Meri syöksyy syliini ja vetäytyy jälleen pois. Tuijotan lumoutuneena valtameren aaltojen liikettä ja rannatonta ulappaa tuntien samalla kaihertavaa syyllisyyttä: täällä maapallon toisella laidalla varastan tämän hetken lapsiltani ja lapsenlapsiltani.

Meri syöksyy syliini ja vetäytyy jälleen pois. Tuijotan lumoutuneena aaltojen liikettä ja meren muovaamia kallioita. Hetken kauneus tekee kipeää.

Kauneuden kieltäminen ei pelasta haurasta tulevaisuutta. Muovaa meitä Jumala, huokaan. Muovaa niin kuin meri muovaa kallion pintaa. Muovaa toimimaan rakkaudesta, ei syyllisyydestä.