1. Emme tarvitse papin aamenta ollaksemme onnellisia — miksi menisimme naimisiin?

Elämme aikaa, jossa taloudelliset seikat vaikuttavat paljon elämäämme. Emme enää tee tietoisia valintoja. Asiat vain tapahtuvat. Muutatte samaan asuntoon, koska se on taloudellisesti järkevää. Asutte yhdessä, jaatte kulut, ja totutte siihen, että asiat ovat näin. Saatatte saada lapsia. Se vain tapahtuu.

Ehkä heräätte jonain päivänä ja kysytte itseltänne, miten elämästä on tullut sellaista kuin se on?

Haluatte tehdä kaikkenne huolehtiaksenne elämänne tärkeimmistä ihmissuhteista. Kenen kanssa jaat elämäsi, kuka on lastesi toinen vanhempi?

Naimisiin meneminen kannattaa. Se tarkoittaa tietoista valintaa, kaikkien muiden ovien sulkemista elämässä ja kaiken tekemistä suhteen puolesta. Avioliitto ei takaa, että suhde on elinikäinen. Mutta se todennäköisesti lisää mahdollisuuksia siihen huomattavasti.

Menkää naimisiin! Kun valitsette tietoisesti toisenne, suhteessanne tapahtuu jotain arvokasta. Ja te ansaitsette sen, eikö niin?

- Stefan Forsén, helsinkiläinen pappi

2. Mitä maksaa mennä naimisiin?

Ei mitään. Tai tietenkin se riippuu siitä, millaiset häät tahdotte.

Pappi ja kirkko ovat ilmaisia. Pappi ei maksa mitään, menittepä naimisiin kirkossa, merenrannalla tai olohuoneessa, arkena tai pyhänä.

Jos ette kuulu kirkkoon, avioliittonne voidaan siunata. Avioliiton siunaaminen muistuttaa aika lailla vihkimistä. Myös tällöin pappi ja kirkko ovat ilmaisia. Ennen avioliiton siunaamista täytyy vihkiminen kuitenkin suorittaa maistraatissa. Toimistoaikana vihkiminen on ilmaista myös maistraatissa, mutta kuumailmapallohäät (eli häät maistraatin ulkopuolella) tai lauantaijuhlat voivat maksaa noin 150-250 euroa.

Päätätte itse, kuinka paljon tahdotte sijoittaa häihinne. Jos haaveilette kukka-asetelmista, yhteensopivista morsiusneitojen asuista ja juhlaillallisesta voi lasku olla suurikin. Mutta jos olet aina unelmoinut juuri sellaisista häistä, ehkä se on sen arvoista?

Toisaalta yhtä mukavaa ja mieleenpainuvaa voi olla vihkiminen kirkossa, kun paikalla olette vain te kaksi. Tai nyyttikestit kotona. Entä jos kutsuttekin perheen ja ystävät kesämökille? Onneksi avioliiton onnellisuus ei riipu siitä mitä häät maksavat.

- Jessica Högnabba, helsinkiläinen pappi

3. Miten voi nauttia päivästä, jota on suunnitellut pitkään?

Se voi ollakin vaikeaa, varsinkin jos häitä on suunniteltu vuosia. Paine siitä, että päivän pitää olla täydellinen voi olla niin suuri, että läsnä oleminen unohtuu. Yleensä annan vihkipareille muutamia vinkkejä.

Jo tavatessani paria etukäteen sanon, että ainoa asia, joka teidän tarvitsee muistaa, on mennä alttarille ja vastata esitettyyn kysymykseen: tahdon. Minä huolehdin lopusta. Kerron, milloin polvistutaan, milloin lauletaan virsi ja milloin sormukset pujotetaan sormeen. Vihkimistä voi harjoitella, jos se auttaa rauhoittamaan hermoja. Mutta ei häitä oikeasti tarvitse harjoitella. Se ei ole näytelmä, jonka täytyy mennä käsikirjoituksen mukaan. Se on teidän juhlanne.

Toinen vinkkini on se, että katsotte ympärillenne, kun kävelette alttarille. Katsokaa kaikkia iloisia kasvoja, jotka toivovat koko sydämestään, että te kaksi harmaannutte ja rypistytte yhdessä ja olette aina yhtä onnellisia. Kuunnelkaa musiikkia ja luettavien tekstien sanoja, aistikaa kukkien tuoksu ja tuntekaa, miten rukoukset kantavat teitä. Olkaa läsnä ja käytä kaikkia aistejanne, vähän niin kuin mindfulness-harjoituksessa.

