä on kysymys."

Kyösti Kallion tasan 80 vuotta sitten Nivalan kirkossa lausuma rukous puhuttelee yhä tänään:

Taivaallinen Isä, tee meidät kansamme keskellä merkiksi Sinun vapahtavasta armostasi. Täytä meidät niin Sinun rakkaudellasi, että me tulemme kuuliaisiksi Sinun käskyillesi. Rakkautesi olkoon meissä se voima, joka voittaa pimeyden vallat kansassamme.

Näin presidentti Kallio.

Tänään tuntuu siltä, että Kyösti Kallion ajatusten hengessä joudumme uudella tavalla etsimään ja puolustamaan yhteiskuntamme eettistä pohjavirettä. Uhkakuvia on aina olemassa. Myönteisen kautta saamme puolustaa sitä hyvää, mitä meillä on.

Eilen vietettiin kansainvälistä Vapaaehtoisten päivää. Sitä ei varmaankaan moni huomannut tässä joulukuun harmaudessa. Kuitenkin tutkitusti jopa 40 % suomalaisista tekee vapaaehtoistyötä. On myös tutkittu, kuinka vapaaehtoistyöhön sijoitettu euro tuottaa itsensä kuusinkertaisena takaisin. Vielä arvokkaampaa on kuitenkin vapaaehtoistoiminnan kautta syntyvä hyvinvointi, oppiminen ja osallisuus. Tutkimusten mukaan suurimmat esteet vapaaehtoistyölle ovat ajan puute ja se, että kukaan ei pyydä mukaan.

Mielekkäät tehtävät ovat vapaaehtoistoiminnan perusedellytys. Mielekkyyttä tulee arvioida yksilön ja kunkin yhteisön perustehtävän näkökulmista. Vapaaehtoisilla on erilaisia kykyjä, tarpeita, motivaatioita ja mahdollisuuksia osallistumiseen. Tämä edellyttää tehtäviltä monimuotoisuutta esimerkiksi sisältöjen, vaativuuden ja keston suhteen sekä valmiutta kehittää uusia tehtäviä tarpeiden mukaan kokeilukulttuurin hengessä.

Näissä asioissa me olemme kai aika hyviä. Talkoohenki ja toinen toisestamme välittäminen kuuluvat suomalaisuuteen. Vastuuta haluamme kantaa yhdessä. ”Kaveria ei jätetä” tarkoittaa tänään ainakin sitä, että ylläpidämme sellaista demokraattista yhteiskuntaa, joka huolehtii kaikista kansalaisista ja että sellaisen yhteiskunnan vahvistamiseksi jokainen voi tuoda oman panoksensa. Tämä koskee myös meitä Munkinseudulla asuvia. Ja juuri nyt joulun alla, kun keskuudessamme elää monia apua tarvitsevia ja yksinäisiä.

Talvisodan sytyttyä Ruotsissa toimittajat Olof Lagercrantz ja Karl-Gustaf Hillebrand julkaisivat kirjasen nimellä ”Finlands sak är vår”. Siitä syntyi hieno kampanjatunnus ja laajalti viljelty lentävä lause. Kampanjan yhtenä merkittävänä tuloksena oli 10 000 ruotsalaisen vapaaehtoisen sotilaan tulo Suomeen puolustamaan hyökkääjää vastaan.

Tänään voimme itse sanoa toisillemme ”Saken är vår”. Puolustamme pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, koska se sopii meille ja koska se korostaa tasa-arvoa ja yhtäläisiä koulutus- ja muita mahdollisuuksia kaikille.

Kära vänner.

Särskilt i dag vill jag gärna påminna oss vad Förenta Nationernas generalsekreterare Dag Hammarskjöld skrev i sin berömda bok Vägmärken. Han var ju en djup tänkare och kanske också en någon slags mystiker. Han skrev om olika saker, till exempel om moral och livsinsikter. Hammarskjöld skrev så här:

Att aldrig låta framgången dölja sin tomhet, insatsen sin intighet, arbetslivet sin ödslighet, och så att bevara sporren att nå vidare – den smärta i själen som driver oss själva. Se dig inte om. Och dröm ej om framtiden: den skall ej återskänka dig det förgångna eller tillfredsställa andra lyckodrömmar. Din plikt och din belöning – ditt öde – är HÄR och NU.

Så här Dag Hammarskjöld.

Vi kan väl säga att vår framtid är i våra egna händer. Fast vi hör till EU och har våra historiska och kulturella rötter i Norden, har vi ändå en viktig roll inte bara i Europa och hela världen men särskilt för oss själva. Jag hoppas att vi vet vem vi är och jag hoppas att vi kan bibehålla vår fina identitet i mitten av inhemska och utländska utmaningar.

Nu över 74 år utan krig eller konflikter. I dag får vi tacka tidigare generationer för detta fina land.

Hyvät ystävät. Olkaamme kiitollisia isänmaastamme ja rakentakaamme sitä yhdessä epäitsekkäästi ja toinen toistamme arvostaen ja kunnioittaen.

Jaakko Rusama