Laajasalon kirkossa monissa konserteissa esiintynyt sopraano Johanna Engelbarth on poikkeusaikana pyörittänyt kotikoulua, kotipäiväkotia ja kohentanut ammattijärjestössä laulusolistien tilannetta oman harjoittelun ohella. Se on ollut todellinen kolmoisrooli.

–Kun toiset ovat miettineet, mitä korona-aikana keksisi, niin minun ei ole tarvinnut!

Perheemme on entisestään tiimiytynyt kuluneena keväänä.

Päivisin Johanna on pyörittänyt kotikoulua, kotipäiväkotia ja neuvotellut ammattijärjestön asioita. Lapset ovat tarvinneet usein apua tietokoneohjelmissa, kouluhommien jälkeen on leikitty ja metsäilty ihanassa Laajasalon luonnossa. He ovat aktiivisia liikkujia ja pyrkivät päivittäin pääsemään lähimetsään. Kesällä katsotaan auringosta, mille puolelle mennään uimarannalle.

-Olemme kuunnelleet aktiivisin korvin, mitä kukakin tarvitsee ja mitä pystytään toteuttamaan. Aamulla koira viedään lenkille kuuden aikaan. Puolison kanssa on tehty kahta vuoroa: kun hän tulee kotiin, minä olen lähtenyt harjoittelemaan. Välillä se tuntuu uuvuttavalta, mutta koska saan tehdä kivan musiikin kanssa töitä, niin aina se siitä kuitenkin lähtee. On luksusta, että harjoitustila on lähellä ja voin olla siellä yksin.

Jotta kaiken saa sujumaan, pitää suunnitella, ennakoida ja priorisoida.

-Nyt meille on annettu tämä aika oppia näitä asioita lisää. Olen syvästi uskonut koko ikäni, että asioita annetaan meitä varten. Meille annetaan vuoria voitettavaksi, koska kiipeilytaidot eivät kehity tasamaalla, Johanna ajattelee.

-Yllättävän paljon löytyy mahdollisuuksia, kun istutaan alas ja mietitään uusia ratkaisuja. Riittävän hyvä riittää nyt ja riittää aina. Kasvamassa kai me kaikki aikuisetkin ollaan.

Suomen muusikoiden liitto valitsi Johannan Solistit ry:n hallitukseen vuoden alusta.

-Se on suuri kunnia, mutta on työllistänyt aika paljon, kun yritämme auttaa pulaan joutuneita kollegoita esimerkiksi apurahojen anomisessa. Joinakin päivinä olen puhunut jopa neljä terapeuttista puhelua ja yrittänyt auttaa keksimään luovia ratkaisuja. Itse olen saanut aika paljon siirrettyä konsertteja joko puolella vuodella tai vuodella. Vain äitienpäivän oopperagaala jäi väliin.

Kun on ollut hyvää tahtoa, on saatu neuvoteltua ja siirrettyä konsertteja.

Keväisin yleensä lyödään lukkoon konsertit konserttijärjestäjien ja seurakuntien kanssa. Tätä juttua tehtäessä kaikki asiat olivat vielä odotustilassa.

Johanna lähettää lämpimät terveiset kanttori Päivi Niva-Vilkolle, joka on antanut hänelle ihania tehtäviä.

-Olemme tehneet Laajasalon kirkossa monenlaisia konsertteja, viimeksi Rossinin kirkkomusiikkia. Päiviltä saa hienot puitteet tehdä kirkkomusiikkia, mistä olen kiitollinen. Se on ollut minulle tosi antoisaa.

Johanna on harrastanut juoksua monta vuotta. Se toimii sekä työvälineenä että auttaa jaksamaan ja jaksottamaan arkea. Hän mentaaliharjoittelee keikat etukäteen metsässä juosten tai kävellen.

-Usein kuuntelen myös Joyce di Donaton opetuksia ja käytän niitä hyväkseni etäopettaessani lauluoppilaita.

Ääni ei kestä määrättömästi harjoittelua päivässä.

-Työaijasta valtaosa kannattaa käyttää ääntä säästävään työhön, nuotinlukuun ja mielessä työskentelyyn. Maltti onkin se vaikein: opettele ensin pään sisällä, älä laula vielä!

-Arastelen sanoa sitä, mutta olen kuitenkin ollut kiitollinen tästä poikkeusajasta. Olemme voineet olla perheenä rauhassa. Kun harjoitusaikaa on vähän, se on pakottanut miettimään, mikä on muusikkona tärkeintä.

Teksti: Outi Jaakkola

Kuva: Marko Anttila

Kuka?

• Sopraano Johanna Engelbarth

• Musiikin maisteri, Sibelius-Akatemian oopperakoulutus 2013–2016

• Opettajat: Sirkku Wahlroos-Kaitila, Eeva-Liisa Saarinen, Margareta Brandt, Marjut Hannula, Martina Roos. Ilmo Ranta, Heikki Pellinen, Monica Groop, Aapo Häkkinen

• Mestarikursseja: Mikko Franck, Rilla Kyykkä, Mika Kares, Ursula Langmayr, Ritva Auvinen, Olaf Bär, Riikka Hakola

• Ohjelmisto: oopperaa ja kirkkomusiikkia