Toisaalta olen sitä mieltä, että maailma ei kaadu siihen, jos ette pysty keskittymään hetkeen tai juhlat eivät onnistu. Hääpäivä on tietysti teille tärkeä, mutta se on vain yksi päivä monista. Avioliitto on sitä, että sanotte toisillenne, joka päivä tahdon. Kun heräätte huomenna, voitte aloittaa sanomalla jälleen kerran: "Tahdon, myötä- ja vastoinkäymisissä. " Ehkä juuri siitä päivästä tulee täydellinen ja onnistunut päivä.

- Jessica Högnabba, helsinkiläinen pappi

4. Tahdon sinut, mutten perhettäsi — kannattaako silti mennä naimisiin?

Sydämesi valittu on kasvanut sellaiseksi, joka hän on, koska hän on kasvanut juuri siinä perheessä. Ovatko asiat, joiden kanssa sinulla on nyt vaikeuksia tulevan puolisosi perheen kanssa, todella niitä, joista sinun kannattaa ottaa etäisyyttä voidaksesi tuntea olosi hyväksi? Vai onko kyse ehkä enemmänkin erilaisesta perhekulttuurista kuin mihin olet tottunut? Ajan myötä on mahdollista tottua ja hyväksyä asioita, jotka tuntuvat aluksi oudoilta ja vierailta.

Joissakin perheissä pidetään kiinni tietyistä perinteistä. Asiat tehdään niin kuin ne on aina tehty. Toisissa perheissä mennään päivä kerrallaan. Olet esimerkiksi tottunut tekemään tarkkoja suunnitelmia ja järjestämään asiat tietyllä tavalla. Kumppanisi taas toimii enemmän spontaanisti, eikä usko, että asioiden sujumiseen tarvitaan tarkkoja suunnitelmia. Ehkä se, että olet valinnut juuri tämän ihmisen elämääsi, kertoo että kaipaat juuri sitä. Kumppanivalintamme voi siis myös näyttää, mitä haluamme oppia.

Jotkut perheet kokoontuvat ruoan ääreen juttelemaan ja seurustelemaan. Jotkut perheet voivat viettää aikaa tekemällä jotain yhdessä. Jotkut perheet pitävät kodin tip top kunnossa, kun taas toisten mielestä kodikas koti on sellainen, jossa näkyy, että siellä on eletty. On perheitä, joissa oletetaan, että kaikki ovat mukana kaikessa ja joissa se, että joku haluaa olla yksin, aiheuttaa huolta ja murhetta. Toisissa perheissä ison porukan luomaa mekkalaa pidetään rasittavana ja kaikki ymmärtävät sen, jos haluat ottaa aikaa itsellesi.

Olemme kaikki erilaisia. Myös perheet, joissa olemme kasvaneet ovat erilaisia. Tämä on hyvä asia, jota ei ole mitään syytä yrittää muuttaa. Jos kumppanisi perhettä koskevat huolenaiheet liittyvät siihen, kuinka heidän perheessään tehdään, ajatellaan ja käsitellään asioita eri tavalla, pystyt todennäköisesti avoimella asenteella hyväksymään perheen tavan toimia. Näkemyksesi tavasta elää eri tavoilla laajenee.

Jos kumppanisi perheellä on toisaalta tapoja, jotka ovat haitallisia tai väkivaltaisia, on varmasti tarkoituksenmukaista asettaa rajat sille, miten paljon annat kumppanisi perheen vaikuttaa elämääsi. Jos on näin, on erityisen tärkeää keskustella asiasta kumppanisi kanssa ja käytävä läpi, mitä kumpikin ajattelee. Mikä on OK, ja mikä hyvä tapa toimia eri tilanteissa.

