Aamun nuhjuinen mieliala hävisi askel askeleelta. Veri kiersi vilkkaammin poskissa, vaikka ei kävelyä erityisen rankaksi urheiluksi voi laskea. Kun vauhti ei ollut tavoite, oli aikaa katsella tienvarren taloja ja rakkaudella vaalittuja pihoja. Huolten sotkuiset ajatusvyyhdit suoristuivat ja päähän tuli tilaa.

Mäen päällä aamun koko tukkoisuus oli kadonnut, ja hymyilytti iloisesti. Niin helppo on hoitaa ihmistä. Raikasta ulkoilmaa ja sopivasti liikettä, niin kaikki on paremmin.

Lue lisää Pala taivasta -tekstejä