Kutsuun on saatu useita myönteisiä vastauksia.

Esitteessä kerrottiin myös uudenlaisesta kokemus-somettajan tehtävästä. Toiveena oli löytää seurakunnan alueella asuvia ihmisiä, jotka kertoisivat elämästään ja ajatuksistaan seurakunnan somekanavilla.

Löysimme tehtävään kolme ihmistä. Tässä esittelemme heidät, ja jatkossa tulette löytämään heidän päivityksiään Facebookissa ja Instagramissa aina sunnuntai-iltapäivisin.

Kuka olet?

Kirsi Perttilä eli Kiti 50+ some- ja askarteluvapaaehtoinen Arabianrannasta.

Nimeni on Suvi Silventoinen. Olen erikoiskirjastovirkailija, äiti, puoliso, suihkussa laulaja, metsässä kuljeskelija ja kallellaan körttiläisyyteen.

Olen Anne Vitiä, Paavalin seurakuntalainen. Iältäni olen 60:n ja 70:n vuoden välissä, nyt eläkkeellä. Koulutukseltani olen kasvatustieteen lisensiaatti. Asun Arabianrannassa. (Tätä ennen asuin n. 15-vuotiaasta alkaen Koskelassa, sitten Puu-Käpylässä, sitten Toukolassa ja nyt viimeiset viisi vuotta Arabianrannassa. Tämä seutu on minun kotiseutuni eli Heimat. Jos vielä muuttaisin jonnekin, niin ehkä Vallilaan tai Kumpulaan?)

Mikä on suhteesi Paavalin seurakuntaan?

Kiti: Paavalin seurakunta on ollut lähes kuusi vuotta kotiseurakuntani. Vaikka vasta nyt olen ryhtynyt vapaaehtoiseksi, on tietoisuus kirkosta ja seurakunnasta ollut minulle tärkeää jo muutosta lähtien. Pidän myös kovasti kirkon arkkitehtuurista ja siitä miten torni näkyy Arabianrantaan saakka.

Suvi: Paavalin seurakunta on minulle uusi tuttavuus, muutin perheeni kanssa alueelle viime kesänä. Olen pyöräillyt messuun, Vanhankaupungin kirkon raunioillekin kesällä, ja istuskellut ohikulkeissani hiljaa kirkossa. Aamuisin kurkin raitiovaunusta kotikirkon suuntaan matkustaessani lasteni kanssa kouluun.

Anne: Kuuluin Paavalin seurakuntaan 15-vuotiaasta alkaen ja erosin kirkosta 19-vuotiaana. Liityin takaisin Paavalin seurakuntaan noin v. 2002. Seurakunta edustaa minulle suomalaista kulttuuriperinnettä.

Mitä yllättävää haluat kertoa itsestäsi?

Kiti: Olen päässyt matkustelemaan muutaman kerran Japanissa ja ihastunut maahan. Nyt kun matkustelut ovat olleet ns. pannassa, teen kielioppaiden ja romaanien kautta pieniä pyrähdyksiä tuohon ristiriitaisuuksien maahan.

Suvi: Lapsena minulla oli lemmikkinä kesy vasikka Omena, joka seurasi minua ulkona kaikkialle.

Anne: Minäkin onnistuin pääsemään (tai jouduin) naimisiin, noin 60- vuotiaana. Ja ihan ensimmäistä kertaa elämässäni! Minut on vihitty Paavalinkirkon pikku kappelissa neljä ja puoli vuotta sitten. (Olin kylläkin seurustellut saman miehen kanssa jo 36 vuotta.)

Mitä haluat sanoa Paavalin alueella asuville ihmisille?

Kiti: Mielestäni tämä on Helsingin parasta aluetta asua, koska täällä on liikkumiseen loistavat julkiset yhteydet. Alueella on uutta sekä vanhaa arkkitehtuuria ihailtavana.

Ympäristössä on paljon luontoa ulkoiluun ja virkistymiseen.

Ja mikä parasta täällä asustaa aika mukavaa sekä yhteisöllistä porukkaa.

Suvi: Pysähdy kuuntelemaan, katso silmiin. Kanssakulkijalla saattaa olla mitä uskomattomin tarina kerrottavana.

Anne: Muistakaa yksinäisiä ja ihmisiä, joilla ei mene hyvin tällä hetkellä. Ajatelkaa muitakin jouluna kuin omaa perhettänne ja sukulaisianne tyyliin ”Osa ihmisistä kärsii yksinäisenä joulunaan. Kaikilla rahat eivät riitä edes kunnon ruokaan. Meillä on mahdollisuus auttaa muita ihmisiä esimerkiksi seurakunnan kautta!”.

Kerro vielä yhdellä sanalla, mitä sinulle tulee mieleen seuraavista sanoista:

Kiti

Kirkko: turva

Talvi: lumi

Joulu: koti

Piparkakku: lapsuus

Viini: ehtoollinen

Suvi

Kirkko: keskiaikainen kivinen

Talvi: hiljaisuus

Joulu: rauha

Piparkakku: kaasu-uunissa kärähtänyt

Viini: Kristus

Anne

Kirkko: koti

Talvi: hiihto

Joulu: joulupukki

Piparkakku: nätti

Viini: ehtoollisviini

---------------------------

Teksti: Tuuli Aitolehti

Kuvassa vasemmalta alkaen Anne, Kirsi ja Suvi