Mitä on sydänrukous?
Sydänrukous (centering prayer) on yksi kontemplatiivisen rukouksen muoto, joka auttaa löytämään sisäistä hiljaisuutta, tarkkaavaisuutta ja läsnäoloa. Sen tavoite on löytää jatkuvasti syvenevä kokemus rakastavan Jumalan läsnäolosta omassa itsessä ja elämässä. Sydänrukouksen harjoittamisen kautta ihmisen koko olemus avautuu vähitellen Jumalalle. Samalla avautuvat syvemmät tietoisuuden kerrokset, ja vähitellen mieli puhdistuu ja tyyntyy.
Sydänrukous korostaa yksinkertaisuutta, omista ajatuksista ja tunteista hellittämistä ja lepäämistä Jumalan läsnäolossa. Se ei sulje ulkomaailmaa pois, vaan avaa sisäisen maailman muuta luomakuntaa kohti.
Sydänrukouksen kehittäjänä pidetään yhdysvaltalaista sisterssiläismunkki Thomas Keatingia (1923–2018). Hän alkoi 1970-luvulla työtovereineen opettaa katolisille papeille ja munkeille kontemplatiivista eli mietiskelevää ja katselevaa rukousta rukouselämän syventämiseksi. Samoihin aikoihin myös kristityt opiskelijat kyselivät Keatingilta, eikö kristillisessä perinteessä olisi mitään vastinetta idän uskontojen meditaatiolle. Näin syntyi centering prayer, jonka pohjana ovat satoja vuosia vanhat kristillisen mystiikan klassikot. Ohjatessaan retriittejä Keating havaitsi, että hiljainen rukous vaikutti positiivisesti myös tunne-elämään. Se toimi terapian tavoin aktivoiden alitajuntaa ja parantaen ihmistä.
Miten sydänrukous vaikuttaa?
Rukous vie hiljaiseen tilaan, jossa voi kokea yhteyden Jumalaan. Kun harjoituksen kautta oppii irrottautumaan omista mielenliikkeistä, niin vähitellen voi huomata, ettei enää samastu omiin ajatuksiin tai elämän tapahtumiin kuten ennen. Syvintä vaikutusta Keating kuvaa sanoilla jumalallinen parantuminen (divine therapy). Sydänrukous höllentää mielen torjuntamekanismeja niin, että torjutut asiat, ”tunneroska” alkaa nousta tietoisuuteen. Hiljainen tila kuitenkin kannattelee ja syventää luottamusta siihen, että Jumala parantaa sen, mitä rukous nostaa esiin.
Hiljaisuuden arvostaminen omassa elämässä kasvattaa kuuntelemisen taitoa. Kun rukouselämä rikastuu, niin myös oma itsetuntemus lisääntyy. Rukoillessa kasvaa tietoisuus ykseydestä Jumalan, koko ihmiskunnan ja luomakunnan kanssa. Vähitellen alkaa kehittyä arvostelusta vapaa asenne toisia ihmisiä ja itseä kohtaan. Se johtaa toisista ja koko luomakunnasta huolehtimiseen. Sydänrukousta harjoittavat etsiytyvätkin usein yhteyteen toisten kanssa, eivätkä eristäydy kammioihinsa. Kyky elää nykyhetkessä ja sen realiteeteissa kasvaa.
Näin harjoitat sydänrukousta
- Varaa itsellesi aikaa 20 minuuttia kahdesti päivässä.
- Valitse itsellesi pyhä sana avuksi keskittymiseen. Kun palautat sen mieleesi, ilmaiset Jumalalle, että Hän saa olla ja toimia sinussa. Pyhä sana voi olla esimerkiksi Rakkaus tai Jumala. Se ei ole mantra, vaan apuväline, jonka kautta palaat lempeästi tietoiseen olemisen tilaan. Näin teet tilaa Jumalan läsnäololle.
- Kun rukoilet, istu mieli tyynenä. Anna ajatusten virrata, mutta älä kiinnity niihin. Kun huomaat mielesi alkaneen askarrella jonkin ajatuksen parissa, sano mielessäsi lempeästi pyhä sanasi. Päästä sitten irti kiinnostavasta ajatuksesta. Jatka istumalla mielen hiljaisuudessa seuraavaan ajatuksen tuloon asti.
Lisää aiheesta:
Stina Huima: SYDÄNMEDITAATIO Forum Humanum -verkkoluennot 22.11.2023, YouTube