Jos kumppanisi lapsuudessa on ollut haasteita ja ehkä jopa traumaattisia kokemuksia perheessä, on tärkeää käydä ne läpi keskustelemalla — mahdollisuuksien mukaan terapiaistunnoissa. Vaikeiden asioiden, joita käymme elämässämme läpi, ei tarvitse tuomita meitä ihmisinä. Ihmisillä on uskomattoman paljon sitkeyttä ja kykyä voittaa elämän haasteita. Jos haluaa päästä niiden yli, se edellyttää, että vaikeat kokemukset kohdataan avoimin mielin. On oltava valmis työstämään sitä, mitä on tehnyt ja käynyt läpi elämässään.

Käsittelemättömät kokemukset voivat johtaa siihen, että kotoa periytyneitä toimintamalleja, joiden uhriksi olet itsekin joutunut, lähdetään toistamaan. Tai siihen, että tehdään radikaaleja korjausliikkeitä vastakkaiseen suuntaan. Asiat on hyvä ajatella läpi, etteivät ne enää hallitse elämääsi jatkossa.

Kotoa opittujen toimintamallien toistaminen on luonnollista. Opimme ihmissuhteista niiltä, joiden kanssa elämme lapsuudessamme. Yleensä ensimmäiset ja tärkeimmät ihmissuhteemme ovat perheenjäsenten välisiä. On tärkeää olla tietoinen siitä, mitkä näistä toimintamalleista on sellaisia, mitkä tahdomme säilyttää ja tuoda uuteen parisuhteeseemme ja omaan perheeseemme, ja mitkä mieluummin jätämme pois. Tämän on oltava tietoinen päätös.

Toinen näkökulma kaikkeen tähän ovat suhteet appivanhempien ja muiden sukulaisten kanssa. Joudutte yhdessä miettimään, miten hoidatte suhteenne vanhempienne ja appivanhempienne kanssa. Hyvä perussääntö on, että jokainen huolehtii yhteydenpidosta omiin vanhempiinsa. Näin vaikeat keskustelut käydään perheen sisällä ja suojelet kumppaniasi käsittelemällä konfliktit itse. Älä käytä vanhempia tai appivanhempia tukena konflikteissasi vakuuttaaksesi kumppanillesi, että olet oikeassa jossain. Käytä mieluummin argumentteja ja viestintää kuin että piiloudut sukulaissuhteiden taakse. .

- Anna Korkman Lopes, helsinkiläinen perheneuvoja

5. Voiko uskottomuuden jälkeen olla yhteistä tulevaisuutta?

Uskottomuus on yleensä merkki siitä, että pari on vieraantunut toisistaan jo kauan ennen pettämistä. Mikään ei estä rakentamasta uudelleen suhdetta, jossa osapuolet ovat ajautuneet erille, jos molemmat ovat valmiita tietoisesti työskentelemään suhteen eteen. Mutta helppoa se ei tule olemaan. Uskottomuutta edeltäneeseen parisuhteeseen ei ole mahdollista palata, mutta on mahdollista rakentaa täysin uusi suhde.

Suhteen ulkopuolisen, objektiivisen tahon näkökulmasta voi olla hyötyä keskusteluyhteyden avaamisessa. Apua voi saada pariterapeutilta tai perheneuvojalta. Uskottomuudesta keskustellessa pintaan voi nousta erittäin voimakkaita pettymyksen, vihan ja surun tunteita. Pari saattaa tarvita ulkopuolista apua myös siihen, että keskustelu säilyy rakentavana.

Uskottomuutta voi olla montaa muotoa. Se ei välttämättä ole pelkästään seksuaalista uskottomuutta. Uskottomuus voi olla myös sitä, että parisuhteen toinen osapuoli salaa tärkeitä tietoja molemmille tärkeistä asioista. Salailu voi johtaa taloudelliseen uskottomuuteen, kun esimerkiksi toinen osapuoli velkaantuu toisen tietämättä tai ilman hänen suostumustaan tai jos toinen evää kumppaniltaan pääsyn molemmille laillisesti kuuluviin resursseihin.

Emotionaalinen uskottomuus syntyy, kun puoliso ei jaa elämäänsä, ajatuksiaan ja tunteitaan, vaan evää pääsyn tähän osaan itsestään. Se ei tarkoita, etteikö parisuhteessa olevalla voisi olla ystäviä, mutta se tarkoittaa, että ystävyydessä on selvät rajat ja puoliso asetetaan etusijalle. Usein emotionaalinen läheisyys johtaa seksuaaliseen läheisyyteen. Monet eivät näe tätä yhteyttä ja olettavat, että pitkillä keskusteluilla esimerkiksi työtoverin kanssa ei ole seurauksia.

