Heidi Karvisen (kuvassa oikealla) vastuualueena diakoniatyössä on vapaaehtoistyö. Hän tuli Munkkiniemen seurakuntaan Vuosaaren seurakunnasta, jossa hän ehti työskennellä niin ikään diakonina puoli vuotta. Aiempi työpaikka oli Joutsassa, jossa vierähti rapiat seitsemän vuotta.

Karvinen on pannut merkille, että Munkkiniemen seurakunnassa on vahvat vapaaehtoistoiminnan perinteet. Paletti on laaja, ja Karvinen on vasta sukeltamassa sisään toiminnan moniin eri puoliin.

Hävikkiruokalounaat ja -kahvio ovat esimerkkejä toiminnasta, jossa on vahva vapaaehtoisten panostus. Karvinen tosin puhuisi erään seurakuntalaisen tavoin mieluummin hyöty- kuin hävikkiruoasta, jotta ilmaisu olisi myönteinen.

Pienikin apu on hyödyksi

Karvinen on aiemmalta ammatiltaan luokanopettaja ja koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri ja kasvatustieteiden tohtori. Hengelliset kysymykset ovat kulkeneet mukana opetustyössä, ja omakohtaisten kokemusten myötä hän on tullut pohtineeksi elämän merkitystä.

Hän kokee, että jonkinlainen johdatus toi hänet lopulta diakonian pariin.

Karvinen haluaa tehdä diakoniatyötä, jotta hän voisi antaa apua ja tukea niille, jotka eivät muuta kautta apua saa. Hän tähdentää, että diakonia on kokonaisvaltaista kohtaamista ja lähimmäisenrakkaudesta lähtevää toimintaa, joka ei edellytä kirkon jäsenyyttä.

”Kukaan ei pysty tarkasti käsikirjoittamaan ennakkoon, mitä elämässä tapahtuu. Yllättävä kriisi voi koskea ketä tahansa ja syntyä avun tarve. Auttamalla saa itsekin, ja moni apua saanut on halunnut myöhemmin toimia vapaaehtoisena”, Karvinen pohtii.

”Diakoniatyö on myös hädän sanoittamista ja sen syihin vaikuttamista. Aina ihminen ei välttämättä tiedä, mihin tukitoimiin hänellä on oikeus. Diakoniatyöntekijä voi toimia äänitorvena sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.”

Vapaaehtoistyössä haasteena on, että samat henkilöt ovat yleensä monessa eri paikassa aktiivisia. On huolehdittava myös heidän jaksamisestaan.

Karvinen muistuttaa, että aina ei ole tarpeen sitoutua pitkäksi aikaa auttamaan. Keikkaluontoisiakin tehtäviä on tarjolla: voi osallistua esimerkiksi tapahtumien järjestämiseen ja toteuttamiseen sekä kahvitukseen ja keittiötyöskentelyyn.

Karvinen hoksauttaa, että seurakunnat käyttävät nykyisin www.vapaaehtoistyo.fi -nettisivustoa, jota kautta voi rekisteröityä vapaaehtoiseksi.

Innolla seurakunnan viestintää kehittämään

Sari Arffmanille (kuvassa vasemmalla) seurakunta on työskentely-ympäristönä kokonaan uusi, vaikkakin juttuaiheena tuttuakin tutumpi. 39-vuotias Arffman on tehnyt työuransa lehtimaailmassa. Arffman on työskennellyt aiemmin toimittajana, toimitussihteerinä ja taittajana muun muassa ylivieskalaisessa paikallislehti Kalajokilaaksossa sekä maakuntalehti Kalevassa Oulussa.

Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri ja medianomi. Hän on myös toiminut sivutoimisena journalismin tuntiopettajana.

Nyt työnkuva on vastata kokonaisvaltaisesti Munkkiniemen seurakunnan viestinnästä niin visuaalisesti kuin sisällöllisestikin. Kokoaikainen viestijän tehtävä on Munkkiniemen seurakunnassa uusi pesti. Arffman on uuden edessä, mutta tarttuu innokkaasti haasteeseen.

”Munkkiniemen seurakunnassa on jo tehty paljon hyvää viestintätyötä. Nyt pitää vain kirkastaa työnjakoa sekä miettiä entistä huolellisemmin, keitä viestinnällä halutaan tavoitella ja mitä eri kanavia siihen kannattaa käyttää”, hän pohtii.

Arffman on asunut perheineen Helsingissä puolisentoista vuotta. Hän on syntyisin Oulun läheltä ja opiskellut Oulussa. Hän on huomannut, että seurakuntien toiminta on pääkaupunkiseudulla avarakatseista ja monipuolista.

”Voin sanoa, että mitä tutummaksi kenttä tulee, sitä tehokkaammin omat ennakkoasenteet seurakuntien toimintaa kohtaan karisevat.”