Jokaisella kirkon jäsenellä on oikeus tulla siunatuksi hautaan. Tämä oikeus kuuluu hänelle, vaikka kirkkoon kuulumattomat omaiset eivät tahtoisikaan siunausta. Vainajan siunaa tavallisesti sen seurakunnan pappi, jonka alueella vainaja on viimeksi asunut. Sivun oikeasta reunasta voi tarkistaa vainajan kotiseurakunnan osoitteen perusteella.

Siunaaminen tapahtuu hautausmaan kappelissa, kirkossa tai haudalla. Kirkollinen hautaan siunaaminen on samanlainen toimitus huolimatta siitä, onko vainajalle valittu arkkuhautaus vai tuhkaus. Hautausmaiden kappeleissa siunauksia toimitetaan tiistaista lauantaihin. Kirkoissa tapahtuviin siunauksiin aika varataan kyseisen seurakunnan kirkkoherranvirastosta.

Vainajan ollessa evankelisluterilaisen seurakunnan jäsen, on Helsingin seurakuntayhtymän kappelien ja kirkkojen käyttö siunaustilaisuuteen maksuton. Muilta peritään vuokra.

Kirkkoon kuulumaton vainaja voidaan siunata haudan lepoon, mikäli omaiset tai muut vainajan hautauksesta huolehtivat henkilöt sitä pyytävät. Vainajan tahto siunauksen toimittamisesta on otettava huomioon. Oman tahtonsa hautajaisista, hautapaikasta ja muistotilaisuudesta voi ilmaista esimerkiksi hautajaistestamentissa.

Vainajan katsomista varten varataan erikseen aika ja paikka, jossa katsominen tapahtuu ennen varsinaista siunaustilaisuutta.

Siunaustilaisuuden kulku

Kappelissa ja kirkossa lähimmät omaiset istuvat ovelta katsottuna edessä oikealla puolella, muut omaiset heidän takanaan.

Siunaustoimituksessa noudatetaan kirkkokäsikirjan mukaista järjestystä. Tilaisuus alkaa virrellä tai alkusoitolla, jota seuraavat papin lukema alkusiunaus ja johdantosanat. Ennen siunaussanoja on puhe, jota varten läheisten on hyvä tavata pappi etukäteen.

Siunaamisen yhteydessä pappi laskee hiekkaa arkun kannelle ja lausuu siunaamissanat. Raamatun luvun ja siunaamisen ajaksi seurakunta nousee seisomaan. Jos vainaja haudataan välittömästi siunauksen jälkeen arkkuhautaan, arkku kannetaan loppusoiton aikana kirkosta. Uurnahautauksen yhteydessä arkku jää yleensä paikalleen alttarin eteen.

Siunaaminen voidaan toimittaa myös hautausmessuna, jolloin tilaisuudessa vietetään ehtoollista.

Tilaisuutta varten voi tulostaa ohjelman, mutta se ei ole välttämätöntä. Ohjelmalehtiseen sisällytetään vainajan nimen sekä syntymä- ja kuolinajan lisäksi toimituksen kulku ja veisattavien virsien sanat.

Kukkalaitteet

Kukkalaitteiden laskeminen ja arkun ääreen tuleminen ovat viimeisen tervehdyksen hetki. Kiitos, muistot ja rukous ovat keskeisessä asemassa. Hiljentyminen, tervehdyksen tai raamatunlauseen lukeminen voivat toimia rukouksen tulkkina.

Kukat lasketaan joko hautaan siunaamisen alussa tai lopussa. Käytännöstä on hyvä keskustella ja sopia siunaavan papin kanssa. Lähimmät omaiset laskevat kukkalaitteensa ensimmäisinä. Kortissa tai nauhoissa olevat tervehdys ja tuojien nimet on tapana lukea. Pitemmät muistopuheet on kuitenkin syytä säästää muistotilaisuuteen.