- Anna Korkman Lopes, helsinkiläinen perheneuvoja

6. Kaikki kinastelevat tiskeistä — miten vältämme sen, etteivät kotityöt tuhoa suhdettamme?

Tähän kysymykseen on lyhyt ja pitkä vastaus. Yksinkertainen ratkaisu on:

1. Varatkaa aikaa ja sopikaa, miten kotityöt jaetaan perheenjäsenten kesken. Ottakaa huomioon myös kuka hoitaa perheen raha-asiat, asunnon ja auton vaatimat toimet, ikääntyneiden omaisten tukemisen, pitkät työpäivät, mahdolliset kokoukset ja kaikki vastaavat asiat...

2. Lopeta riitely kumppanisi kanssa asioista, jotka on pakko tehdä. Tee oma osasi. Jos jokin asia vaivaa sinua, tee myös se, vaikka se sattuisi olemaan kumppanisi vastuualuetta sen sijaan, että vahtisit sitä, kuka teki mitäkin ja vaatisit millintarkkaa oikeudenmukaisuutta.

Kuulen vasta-argumentteja oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta. On totta, että usein toinen ottaa suuremman taakan kotitöistä, ainakin tietyksi ajaksi. Mutta usein se ei johdu pelkästään kumppanisi valinnasta, vaan on syvällä yhteiskunnan rakenteissa ja olosuhteissa. Yhteiskunnallisten asioiden on muututtava yhteiskunnallisella tasolla. Siinä ei auta kumppanin moittiminen, eikä se edes lisää hänen valmiuttaan tai halukkuuttaan osallistua.

On tärkeää pyrkiä tietoisesti luomaan perhekulttuuria, jossa käytännöllinen, jokapäiväinen työ nähdään arvokkaana osana yhteistä elämää. Asenteesi ja esimerkkisi vaikuttavat enemmän kuin sanasi.

Astiat ovat tiskipöydällä, koska teillä oli varaa ruokaan ja mahdollisuus olla yhdessä. Voit tiskata ”ammattiylpeydellä" niin hyvin kuin pystyt. Astiat voi myös pestä yhdessä ja käydä läpi päivän tapahtumia.

"Toki", saatat sanoa, "mutta se ei meillä toimi niin. Seison ja tiskaan samalla kun lapset pyörivät jaloissa. Samalla kumppanini makaa sohvalla ja katsoo telkkaria.” Ymmärrän, että saatat olla vihainen tällaisesta eriarvoisuudesta. Tietysti voit ottaa asian keskusteltavaksi. Mutta on parasta tehdä se myöhemmin, kun vihasi on laantunut ja kumppanillasi, joka saattaa katsoa telkkaria irrottautuakseen jostain muusta ja yrittääkseen levätä, on enemmän resursseja käsitellä asiaa. Lapsilla olisi luultavasti myös parempi mieli, jos heidän ei tarvitsisi olla paikalla keskustelun aikana.

Saatat myös huomata, että mikään ei pakota hoitamaan tiskejä juuri nyt. Sinulla on vapaus valita. Ehkä päätät ottaa hetken aikaa lasten kanssa, ehkä heittäydyt myös sohvalle ja lepäät hetken. Tai annat lasten nousta jakkaroille ja "auttaa", mistä seuraa lätäköitä ja saippuavaahtoa keittiön lattialle. Siitä jää varmasti mukavampia muistoja kuin siitä, että huutaisitte toisillenne.

Eli voit kompastella pieniin asioihin, mutta se ei ole välttämätöntä.

- Anna Korkman Lopes, helsinkiläinen perheneuvoja

‍

7. Lastenvaunut, perheauto ja rivitalo - uhka vai mahdollisuus?

Millaista roolia haluat omaisuuden näyttelevän parisuhteessanne? Tahdotteko elää niin kuin muut, vai tehdä jotain muuta?

Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä pohdittavaksi. On myös hyvä ymmärtää, ettei valmiita vastauksia oikeastaan ole, vaikka teistä voi tuntua siltä, että jompikumpi, vanhemmat tai sukulaiset odottavat elämän menevän tiettyä rataa.

