Vuosaarelainen runoilija ja yrittäjä Elina Salminen oli vieraana Katukappelin Maanantai-illan keskusteluja -sarjassa. Elina puhui paljon keskeneräisyyden teemasta, ja muistutti meitä siitä, miten arki on inspiroiva juttu, jonka voi nähdä vaikka pursuilevassa eteisessä, ja että elämä on enimmäkseen makaronilaatikkoa, eikä valkoisten liinojen pöydiltä syötyjä gourmet-annoksia. Eikö ihmisen mitta voisi olla siinä, arkisessa hyvässä ja hetken hyväksymisessä?

Vuosaarta Elina kuvasi vaietuksi salaisuudeksi, siellä on monia upeita paikkoja, joissa kulkea ja viipyillä. Metsässä voi rukoilla, vaikka keppirukouksia, joissa jokaiselle huokaistulle tai lausutulle rukoukselle, voi laittaa riviin merkiksi kepin. Kerran, aivan huomaamatta, kepit järjestyivät männyn juurien väliin, ja näytti aivan siltä, kuin omien pienten ja kömpelöiden rukousten vierellä olisi kulkenut suuremmat rukoukset: Jumalan suuri suunnitelma ja hyvä tahto. Kun me rukoilemme, usein toivomme, että Jumala vastaisi rukouksiimme heti. Mutta Jumalan kellolla on oma aika. Joskus se on salamannopea, joskus taas tuskastuttavan hidas. Kunpa osaisimme asettaa oman itsemme Jumalan aikaan. Jumalan kellossa on kuitenkin se paras ja oikea aika – silloinkin kun itsestä tuntuu siltä, ettei sitä näe tai ymmärrä.

Kunpa muistaisimme, että keskeneräisyys on kaunista, ja ettei elämässä kai koskaan tule valmiiksi. Elina sanoitti hienosti myös sen, mitä on keskeneräisyys: Keskeneräisyys on sitä, että löytää kohtansa alun ja lopun välistä, hyväksyy tämän hetken haasteineen ja on suostuvainen muutokseen.

Meidän elämällämme on alku ja loppu, ja juuri tämä kohta niiden välissä. Ole siinä levollisesti nyt, sopivasti valmiina ja sopivasti keskeneräisenä.

Tämän vuoden aikana saat seurata täällä seurakunnan somekanavilla aina ajoittain myös Elinan runojulkaisuja. Tervetuloa mukaan keskeneräisyyden, rukouksen, armon ja rakkauden matkalle, joista Elinan runot kertovat.

Tutustu Elinaan ja Kesken -runoihin https://elinasalminen.net/

Alusta loppuun saakka

‍Sinä sanoit olevasi alku

ja sanoit olevasi myös loppu

sanoit pitäväsi tiukasti kiinni

noista elämäni ääristä

ja sinä uskoit näihin käsiin

näihin vapiseviin käsiini

tuon kaiken tuntemattoman

noiden kahden väliltä

laita likoon!

tee se minkä voit!

niin sinä sanoit

kun ojentelit eteeni

vähän sitä sun tätä

kaikenlaista rikkonaista

ja kokoamista odottavaa

paloja sieltä ja täältä

mitään valmista en mukaani saanut

en sileäksi hiottua tai hohtavaa

en ohjetta tulla ehjäksi äkkiä

tai muuttua minusta muuksi

sinä halusit keskeneräisen

alusta aivan loppuun saakka

-Elina Salminen