Vuosia sitten suomenlinnalainen Tuula Vilokkinen heräsi äitienpäiväaamuna ulkoa kuuluvaan musiikkiin. Hän ihmetteli, kuka näin aikaisin aamulla saaressa radiota soittaa. Kurkistus ikkunasta ulos paljasti, että kitaristi olikin Tuulan vanhin poika. Äiti oli yllätetty.

Se ilahdutti, sillä Tuulan lapsuudessa oli tärkeää päästä yllättämään päivänsankari äitienpäivänä. Tuntui hyvältä, että ajatus oli siirtynyt omiin lapsiin.

Kolmen pojan äiti on tänä päivänä kahdeksan lapsenlapsen mummi. Äitinä ja mummina oleminen on tarkoittanut puhumista, omista kokemuksista kertomista ja läheisten huomioonottamista.

– Olen kova pälättämään. Asiat ovat siirtyneet jälkipolvillekin puhumalla.

– Pojat kertovat asioitaan ja saattavat jotain kysyä. Aikamiehille en ole enää mikään neuvonantaja. Eihän sitä valmista vastausta viitsi tarjoilla. Mutta jonkun vinkin voin aina antaa.

Luottamuksellisesti kryptassa

Tuula Vilokkinen kuuluu Voimasiskot-piiriin. Joka toinen viikko Suomenlinnan kirkossa kokoontuu kymmenkunta naista keskustelemaan naisena ja äitinä olemisesta. Kryptassa puhutaan elämän iloista ja suruista. Luottamuksellisesti. Tapaamiset ovat Tuulan arjen tähtihetkiä:

– Ryhmä tarkoittaa pysähtymistä arjen söhläämisen keskellä. Tapaamisten jälkeen kävelen kotiin hissunkissun, ja oloni on kevyt.

– Pidän tärkeänä, että luottamuksellisessa ryhmässä voi puhua myös ikävistä asioista.

Tärkeää ovat myös keskustelun hiljaiset hetket.

– Seurakunnan vetäjien lisäksi meitä on kymmenkunta. Aina joku osaa sanoa kauniisti tai vaikka lohduttaa.

Tuulasta on tärkeää, että ihmiset löytävät oman paikan, jossa voi ja saa purkaa omaa oloaan.

– Jos pahaa oloa ei pysty purkamaan, se paisuu, toteaa Tuula Vilokkinen, jolla on työelämästä myös pitkä kokemus työsuojeluvaltuutetun ja luottamusmiehen tehtävistä.

Teksti: Tiiu Pohjolainen

Kuva: Antti Rintala

‍