Suhteen alussa on syytä keskustella kunnolla siitä, mikä teille molemmille on tärkeää, mistä haaveilette, mihin pyritte ja mihin haluatte panostaa. Kumppanuus toimii paremmin pitkällä aikavälillä, jos teillä on yhteiset arvot ja tavoitteet.

Lastenvaunuissa, perheautossa ja rivitalossa ei ole mitään väärää, jos ne ovat yhteisen elämänne tavoitteita. On silti mahdollista, ettei omistaminen itsessään tuo onnea. Voi tietysti olla, että tuo ajatus kertoo vain omista arvoistani.

Omaisuuden kerryttäminen voi tuoda tunteen menestyksestä, kyvystä saavuttaa tietty yhteiskunnallinen asema tai olla osoitus siitä, että on nerokas neuvottelija ja ostaja. Kaikki riippuu siitä, minkä merkityksen annamme tälle kaikelle.

Planeetallamme elää monia ihmisiä, jotka elävät merkityksellistä ja rikasta elämää monella lailla ilman omaisuutta. Mutta tuntuuhan se selässä, jos kantaa 6 kg painavaa vauvaa. Kauppakassit, esikoululaiset ja koira mahtuvat toki paremmin tilavaan autoon, ja rivitalojen etuna on yleensä pieni puutarha, jossa voi kasvattaa jotain.

Kaikki riippuu lopulta siitä, miten haluatte elää elämäänne. Älkää välittäkö yhteiskunnan toimintamalleista tai odotuksista vain siksi, että niitä olisi pakko seurata tai pakko vastustaa. Luokaa oma elämänne ja näyttäkää inspiroivaa esimerkkiä muille.

- Anna Korkman Lopes, helsinkiläinen perheneuvoja

8. Kymmenen sananlaskua pitkästä avioliitosta haaveileville

1. Anna sen, mikä on hyvää, merkitä enemmän kuin mikään, mitä voisi parantaa. Kultahiput ovat arvokkaampia kuin hiekkakasat.
2. Samanlaiset palapelin palat eivät sovi yhteen. Lumoutukaa toistenne erilaisuudesta.
3. Suluissa oleva lasketaan ensin. Sinun on ensin kyettävä nukkumaan, syömään ja rauhoittumaan ennen kuin voit ratkaista kriisejä. Muuta järjestystä omalla vastuullasi.
4. Avioliitto on kuin puutarhan hoitoa. Yritä ymmärtää, älä hallita.
5. Ei ulkomaanmatkaa tänä vuonna? Lähde safarille kumppanisi sisäiseen maailmaan. Aina löytyy jotain uutta löydettävää.
6. Juokseva vesi pysyy raikkaana, samoin suhde, jolle antaa pitämättä siitä kirjaa. Seisova vesi alkaa pian haista.
7. Tarvitaan aikaa löytää tie takaisin toistemme luo. Joskus ikuisuus kätkeytyy katseeseen.
8. Joskus sanojen täytyy antaa levätä ja ihon puhua omaa kieltään.
9. Ärsytys syntyy, kun yliarvioit omia mieltymyksiäsi.
10. Zoomaa ulos ja huomaat, että sotkuinen ja suunnittelematon ovat välttämättömiä pikseleitä, joissa sekä valo että varjo luovat rikkaan yhteisen elämän.

- Anna Korkman Lopes, helsinkiläinen perheneuvoja

9. Viisi vinkkiä hääpäivää varten

• tee häistäsi persoonalliset
• uskalla juhlia pienesti
• tee avioehto
• ajattele avioliittoa, älä vain häitä
• älä stressaa

Toivon, että kaikki hääparit olisivat rohkeasti persoonallisia ja tekisivät häistään omannäköiset. EI tarvitse tehdä asioita, jotka eivät tunnu omilta vain siksi, että vieraat odottavat niitä. Ohjelmassa ei tarvitse olla sukkanauhan heittelyä, jalanpolkaisua kakunleikkauksen aikana tai muuta vastaavaa. Jos perinteet tuntuvat vierailta, ei ole mitään syytä stressata. Tärkeintä on, että pariskunta itse viihtyy suurena päivänään. Voitte kävellä alttarille juhlakenkien sijaan tennarissa, kesämökin verannalla voi sanoa tahdon ja hääkahvit voi juoda suosikkikahvilassa. Hääjuhlissa voi keskittyä syömään hyvin ja viettämään aikaa läheisten kanssa ilman sen kummempaa ohjelmaa.

