"Eikä näissä arvoissa ole myöskään mitään kristinuskolle vierasta", Korkman sanoi ja myönsi olevansa kirkon jäsen, koska hänestä kirkko kantaa vastuuta ja puhuu ihmisarvon puolesta. Sixten Korkman oli Kallion kirkossa vieraana Torstaina iltapäivällä -tilaisuudessa. Häntä haastatteli toimittaja Sirkku Nyström.

Korkman oli myös samaa mieltä teesistä, jonka mukaan Pohjoismaisen yhteiskunnan eettinen perusta on maallistunutta luterilaisuutta. Toki siihen ovat vaikuttaneet muutkin tekijät.

"Arvomaailmani ei ole muuttunut. Yhteiskunnan pitäisi kantaa huolta jäsenistään, etenkin lapsistaan. Me tarvitsemme hyvinvointiyhteiskunnan, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia", Korkman totesi.

Korkman muistutti, kuinka 1990-luvun laman jäljet näkyvät yhteiskunnassamme vieläkin ja sellaiseen tilanteeseen ei pitäisi enää koskaan joutua. Monissa lapsuutensa 1990-luvun laman keskellä eläneissä laman jäljet näkyvät vieläkin. Siksi Korkman korostI:

"Lapsiperheet pitäisi suojata".

Työtä pitää tehdä ahkerasti ja maksaa mukisematta veroja

Korkmanin mukaan omaksumillamme arvoilla ja ideologialla on suuri merkitys ja kristinuskolla on ollut paljon vaikutusta nykyisen yhteiskunnan kehitykseen. Katolinen kirkko oli nuiva taloudessa eli korosti Paavalin ja Augustinuksen jalanjäljissä "rahan(himon) olevan pahan alun ja juuren" tai "helpompi on kamelin mennä neulan silmästä läpi kuin rikkaan päästä taivaaseen". Reformaatio merkitsi näiden ajatusten uudelleen arviointia.

"Luterilaisuudessa ajateltiin ihmisen palvelevan Jumalaa paremmin toimimalla yhteiskunnassa kuin vetäytymällä luostariin rukoilemaan. Työ on kutsumus ja pitää ahkeroida sekä kunnioittaa maallista esivaltaa", Korkman tiivisti.

Tämä ajattelu näkyy edelleen Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa siten, että tutkimustenkin mukaan moni on sitä mieltä, että työtä pitää tehdä ahkerasti ja maksaa mukisematta veroja. Hyvinvointivaltioon siis kuuluu yhteisvastuullinen ja yhteisöllinen ajattelutapa.

Suurten sopeutusten tulisi olla tasapuolisia

Korkman ei täysin allekirjoita väitettä siitä, että suhtautuminen eläkeläisiin olisi yleisesti ottaen negatiivista, että eläkeläisiä pidettäisiin vain kestävyysvajeena ja verovelvolliset pitäisivät eläkkeitä raskaina maksaa.

"Meidän pitää iloita siitä, että väestö ikääntyy eli elämme pidempään ja olemme terveempiä pidempään. Koronapandemiassakin haluttiin nimeomaan suojella ikäihmisiä. Kun tämä hallitus tekee leikkauksia, eläkeindeksit on suojattu, vaikka muilta leikataan", Korkman huomautti.

Hänestä tosiasia on se, että julkisen talouden alijäämä johtuu väestön ikääntymisestä. Ikäsidonnaiset julkiset menot lisääntyvät satoja miljoonia vuodessa, mutta yhteiskunta voi senkin kanssa elää.‍ Japanissa, Italiassa ja Suomessa on suhteessa väestömäärään eniten yli 65-vuotiaita maailmassa.

"Hyvinvointivaltio voi selvitä tästä muun muassa työperäisen maahanmuuton, eläkeiän korottamisen ja julkisen talouden tehostamisen avulla. Mutta älköön se tapahtuko lapsiperheiden kustannuksella".

Korkmanista suurien sopeutusten tulisi olla tasapuolisia, jolloin kaikki kärsisivät. "Nyt jotkut hyötyvät ja vähäväkiset kärsivät."

Korkmanista tarvitsemme moraalista kompassia, mutta piispoja hän ei ryhdy neuvomaan. Hänestä kirkko voi ottaa yhteiskunnallisesti kantaa nimenomaan arvojensa kautta, kaikkien (universaalia) ihmisarvoa korostamalla.

"Tarvitsemme moraalista kompassia. Päätöksenteon pitäisi olla vastuullisempaa, jotta emme ajaudu ilmastokriisiin. Mutta toistaiseksi tämä on sellaista toiveajattelua, johon kaltaiseni suvakki voi sortua", Korkman nauratti kuuntelijoita loppusanoissaan.

Teksti ja kuva: Sirpa Patronen