Tapasin hiljattain puolitutun henkilön, jonka kanssa vaihdoimme pikaisesti sanaparin. Kerroin työskenteleväni Malmilla seniorityön pappina.

- Aa, siellä touhuat mummelien kanssa!, hän huudahti hieman heltyneenä.

Jäin todella outojen fiiliksien vallassa odottamaan junaani. Vaikea on keksiä vieraampaa kuvausta työstäni, jonka juuri kuulin. Mummelien kanssa?

Edellisenä päivänä kohtasi fiksun naisen, joka kertoi kulkeneensa läkähdyksiin saakka erilaisissa tilaisuuksissa, konserteissa, teattereissa, luennoilla. Hän oli koko lailla aallon harjalla kaikessa siinä, mitä maailmassa on oikeasti menossa. Hän oli 70-vuotias.

Ajattelen ihmistä, joka kirjoitti runoja ja pohti niissä elämää poikkeuksellisen syvällisesti. Hänen kolmisanainen näkemyksensä hengellisyydestä teki minuun pysyvän jäljen: ”Ehtoolliseen ei väsy.” Hän oli 96-vuotias.

Malmin seurakunnan eläkeläisten iltapäivässä käy miehiä ja naisia, joiden kanssa käsittelimme keväällä erilaisia kansainvälisiä virtauksia, suomalaisten nuorten aikuisten elämää ja sitä, mitä olemme oppineet äideiltä. Osallistujien ikähaitari on ehkä 64-vuotiaista lähes 100-vuotiaisiin.

Syksyllä roihuavat tunteet! Luvassa on puhetta ilosta, rakkaudesta ja voimasta. Aiemmin mainitsemani seitsemänkymppisen kanssa ihmettelimme, miksi Suomessa niputetaan samaan ”ikääntyneet” -nippuun kaikki 65 - 100 -vuotiaat, vaikka juuri eläkkeelle jäänyt on nykykäsityksen mukaan virallisestikin keski-ikäinen. (Harvoin puhumme 25-60 -vuotiaista samana joukkona.)

Nuori eläkeläinen kirjaimellisesti elää keskellä elämää huolehtimalla toisinaan sekä lapsenlapsista että vanhemmista yhtä aikaa. Eikä se korkeakaan ikä sanele ihmisestä muuta kuin, että hänellä on paljon elämänkokemusta ja -näkemystä. Sairaudet toki lisääntyvät enemmän 80+ -iässä kuin aikaisemmin, mutta eihän sairauskaan määritä ihmistä kuin vaikeimmissa tilanteissa.

Huvittunut tai alentuva suhtautuminen ”mummeleihin” on yllättävän tavallista. Keksiikö joku, miksi?

Kompleksinen suhde ikääntymiseen kertoo aika armottomasta maailmasta tai minäkuvasta. Jos ihminen ei kipitä kalenterien puristuksessa ja ”tuota”, hän on vähän huvittava.

En työskentele ”mummelien” enkä ”papparaisten” kanssa, vaan asiallisten, oivaltavien, hauskojen ja näkemyksellisten senioreiden ja vanhusten kanssa.

Niin, että kiitos kysymästä. En työskentele ”mummelien” enkä ”papparaisten” kanssa, vaan asiallisten, oivaltavien, hauskojen ja näkemyksellisten senioreiden ja vanhusten kanssa, joita on Malmin seurakunnassa jäseninä peräti 11 400. Suuri osa osallistuu tavalliseen elämänmenoon, mutta katse on käännettävä ennen kaikkea sinne, missä tukea tarvitaan eniten.

Siihen tarvitaan meitä kaikkia.

Satu Kreivi-Palosaari

Seniorityön pappi, Malmin seurakunta

Kirjoittaja on ollut aina innostunut ihmisestä löytyvästä valosta, joka ei kysy ikää.