‍Pohjois-Haagan kirkko vihittiin käyttöön syksyllä 1963. Kirkkoa oli ehditty odottaa, koska ensimmäiset talot olivat valmistuneet Pohjois-Haagaan jo vuonna 1951. Ennen kirkon valmistumista jumalanpalveluksia oli pidetty Pietari Hannikaisen tien kerhohuoneistossa. Kirkon ja sen yhteydessä olevat tilat suunnitteli pohjoishaagalainen arkkitehti Eevi Aho. Hakavuoren seurakunnan perustamisen yhteydessä vuonna 1966 muuttui myös kirkon nimi.

Kirkon arkkitehtuurissa, saarnatuolissa, kastemaljassa ja Eero Rislakin suunnittelemissa ehtoollisvälineissä toistuu Kristuksen viiteen haavaan viittaava viisikulmaisuus. Kirkon alttarilla on Harry Kivijärven pronssiveistos Ristiinnaulittu vuodelta 1959 ja alttariseinällä Toivo Jaatisen pronssireliefi Vuorisaarna. Jaatisen reliefin lahjoitti vuorineuvos Kerppo Kankaanranta kirkon 30-vuotisjuhliin puolisonsa muistoksi. Paljeseinällä kirkkosalista erotetussa seurakuntasalissa on Pekka Kontion tiilireliefi Tyhjä hauta vuodelta 1969.

Kirkon eteisessä on ovensuussa lähetystyön rahankeräyslipas, jonka on tehnyt kuvaamataidonopettaja Tuulikki Kivelä. Sen vieressä lukee Oshigambo, joka on yksi Hakavuoren seurakunnan nimikkolähetyskohteista Namibiassa.

Alkuperäiset kirkkotekstiilit, kuten alttariliinan, antependiumin, ja messukasukan on suunnitellut Dora Jung. Vuosina 2007–2008 valmistui tekstiilitaiteilija, professori Päikki Prihan suunnittelema kirkkotekstiilisarja eri liturgisissa väreissä.

Urkurakentamo Veikko Virtasen vuonna 1965 valmistamissa uruissa on 27 äänikertaa. Soittimen disposition ja julkisivun on suunnitellut kirkon ensimmäinen, pitkäaikainen kanttori Asko Rautioaho.

Kirkon kellotapuli ulottuu noin kolmenkymmenen metrin korkeuteen. Siinä on kolme kelloa,

joista ylimpänä on pienin ja alimpana suurin. Jokaisessa lukee Pohjois-Haagan kirkko. Pienimmässä kellossa lukee lisäksi ”Usko tulee kuulemisesta”, keskimmäisessä ”Kuuleminen Jumalan sanasta” ja suurimmassa ”Seuraa minua”. Viimeisen tekstin alle on valettu ristiinnaulitun kuva. Kellot on valmistanut itävaltalainen kellovalimo Josef Pfundner Wienissä vuonna 1962.

Kirkkorakennusta laajennettiin lisäsiivellä vuonna 1987. Kirkon yhteydessä on myös pelkistetty kappeli, joka sopii hyvin pienimuotoisiin kirkollisiin toimituksiin. Kappelissa on Pohjois-Haagassa asuneen taidemaalari Aimo Ronkasen seurakunnalle lahjoittama, vuonna 1949 maalattu alttaritaulu Jeesus siunaa lapsia.

Kirkon peruskiveen on 5. lokakuuta 1962 muurattu seuraava teksti:

”Lokakuun viidentenä päivänä vuonna tuhatyhdeksänsataakuusikymmentäkaksi jälkeen Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymän sinä aikana, jolloin Urho Kekkonen oli Suomen Tasavallan presidenttinä, Ahti Karjalainen pääministerinä ja Martti Simojoki Helsingin hiippakunnan piispana sekä Yrjö Winter Huopalahden seurakunnan ja Lasse Victorzon Luukkaan seurakunnan kirkkoherrana, muurattiin tämän Huopalahden seurakunnan ja Luukkaan seurakunnan Pohjois-Haagan seurakuntapiirin oman kirkon peruskivi Suomen peruskallioon.”

Oman kirkon saamiseksi Pohjois-Haagaan oli Huopalahden seurakunnan kirkkovaltuusto 30.10.1957 asettanut suunnittelutoimikunnan, jonka puheenjohtajana oli pastori P.E. Norri ja muina jäseninä fil.maist. Sigurd Stenius, dipl.ins. Arvo Aho, raitiotievirk. A. Häivölä ja ekonomi Jalo Nikula. Tämä toimikunta hankki kirkon tontin.

Huopalahden seurakunnan kirkkovaltuusto asetti 28.3.1958 Pohjois-Haagan seurakuntatalon rakennustoimikunnan, jonka puheenjohtajana on professori O. A. Taivainen, sihteerinä pastori P. E. Norri ja muina jäseninä fil.maist. Sigurd Stenius, rakennusinsinööri Otto Murtomaa ja ekonomi Jalo Nikula. Rakennusaikaiseksi sihteerikseen toimikunta 1.6.1961 kutsui insinööri Pekka Leinosen.

Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Eevi Aho ja konstruktöörinä toiminut dipl.ins. Toivo Paasio.

Sitten kun Huopalahden seurakunnan kirkkovaltuusto ja Helsingin ev.lut. seurakuntien yhteinen kirkkovaltuusto, opetusministeriö ja Helsingin kaupungin Maistraatti olivat piirustukset hyväksyneet, päästiin rakennustyö kirkon tontilla aloittamaan Mikael Agricolan päivänä 1962.”

Hakavuoren kirkko on Haagan seurakunnan käytössä.