– Alamme nyt nähdä seurauksia trendistä olla kastamatta lasta, jotta ”hän itse saa valita". Eli perhe ei ole kirkon tai uskon vastainen, vaikka lasta ei ole kastettu, vaan nuori saa osallistua riparille, nuorisotyönohjaaja Tonja Weckström Matteus församlingista sanoo.

Konfirmointi edellyttää kirkkoon liittymistä. Moni tekeekin rippikoulun aikana päätöksen liittyä kirkkoon, kun on saanut pohtia asioita. Helsingissä on viime vuosina rippikoulun aikana liittynyt kirkkoon lähes 200 nuorta vuodessa.

Ylipäätään rippikoulu on todella suosittu nuorten keskuudessa. Rippikouluun ilmoittautuneiden osuus on noussut vuoden takaisesta 89 prosentista 93 prosenttiin kirkkoon kuuluvien ikäluokasta. Lukua kasvattaa osittain myös se, että Helsingin ripareille tullaan myös naapurikaupungeista.

Ensi vuonna 15 vuotta täyttävistä helsinkiläisistä, joiden äidinkieli on suomi tai ruotsi, kirkkoon kuuluu lähes 70 prosenttia.

Rippikoulu muuttuu ajassa

Rippikoulu kutsuu mukaan kaikenlaisia ja eri tavoin ajattelevia nuoria.

– Ripari on ainutlaatuinen paikka tässä suorituskeskeisessä ajassa. Nuorella ei helposti ole muuta paikkaa pysähtyä pohtimaan elämäänsä ja suhdettaan Jumalaan, sanoo kasvatuksen pappi Auli Saarsalmi-Paalasmaa Helsingin seurakuntayhtymästä.

Hän sanoo rippikoulun vahvuudeksi myös ajan hengessä pysymisen. – Ohjaajia koulutetaan monipuolisesti esimerkiksi digitaalisten ja pelillisten menetelmien ja vaikkapa tekoälyn hyödyntämiseen rippikoulutyössä.

Uutena projektina kehitetään Helsingissä pedagogiikkaa nepsy-nuorten kohtaamiseen (nuorten, joilla on neuropsykiatrisia haasteita). Ensi vuonna useampi seurakunta järjestää pienryhmäripareita, jotka on tarkoitettu erilaisille oppijoille.

Riparilla saa olla oma itsensä

Nuorten palautteissa toistuu upea yhteishenki. Riparilla tutustuu uusiin ihmisiin ja erilaisiin ajattelutapoihin, saa uusia kavereita ja tunnistaa omia vahvuuksiaan ja - mikä tärkeintä - jokainen saa olla oma itsensä.

– Puskaradio toimii hienosti: kun kaverit ja sisarukset kertovat, kuinka kiva juttu ripari on, nuoret haluavat kokea sen itse, Tonja Weckström mainitsee.

Ikimuistoisen riparikokemuksen takaa se, että jokaiselle on tänä päivänä tarjolla omanlainen vaihtoehto: kesä-, talvi-, leiri-, päivä-, laskettelu- tai muu harrastusrippikoulu, englannin tai muun kielinen tai vaikkapa viittomakielinen rippikoulu.

Jälki-ilmoittautumiset kasvattavat vielä lopullista rippikoulun käyvien määrää. Lisäksi osa nuorista käy riparin muualla kuin seurakuntien rippikouluissa, esimerkiksi järjestöjen leireillä.