Östersundomin kirkko ja sitä ympäröivä hautausmaa ovat osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöaluetta. Tunnelmallinen kirkko on suosittu hääkirkko ja matkailijoiden vierailukohde Porvoon ja Helsingin keskustan puolivälissä. Kirkko on nykyisin Helsingin vanhin kirkko.

Kirkon historiaa‍

Östersundomiin rakennettiin 1600-luvun jälkipuolella rukoushuone, jota kutsuttiin 1700-luvulta alkaen kappeliksi. Tarkkaa rakentamisaikaa ei tiedetä, mutta asiakirjoissa kirkko mainitaan vuonna 1690. Kappeli rakennettiin helpottamaan rannikon ja saariston asukkaiden kirkkomatkaa. Se rakennettiin paikallisten asukkaiden yksityisestä aloitteesta ja rakentamisen rahoittamiseksi kerättiin kolehti Porvoon alueella.

Rakennus kärsi isonvihan (1713–1721) aikana pahoja vaurioita ja pikkuvihan (1742–1743) jälkeen se oli purkukunnossa. Uutta kappelia alettiin rakentaa entisen paikalle vuonna 1753, ja se vihittiin käyttöön marraskuussa 1754.

Kirkko on malliltaan länsitornilla varustettu pitkäkirkko ja kirkkosalin muoto on venytetty oktagoni eli kahdeksankulmio. Seinät ovat matalat ja katto korkea. Kappeli korjattiin perusteellisesti vuonna 1895, jolloin kellotapulin tornia kavennettiin ja huipusta tehtiin teräväkärkinen. Samaan aikaan kirkon väritys muuttui punamullasta harmahtavaksi. Tiettävästi kirkon sisätilojen ratkaisuja ei tässä yhteydessä muutettu. Keskuslämmitys otettiin käyttöön vuonna 1912.

Kirkon korjaamista ja varustamista jatkettiin useaan otteeseen 1900-luvulla. Vuonna 1954 kirkko maalattiin seurakuntalaisten toivomuksesta keltaiseksi. Sähköt kirkolle saatiin 1940-luvulla ja nykyiset urut vuonna 1969. Perinteinen paanukatto on tervattu viimeksi vuonna 2000. Vuonna 2003 kappeli maalattiin sisältä ja sen sähköasennukset uusittiin. Samana vuonna kappeli nimettiin Östersundomin kirkoksi. Nykyisin kirkko lämpiää maalämmöllä.

Östersundomin kappeliin kuului 1600-luvun lopulla laajoja alueita Sipoosta ja Helsingin pitäjästä. Siksi niiden seurakunnat pitivät jumalanpalveluksia kappelissa vuorotellen 1980-luvulle saakka, jolloin vastuu siirtyi Sipoon seurakunnille. Kun alue liitettiin Helsinkiin vuonna 2009, kirkko siirtyi Helsingin Mikaelin seurakunnalle. Samalla siitä tuli Helsingin vanhin kirkko.

Kirkon esineistö ‍

• Alttaritaulu: Hjördis Nyberg 1934. Jeesus tyynnyttää myrskyn. Malleina käytettiin Östersundomin asukkaita.

• Votiivitaulu: Taidehistoriallisesti harvinainen maalaus Kustaa II Aadolfista ja Kaarle XII:sta Kristuksen ristin juurella.

• Mezzotintovedokset lehterin kaiteessa: Jeesuksen syntymää ja kärsimyshistoriaa kuvaavat tussikaiverrusmenetelmällä painetut teokset 1700-luvulta on kaivertanut augsburgilainen Georg Christian Kilian. Ne on lahjoittanut tuntematon henkilö 1700-luvulla. Liisi Hietalan konservoimat teokset palautettiin paikoilleen vuonna 2021.

• Ehtoollisvälineet ovat kartanon omistajien lahjoittamat vuodelta 1727.

• Kastemalja: seurakuntalaisen lahjoittama 1936

• Kirkkolaiva: Yksimastoinen saaristolaisvene, jonka on valmistanut pienoismallirakentaja Tomi Isopahkala Kalajoelta vuonna 1992. Kirkkoon 2023 Östersundom-seuran lahjoituksena. Alkuperäinen votiivilaiva oli kirkossa 1700-luvulla, mutta on kadonnut.

• Messinkinen kattokruunu: Westerkullan Kartanon omistaja, majuri Heinrich Johan Wunschin lahjoitus vuodelta 1651.

• Eteisen kirkonkello: Lahjoittanut Fabian af Enehjelm vuonna 1801. Kello ei ole mahtunut kirkontorniin kahden muun lisäksi.

• Viiden Venäjän keisarin hallitsijanvakuutukset eteisessä.

Urut ja valaistus ‍

• Urut uusitaan vuoden 2026 aikana.

Östersundomin hautausmaa ‍

• Ennen hautausmaan käyttöönottoa kirkon alle on haudattu viisi vainajaa. Hautausmaata laajennettiin Bertel Jungin suunnitelmien mukaan vuonna 1932 sekä 1974.

• Kartanoiden asukkaiden sukuhautoja: Borgström, Lindfors, Munsterhjelm, af Enehjelm.

• Hanna Hagbom: Sävelmän Seiskarin kaunis Siiri tekijä ja kirkon vapaaehtoinen kanttori.

• Sankarivainajien muistomerkki: Ole Cronstedt 1950

• Uurna- ja muistolehtoalue valmistui 2012.

• Raamatullisten kasvien puutarha sijaitsee hautausmaan länsikulmassa.