‍Kun kriisi iskee, oppilaitospappi Sanna Uusitalo ja kuraattori Anniina Enovaara ovat oppilaiden tukena.
Elämän maadoittamiseksi Sanna Uusitalo sitä kutsuu. Uusitalo, kuten muutkin papit, kohtaa työssään kuolemaa. Mutta hänelle, Stadin ammattiopiston oppilaitospapille, kuolema kääntää äkilliset kasvonsa oppilaan tai opettajan kuolemassa.

Kuolemantapausten lisäksi oppilaitoksissa kohdataan muitakin äkillisiä ja yllättäviä kriisejä, esimerkkiksi onnettomuuksia tai väkivaltaa.

– Kriisi voi koskea vain yhtä luokkaa, koko koulua tai jopa koko kaupunkia, toisen asteen oppilaitoksessa työskentelevä kuraattori Anniina Enovaara kertoo.

Silloin tärkeintä on maadoittaa elämä, muistuttaa, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja että elämä jatkuu, tästäkin huolimatta. Helsingin seurakuntayhtymän seitsemän oppilaitospappia tekee kriisityötä tiiviissä yhteistyössä muun oppilaitoksen henkilökunnan, kuten kuraattorien, kanssa. He ovat opiskelijoiden lisäksi opettajien ja muun henkilöstön tukena.

Kukin reagoi kriisiin tavallaan. Yksi ei ilmesty kouluun, toinen jää avuttomaksi tunteidensa keskellä, kolmannessa kriisi nostaa esiin raskaita asioita menneisyydestä.

– Elämänhistoria kulkee aina mukana. Kun tulee uusi tilanne, se peilautuu elämää vasten, Sanna Uusitalo sanoo.

Stadin ammattiopistossa on paljon opiskelijoita, joiden sukujuuret ovat kaukana Suomen rajojen ulkopuolella.

– Jos maahanmuuttajataustaisen oppilaan lähtömaassa tapahtuu kriisi, se heijastuu myös täällä, Enovaara toteaa.

Suuri merkitys on sillä, miten kriisi uskalletaan ottaa oppilaitoksessa esille.

– Kriisitilanteissa rituaalit, kuten suruliputus, ovat tärkeitä. Ne tekevät surun näkyväksi, Uusitalo painottaa.

Avun tarvetta ja hukassa olemisen tunnetta ei tarvitse hävetä.

– Ihmisenä olemiseen kuuluu kaikenlaista. Kriisin hetkellä jokainen on yhtä valmistautumaton. Fiksu hakee apua, Enovaara kannustaa.

Suruboksi on aina lähtövalmiudessa Sanna Uusitalon työhuoneessa. Siinä on muun muassa kynttilänjalka, valokuvakehykset ja nenäliinoja. Kun raskas uutinen yllättää, Uusitalo nappaa boksin kainaloonsa.

Kuraattoria sitovat työajat ja oppilaitoksen rajat, mutta pappina Uusitalo voi kulkea niiden yli. Hän voi olla opiskeluyhteisön lisäksi myös perheiden tukena.

Papin ja kuraattorin tärkein tehtävä on kuunnella. Matalan kynnyksen luottamuksellista keskusteluapua saavat kaikki, jotka sitä kokevat tarvitsevansa.

Uusitalo pitää useimmiten valkoista papinkaulusta työpaikallaan.

– Pappeudesta ei pääse eikä tarvitsekaan päästä eroon, mutta se ei ole tässä se kärki. Ihminen on etusijalla. Toisaalta on reilua, että ihmiset näkevät, kenen palveluksessa olen.

Enovaara ja Uusitalo on koulutettu kriisityöhön, mutta heidän mielestään kuka tahansa voi olla kriisissä tukena. Jos ei itse osaa tai jaksa kuunnella, voi aina ohjata eteenpäin avun pariin.

– Se on jo paljon, jos uskaltaa kysyä, mitä kuuluu, Enovaara rohkaisee.

Helsingin oppilaitospappien yhteystiedot