Tapasimme entisen pomoni kanssa ja muistelimme menneitä. Kävimme läpi työhistoriamme käännekohtia ja syitä, jotka vaikuttivat niihin. Miltä hänestä tuntui uran alkuvaiheessa, kun päätyi työttömäksi työnhakijaksi, vaikka oli odottanut saavansa vakituisen työpaikan.

”Tiedätkö, että muistan aina, mitä sanoit silloin minulle. Sanoit että on olemassa kolmaskin tie, jota ei vain juuri nyt tule ajatelleeksi. Mahdollisuus, jota itse ei kykene näkemään silloin kun pelottaa, ahdistaa ja on vaikea nähdä, miten pääsee tästä eteenpäin. Toivoin mielessäni, että olisitpa oikeassa”, hän kertoi.

Kun seuraava työmahdollisuus sitten aukeni yllättävällä tavalla, hän muisti mitä olimme puhuneet. Kolmannen mahdollisuuden logiikka auttoi pahimman yli.

En itse muista tilannetta ollenkaan, mutta jäin pohtimaan näkökulmien merkitystä. Muistin matkan varrelta hauskan henkilöstölle suunnatun tilaisuuden, jonka tarkoituksena oli avartaa ajattelua ja antaa positiivisia sytykkeitä ajattelulle. Nauroimme vedet silmissä ehdotukselle ”jos tavallisesti lähdet töihin ovesta, mene välillä ikkunasta”. Hyvin toimii tornitalossa!

Päätin toteuttaa näkökulman vaihtamisen helpoimman kaavan mukaan. Kävelisin vakiolenkkini päinvastaiseen suuntaan ja pitäisin silmät auki.

Päätin kokeilla näkökulman vaihtamista ihan konkreettisesti. Kävelisin vakiolenkkini päinvastaiseen suuntaan kuin tavallisesti.

Ihan kuin olisin retkeillyt ihan uusissa maisemissa.

Tuo pieni tarkastelutavan muutos, näkökulman vaihtaminen fyysisesti, virkisti yllättävästi. Huomasin reitiltä monia asioita, joihin en aikaisemmin ollut kiinnittänyt mitään huomiota. En vain nähnyt niitä toisesta suunnasta kävellessäni. Löysin kivoja kallioita, kauniita puita, mielenkiintoisia pihapiirejä.

Kävellessäni tuli mieleen hartausteksti, jonka olin lukenut erään seurakunnan esitteestä. Siinäkin puhuttiin siitä, että näemme vain sen, mihin kiinnitämme huomiota. Kun valokiila suunnataan näyttämöllä tiettyyn kohteeseen, katsoja ei näe mitään muuta. Näyttämöllä voi silti olla vaikka mitä.

Vaikeina hetkinä meillä on taipumus ajatella, että vaihtoehdot ovat vähissä. Asiat tuntuvat olevan joko-tai, vaikka ne oikeasti voivat olla myös sekä-että tai sen lisäksi.

Ennen kaikkea on olemassa näkökulmia, joita ei tule ajatelleeksi.

Outi Jaakkola

Kirjoittaja on etätöitä tekevä alueviestijä, joka on itsekin saanut työurallaan kenkää.‍