Läheisen ihmisen kuolema järkyttää ja koskettaa syvästi. Suruun ei voi valmistautua etukäteen. Uusi tilanne saattaa pelottaa ja voit tuntea olosi yksinäiseksi.

Jokainen meistä suree omalla tavallaan ja oman aikansa. Kukaan muu ei voi määrätä, mitä, milloin ja miten pitäisi tuntea. Toipuminen surusta on kuoleman todellisuuden hyväksymistä, siihen sopeutumista, että kaipaus kuuluu nyt omaan elämään. Rakas ihminen ei unohdu. Hän on läsnä sydämessä ja mielessä.

MISTÄ APUA?

Kotiseurakunnan papin kanssa voit keskustella hautajaisjärjestelyjen lisäksi myös omasta jaksamisestasi. Voit myöhemminkin ottaa yhteyttä seurakunnan pappiin, diakoniatyöntekijään tai läheistäsi hoitaneen sairaalan omaan pappiin .

Monet seurakunnat järjestävät sururyhmiä , joissa läheisen kuolemaa voi käydä läpi yhdessä muiden saman kokeneiden kanssa. Lisätietoja ryhmien alkamisesta saat alueesi seurakunnan kirkkoherranvirastosta.

Perheiden suruleiri on tarkoitettu perheille, joissa on alaikäisiä lapsia ja joissa toinen vanhemmista on kuollut. Leirejä järjestetään yleensä vuosittain. Yhteyshenkilö: sairaalapastori Maarit Nissinen, maarit.nissinen@evl.fi

Auttaviin puhelimiin voi soittaa nimettömänä ja keskustella luottamuksellisesti:

• Palveleva puhelin
  
• Samtalstjänst
  
• Valtakunnallinen kriisipuhelin (Suomen Mielenterveys ry)

Mutta surun sisar on lohdutus

ja ilo itää kivun kämmenellä.

Ei minulla sinulle viisaita sanoja

otan kädestä:

ollaan yhdessä hiljaa. Kuunnellaan.

Hiljaisuus puhuu

enemmän kuin ihminen

paremmin kuin kukaan. Koskaan.

Hiljaisuudesta voi palata

voimakkaana

rohkeana

iloa täynnä.

Moni palannut. Jospa sinäkin. Me.

Maaria Leinonen: Surun sisar on lohdutus