Ajatus suurista häistä, joissa on huomion keskipisteenä, saa monet ihmiset tuntemaan olonsa epämukavaksi ja hermostuneeksi. Kirkkohäiden ei kuitenkaan tarvitse olla suuria ja hienoja, pienet juhlat voivat olla yhtä mukavia. Voitte solmia avioliiton kirkossa vain muutaman todistajan läsnä ollessa. Seurakunta voi varmistaa, että paikalla on todistajia. Pienet häät voidaan järjestää kirkossa tai kappelissa. Pääkaupunkiseudulla on paljon pienempiin juhliin soveltuvia hääpaikkoja. Häät voidaan järjestää myös sinulle erityisen rakkaassa paikassa, vaikka kotona olohuoneessa tai ulkona luonnossa. Pienet häät ovat usein hyvin tunnelmallisia ja koskettavia. Kirkkohäissä on tärkeää, että parille pyydetään siunausta ja iloitaan Jumalan kasvojen edessä heidän rakkaudestaan. Vihkiminen kertoo Jumalan läsnäolosta tärkeän päivän aikana ja Hänen rakkaudestaan ihmisiä kohtaan. Vihkiminen muistuttaa myös siitä, että avioliitto ei ole vain pariskunnan omissa käsissä, vaan Jumala kantaa heitä myös avioparina.

Hääpäivään valmistautuessa on hyvä muistaa, että avioliitto on sekä myötä- että vastoinkäymisiä. Kannustaisin kaikkia pariskuntia kirjoittamaan avioehdon. Ennen häitä monet sanovat, että he eivät pidä avioehtoa tarpeellisena, koska he eivät aio erota. Kukaan ei mene naimisiin erotakseen, mutta niin voi silti tapahtua. Avioehto ei tarkoita luottamuksen puutetta, se on merkki rakkaudesta sekä itseä että kumppania kohtaan. Kyse on halusta huolehtia molempien omaisuudesta ja tulevaisuudesta. Jos päädyt avioeroon tulevaisuudessa, sinulla on yksi huolenaihe vähemmän.

Monet parit käyttävät paljon aikaa ja energiaa hääpäivän ja juhlien suunnitteluun ja valmisteluun. Kyse on kuitenkin vain yhdestä päivästä. Paljon tärkeämpää olisi sijoittaa tuleviin päiviin. Toivoisin, että avioliitosta huolehtimiseen panostettaisiin yhtä paljon kuin häiden suunnitteluun. Avioliittoon kannattaa satsata, sillä kun kaikki on hyvin, se kantaa myös vaikeina päivinä. Keskustelkaa siitä, mitä avioliitto teille merkitsee, mitä odotuksia teillä on, ja miten voitte vetää samaan suuntaan elämässä. Avioliitto ei vaadi rakkautta, vaan tahtoa rakastaa. Se tahto voi kantaa avioliittoa monissa hetkissä.

Häissä on kyse siitä, että iloitsee rakkaudesta ja siunauksista yhdessä läheisten kanssa. Keskity päivästä nauttimiseen, älä esiintymiseen. On turha murehtia pienistä yksityiskohdista, kuten lautasliinojen väristä tai hääkarkkien mausta. Kukaan ei muista yksityiskohtia muutaman vuoden kuluttua. Sen sijaan hääjuhlien tunnelma jää mieleen. Hääjuhlista kuitenkin jää mieleen lämmin tunnelma. Hääpappina olen usein huomannut, miten maailma katoaa, kun seison alttarilla yhdessä morsiamen ja sulhasen kanssa. Siinä hetkessä on vain rakkautta.

- Emilia Turpeinen, "Youtube-pappi" och bloggaaja

‍

10. Se alkaa musiikilla

Se alkaa musiikilla. Ovet aukeavat. Kaikki tärkeät ihmiset ovat paikalla. Se on hetki, päivä. Mutta mikä on soittolista? Miten valita oikea musiikki kirkkoon, ja mitä uruilla voi oikeasti soittaa? Tästä makupaloja 25 suositusta häämarssista. Äänitys on tehty Helsingin Johanneksen kirkossa huhtikuussa 2020.