Vartiokylän seurakunnasta vuonna 2007 eläkkeelle jäänyt suntio Tapio Sipilä tykkää käydä lounastamassa Matteuksenkirkon Waste & Feast-ravintolassa. Tuo kirkko on yksi niistä, jotka hän tuntee kuin omat taskunsa, sillä hän oli tiiviisti mukana jo kirkon rakentamisessa. Muut tutuksi tulleet kirkot ovat Puotilan kappeli ja Vartiokylän kirkko, jonka siivessä Sipilän perhe aikoinaan myös asusti.

Matkan varrelle mahtuu monenlaista remonttia ja tapahtumaa, ja hän kertoilee niistä hymynkare suupielissä istuessamme Matteuksenkirkon tornihuoneessa. Se sijaitsee kellotaulun takana, ja ikkunasta voi seurata Stoan aukiolla liikkuvia ihmisiä.

Puotilan kappeli

‍Aloitetaanpa Puotilan kappelista, joka on alueen asukkaille erityisen tärkeä. Vanha kartanon viljamakasiiini paksuine kiviseinineen on kuin luotu vihki-, kaste- ja siunauskirkoksi. Tähän tarkoitukseen sen suunnitteli arkkitehti Tarja Salmio-Toiviainen vuonna 1963.

-Aina siellä kävi ihmisiä, jotka oli vihitty tai joiden lapsi oli kastettu kappelissa, Sipilä muistelee.

Kovassa käytössä ollut rakennus osoittautui ajan mittaan pienine tiloineen hankalaksi. Vilkkaimpina hääsesonkeina pareja vihittiin puolen tunnin välein.

-Ennätys taisi olla 13 vihkimistä päivässä ja samana päivänä vielä yksi siunaus aamulla. Se oli ihan kauheaa. Ihmiset istuivat väärissä häissä, ja aina oli väärät ihmiset ovella vastassa. Kerrankin yksi maalta tullut mummo istui kolmet häät, hän puistelee päätään.

Vihkitilaisuuksia oli pahimmillaan puolen tunnin välein. Ihmiset istuivat väärissä häissä.

‍-Morsiamet eivät meinanneet mahtua vannehameineen vessaan. Kanttoreiden toiveesta hankittiin pitempipilliset urut alakertaan vuonna 2005, jotta häämarssit kuulostaisivat paremmilta. Aikaisemmin urut sijaitsivat parvella, Sipilä kertoo.

Kappelin remontti ei alkanut kovin suotuisten tähtien alla. Remontin tekijät unohtivat viikonlopuksi puutarhaletkun päälle, ja se kasteli koko talon. Kun he tulivat maanantaina töihin, vesi virtasi kadulla vastaan. Kirkkosalia saatettiin jotenkuten käyttää, mutta alakertaa kuivattiin toista vuotta.

-Tarvittiin työmaakontti pihalle sakastiksi. Vaikka paikat saatiin aika hyvään kuntoon, vahtimestarit alkoivat valittaa sisäilmaongelmista. Soitin työsuojeluvaltuutetulle, yritettiin otsonointia, emmekä tienneet mitä tehdä. Lopulta hankittiin kunnolliset ilmanvaihtokoneet, mutta kaupunki ei antanut lupaa rakentaa niille uutta rakennusta pihalle. Arkkitehtitoimisto Helander ja Leiviskä tuli apuun, ja konehuone saatiin kaivettua portaiden alle piiloon. Samalla rakennukseen saatiin hissit ja liikuntaesteisille käynti. Se vaati koko mäen nostamista. Silloin saatiin keittiö, uudet vessat, morsiushuone ja lisää seiniä.

Tässä välissä Sipilä oli jo ennättänyt jäädä eläkkeelle, mutta suostui kirkkoherran pyynnöstä valvomaan remontin loppuun. Valmista tuli 2010.

Vartiokylän kirkko

‍Itä-Helsingissä ei ollut kirkkoja 1950-luvulla. Vartiokylän kirkkoakin ruvettiin rakentamaan ensin Malmin seurakunnan työkeskukseksi. Se sitten vihittiin kuitenkin kirkoksi 1958. Moderniin monitoimikirkkoon tultiin tutustumaan kauempaakin.

-Alun perin ei ollut tarkoitus tehdä urkuparvea, mutta ensimmäinen kirkkoherra Liusvaara oli sitä mieltä, että pitäähän urkuparvi olla. Samoin kellotorni lisättiin.

Rakennusvaiheessa päätettiin, että 20 prosenttia rahoista pitää säästää muuhun tarkoitukseen.

-Viimeistelystä säästettiin ja tuli vähän karua jälkeä: sekä katto että lattia jäivät betonilaudoitukselle. Seinät maalattiin kalkilla sisäpuolelta. Kun sitä pyyhkäisi papin mustalla vaatteella, oli ihan valkoinen, Sipilä hymyilee.

Avajaisissa ei ollut vielä oikeita urkuja, vaan virret säestettiin urkuharmonilla. Myöhemmin hankitut itäsaksalaiset urut on nyttemmin korvattu digiuruilla.

Kirkolla oli oma kaivo, ja likavedet menivät ojaan, koska silloin ei ollut vielä kaupungin viemäriverkostoa. Saostuskaivo löytyy vieläkin ilmoitustaulun takaa, sitä ei ole purettu.

Vuonna 1986 kerhohuoneet purettiin ja tilalle tuli nykyinen seurakuntasali. Kirkon siivessä sijainneet kaksi asuntoa muutettiin lasten tiloiksi.

-Alkujaan kirkon päädyssä oli pari kaksiota vahtimestarille ja talonmiehelle. Minä asuin toisessa ja lopulta molemmissa, koska Matteuksenkirkon valmistuttua kaikki halusivat sinne ja meidän perhe levittäytyi molempiin kaksioihin, Sipilä kertoo.

Matteuksenkirkko

‍Tapio Sipilä pääsi seuraamaan Matteuksenkirkon rakentamista alusta pitäen, ja tuntee kaikki kirkon ilmanvaihtonappulat ja vipstaakit. Vuonna 1985 Puotinharjuun valmistunut kirkko oli aluksi Vartiokylän seurakunnan ja Matteus församlingenin käytössä. Perheneuvonnalla ja erityisnuorisotyötä tekevällä Snellulla oli työtilat omine sisäänkäynteineen.

Nykyisin kirkolla toimivat lisäksi englanninkielinen ja venäjänkielinen seurakunta sekä Matteuksenkirkon varustamo sekä Snellun Waste and Feast – ravintola, jossa Tapio Sipiläkin käy mielellään lounastamassa. Lisäksi Mikaelin ja Herttoniemen seurakuntien diakoneilla on siellä vastaanotto.

Teksti ja kuva: Outi Jaakkola