Arkun äärellä viivytään vain hetki. Kukat laskettuaan saattajat hiljentyvät hetkeksi, kääntyvät sitten omaisiin päin, kumartavat heille ja poistuvat paikoilleen.

Jos kyseessä on arkkuhautaus, jossa vainaja saatetaan hautaan asti, on mahdollista laskea kukat vasta haudalla, mikäli sääolosuhteet sen sallivat. Jos kukkatervehdykset lasketaan kappelissa, vaikka vainaja saatetaankin hautaan asti, käy loppuvirren jälkeen jokaisen kukkalaitteen hakemassa joku sen laskijoista mukaan hautaussaattoon. Haudalla ei enää uudelleen lueta tervehdyksiä, vaan kukat pelkästään asetetaan haudalle.

Tuhkahautauksen yhteydessä kukkalaitteet lasketaan kappelissa. Kukat eivät mene arkun kanssa tuhkattavaksi. Hautausmaiden kappeleissa kukkia ei voi säilyttää esimerkiksi uurnan hautaamiseen asti. Tilaisuuden jälkeen kukat voi käydä laskemassa esimerkiksi sukuhaudalle. Tällöin myös saattoväen, joka ei osallistu hautaukseen myöhemmin, on mahdollista nähdä tuleva hautapaikka.

Jos hauta sijaitsee muualla, voi kukat ottaa muistotilaisuuteen ja toimittaa sovittujen henkilöiden toimesta haudalle. Myös hautaustoimistojen kanssa voi sopia kukkien toimittamisesta omaisten puolesta.

Omaiset voivat esittää vieraille toiveita kukkalaitteista (esim. vain yhden kukan laskeminen, pienet kimput) ja sopia, miten niiden kanssa menetellään.

Hautaussaatto

Haudalle kuljetaan saattueena, jossa ensimmäisenä kulkee oppaana oleva vahtimestari, seuraavana on arkku kantajineen, sitten lähimmät omaiset ja heidän jäljessään muu saattoväki. Pappi kulkee joko arkun edellä tai omaisten joukossa. Hautaussaatossa kuljetaan hiljentyneinä. Hiljaisuus avaa mahdollisuuden oman surun läpikäymiselle, hiljaisen kunnioituksen osoittamiselle ja rukoukselle.

Arkunkantajina toimivat useimmiten vainajan miespuoliset omaiset. Tapana on, että lähimmät omaiset kantavat arkkua pääpuolesta eli takimmaisina. Arkku kuljetetaan aina jalkopuoli edellä. Mikäli saattoväen joukosta ei löydy sopivia kantajia, voi hautaustoimistoa pyytää järjestämään sellaiset. Arkku kannetaan kappelista päätössoiton aikana. Ulkona odottavat saattorattaat, joiden päälle arkku lasketaan.

Ne, joiden on vaikea kulkea jalan, voivat liittyä saattoon autokyydissä tai siirtyä kyydillä suoraan haudalle. Haudalle tultaessa arkku käännetään niin, että pääpuoli tulee hautakiven puolelle ja jalkopuoli kohti käytävää. Arkkua laskettaessa miespuoliset saattajat paljastavat päänsä. Kantajat tekevät sen vasta laskettuaan arkun hautaan, minkä jälkeen he seisovat hetken haudan ääressä.

Pappi voi pitää arkun laskun yhteydessä lyhyen rukouksen. Hautaa ei nykyisin luoda heti umpeen, vaan se peitetään kannella. Sitä ennen voivat lähiomaiset heittää arkun päälle hiekkaa tai kukkia.

Mikäli omaiset kuitenkin haluavat, voivat he luoda hautaa itse umpeen esimerkiksi sen verran, että arkku peittyy. Tästä tulee sopia etukäteen. Kun kukat on laskettu haudalle, on tapana vielä veisata virsi. Tämän jälkeen joku saattoväestä esittää kutsun muistotilaisuuteen, jos sellainen järjestetään.