”Opastaessaan muita oppii itsekin paljon”, puhtaanapidon asiantuntija, palveluesimies Sirpa Turunen toteaa.

Kun Sirpa Turunen tuli Helsingin seurakuntayhtymään siivoustyönohjaajaksi 21 vuotta sitten, hänellä oli todistus siivoustyönohjaajan erikoisammattitutkinnosta ja käytännön kokemusta alalta vuodesta 1984 lähtien – lentokonesiivouksesta, päiväkodista, hotellista.

Yhtymässä auki olleen pestin hakemiseen oli selvät syyt.

”Koin, että siivousta tehdään usein turhan hankalasti. Halusin päästä kehittämään sitä helpommaksi. Ajattelin, että kiertäessäni seurakuntia asiantuntijana pääsisin näyttämään kynteni: voisin osoittaa, että oikeilla aineilla, välineillä ja työmenetelmillä siivoustyötä voi tehdä ilolla ja nauttia oman kädenjälkensä aikaansaannoksista.”

”Taloudellinen pudotus edelliseen työpaikkaan oli iso, mutta arvostin yö- ja viikonlopputöiden loppumista.”

Oikeilla aineilla, välineillä ja työmenetelmillä siivoustyötä voi tehdä ilolla.

Nyt palveluesimies-nimikkeellä työskentelevän Turusen läheisimpiä työtovereita ovat suntiot, joiden työtehtävistä 60–70 prosenttia on siivousta. Erityisesti heidän työtään hän pyrkii auttamaan ja kehittämään.

Tehtävät ovat matkan varrella muuttuneet ja lisääntyneet. Ytimessä on toimiminen puhtaanapidon asiantuntijana, mutta työnkuvaan kuuluu myös sopimusvalvonta, työalan kehittäminen, koordinointi, suunnittelu sekä hankinnat. Lisäksi Turunen on leirikeskusten henkilöstön esihenkilö.

”Olen myös vetänyt väellemme koulutuksia ja ollut mukana käytännönkin hommissa, mutta niihin on enää harvoin aikaa.”

Asiantuntijuudella on merkittävä rooli myös uudiskohteiden suunnittelussa: hän arvioi rakennusten pintamateriaalien valintaa ja tilojen siivottavuutta, on mukana välineiden ja koneiden hankinnassa sekä antaa lausunnon puhtaanapidosta ja keittiöhygieniasta.

”On aina ilo olla mukana suunnittelusta loppusiivoukseen. Kollegojen puheista olen ymmärtänyt, ettei se ole kaikkialla itsestäänselvyys.”

On aina ilo olla mukana suunnittelusta loppusiivoukseen.

Asiantuntijuutta on tullut jatkuvasti lisää koulutusten myötä: on muun muassa siivousteknikon erikoisammattitutkinto, ympäristöhuollon perustutkinto ja ympäristödiplomiauditoijan koulutus.

Yhtymän kiinteistöosaston ympäristövastaavana hän on ollut mukana myös tekemässä kirkon ympäristödiplomia. Ekologisuudella onkin vahva painoarvo omissa ratkaisuissa.

”Muun muassa kilpailutuksissa huomioidaan, onko käytettävillä puhdistusaineilla sertifikaatti tai ovatko ne muuten ympäristömyönteisiä. Tärkeitä ovat myös suomenkieliset käyttöohjeet, jotta aineita käytetään ja annostellaan oikein.”

Lajittelu huomioidaan aina niissä rajoissa, joissa sen on mahdollista.

Ekologisuudella onkin vahva painoarvo.

Paitsi omalla alueella Sirpa Turunen on jakanut tietoutta myös laajemmin.

”Olen kouluttanut suntioita Järvenpäässä, Raudaskylässä ja Laajasalossa. Olin myös mukana laatimassa vuonna 2012 suntion ammattitutkinnon uusia kriteerejä. Näyttötutkintomestarin koulutuksen myötä otan edelleen silloin tällöin vastaan suntion ammattitutkinnon näyttöjä.”

Turunen kiittelee koulutustilanteiden vuorovaikutuksellisuutta. Opastaessaan muita oppii itsekin paljon.

”Tänne tullessani en tiennyt, mitä täällä tehdään. Saatan opastaa jonkin asian tekemistä niin tai näin. Olen myös tehnyt kaikkiin tiloihin työmäärämitoitukset. Sitten kuulenkin loogisen selityksen, miksei homma toimi niin. Asiat eivät myöskääm etene aina suunnitellusti. Tulee äkillisiä tilaisuuksia ja tilanteita, jotka muuttavat päivärytmin. On paljon huomioitavaa ja opittavaa.”

”Työnkuvaani kuuluvat myös kirkolliset arvoesineet ja tekstiilit. Siitä, miten niitä käsitellään ja huolletaan, olen oppinut todella paljon.”

Saatan opastaa jonkin asian tekemistä niin tai näin. Olen myös tehnyt kaikkiin tiloihin työmäärämitoitukset. Sitten kuulenkin loogisen selityksen, miksei homma toimi niin.

Työ on itsenäistä, mutta yhteisöllistä.

”Saan luoda itse oman työni raamit, mutta joka päivä olen joten yhdessä muihin. Sitä kautta kalenterikin täyttyy monenlaisista tehtävistä.”

Turuselle juuri työn ”tilkkutäkkisyys” ja monen raudan lietsominen yhtä aikaa on antoisaa.

”Se, että koko ajan on pieni stressi päällä, pitää minut vireessä ja skarppina. Toimistolla ja seurakunnissa on hyvä työyhteisö, jonka kanssa voi vaihdella ideoita ja jakaa palautetta.”

Varsinaisista työtehtävistä Turuselle takkuisimpia ovat paperityöt. Niitä riittää myös työsuojeluvaltuutettuna.

Suurimman haasteen asettaa se, ettei aika riitä kaikkeen siihen, mitä haluaisi tehdä.

”Tulee tunne riittämättömyydestä. Mutta se nousee itsestä, ei työyhteisöstä.”

Senkin Turunen on aistinut, että maallikolla on hengellisellä kentällä oma paikkansa.

”En ole kokenut, ettei työtäni arvosteta. Arvostan itse tasa-arvoisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Eivät täälläkään kaikki ole kaikessa samalla viivalla, mutta kaikkia sinutellaan ja tervehditään, kaikkien kanssa voi jutella. Kaikkialla tämä ei ole aina toteutunut.”

”Monesti ole vaihtanut työpaikkaa 10 vuoden jälkeen, etten leipääntyisi. Täällä en vielä 21 vuodessa ole ennättänyt leipääntynyt. Se kertonee jotain. Yhteisöllisyys ja monipuolisuus innostaa, palkka tulee säännöllisesti, lomat ovat pitkät.”

”Tästä hommasta jään todennäköisesti eläkkeelle”, 61-vuotias Turunen vakuuttaa.

Toimistolla ja seurakunnissa on hyvä työyhteisö, jonka kanssa voi vaihdella ideoita ja jakaa palautetta.

Teksti: Erja Saarinen

Kuva: Heta Laurell

Lue lisää uratarinoita ja tutustu avoimiin työpaikkoihin: