Lumikki Heikkilä on kahdeksanvuotias viulisti, joka kiipeää rauhallisesti Alppilan kirkon mattotelineelle kuvattavaksi. Isä, kanttori Jussi-Pekka Heikkilä, saa auttaa vähän viulun asettelun kanssa. Helpoimmin viulu asettuisi aina leuan alle, mutta välillä sitä on siirrettävä kuvaajan toiveiden mukaan myös muualle.

Viulu on kulkenut mukana jo niin monta vuotta, ettei Lumikki enää muista aikaa ilman sitä. Oikeastaan koko kysymys saa hänet naurahtamaan.

- En muista, millaista se oli, kun en soittanut.

Lumikki on ikäisekseen hämmästyttävän taitava. Yksi hänen lempikappaleistaan on G.B.Viottin Viulukonsertto no. 22 a-molli, jonka hän on soittanut Kallion seurakunnan YouTube-kanavalle isänsä säestämänä. Muita mukavia kappaleita ovat Lumikin mielestä H.Wieniawskin Scherzo Tarantella ja W.Krollin Banjo and Fiddle.

Lisäksi kanavalta löytyy Lumikin soittamana Suvivirsi, jota kuunnellessa on vaikea olla hyräilemättä mukana. Tämän lehden takakannessa löytyvät suvivirren sanat sitä varten, että tekee mieli laulaa mukana.

Mutta elämä on muutakin kuin viulunsoittoa. Lumikin ensimmäinen kouluvuosi on takana ja edessä on ensimmäinen koululaisen kesäloma.

Millaisia ovat kahdeksanvuotiaan viulistin vapaahetket ja mitä hän odottaa kesältä?

Lumikki aikoo kesällä ainakin uida ja sukeltaa. Mukavaa on myös se, kun on lämmintä.

- Ettei tarvitse laittaa ollenkaan ulkovaatteita.

Jussi-Pekka kuuntelee vieressä Lumikin juttelua ja vahvistaa monet viulistin kertomat asiat.

- Vanhempien tehtävänä on huolehtia, että lapsen elämässä on muutakin kuin soittamista.

Lahjakkaan lapsen luotsaamisessa vanhemmilla ja muilla aikuisilla on tärkeä rooli. Tehtävänä on paitsi kannustaa ja tukea harjoittelussa, myös huolehtia riittävästä nukkumisesta ja siitä, että lapsi saa leikkiä ja elää tavallisen lapsen elämää.

Ilman järjestelmällistä työtä kehitystä ei kuitenkaan tapahdu, joten tasapainon hakeminen on jatkuvaa taiteilua ja yhteistyötä.

Pärjäävien muusikoiden taustalta löytyykin Jussi-Pekan mukaan paljon aikuisia, jotka eri tavoin tukevat kehitystä ja kasvua.

Arjessa on tärkeää pitää rutiineista kiinni, jotta harjoittelulle jää aikaa. Se onnistuu, kun musiikki on myös isälle tärkeä asia.

Musiikki on tiivis osa myös muiden perheenjäsenten elämää. Pikkusisko soittaa selloa ja äiti on isän tapaan kanttori. Musiikin kuunteleminen ja soittaminen kulkevat koko ajan mukana.

Reissujen jälkeen kaikilla on kiire omien instrumenttiensa ääreen.

- Ilman musiikkia elämä olisi aika tyhjää, Jussi-Pekka toteaa.

Teksti: Rebekka Naatus

Kuvat: Jani Laukkanen
Juttu on julkaistu Kallion seurakunnan kesäesitteessä 2021