Omasta riparista on jäänyt varmasti jokaiselle jotain mieleen. Toiset sanoisivat leiriään jopa ikimuistoiseksi. Isosena oleminen leireillä on meille ollut vielä omaakin riparia ikimuistoisempaa.

Riparilla nuoret itsenäistyvät ja oppivat sekä kehittävät omaa uskon- ja muuta elämäänsä, mutta kaikista eniten rippileireiltä isosillekin yhä uudestaan ja uudestaan jää käteen uusi kehittynyt “minä” joka on oppinut paljon sosiaalisia taitoja, heittäytymistä, luovuutta, sekä luottamaan itseensä enemmän.

Vastuuta ja tukea

Isosena oppii kantamaan vastuuta, tekemään töitä erilaisten ihmisten kanssa ja oppii toimimaan monenlaisissa tilanteissa. Isosilla on leireillä myös apunaan apuohjaajat ja tietysti työntekijät.

Isosena ihan parasta on nähdä viimeisinä päivinä hyvin ryhmäytynyt ripariporukka, jossa kaikilla on hauskaa. Se on itsellekin hyvän työn merkki.

Rippileiri isosena ei ole ihan samanlainen kuin leiriläisenä. Isosena ei ole omia oppitunteja. Niiden sijaan suunnitellaan ja valmistellaan päivän ohjelmaa tai ollaan oppitunneilla apuna. Yhteisen suunnittelun jälkeen toteutetaan eri ohjelmia johdetulla aikataululla, mutta oma-aloitteisesti. Vastuun kantaminen on suuri ja tärkeä osa leirin työtä.

Viikon aikana riittää tekemistä

Isoset ryhmäyttävät riparilaisia ja ovat koko viikon heidän tukenaan ja seuranaan, sekä opastavat riparilaisia eri tehtävissä. Viikko ei ole koskaan tylsä.

Päivän kohokohtana toimii monille Isosten suunnittelema ja vetämä iltaohjelma. Jos päivän työt tehdään hyvin jää isosille ylimääräistä aikaa, joka yleensä käytetään lepäämällä tai eri vapaa-ajan aktiviteettien parissa muiden isosten kanssa.

Ihania leirimuistoja on kertynyt jo aika paljon. Jenny muistaa erityisesti erään riparin, jolla ei ollut uintimahdollisuutta leirialueella. Oli tosi lämmin heinäkuun viikko.

Vesisotaa nurmikolla

Lähdimme bussilla lähimmälle Loviisan uimarannalle koko porukka. Samalla leirillä ehkä ikimuistoisinta kuitenkin oli vesisota. Vesisodassa oli mukana niin riparilaisia kuin isosiakin. Halasin yhtä riparilaisista isolla nurmikkoalueella ja sillä hetkellä, kun hän päästi irti, kollegaisoset heittivät niskaani 50 litraa vettä. Tämän jälkeen mentiin nuotion ääreen lämmittelemään ja syömään grilliruokaa.” Eli kaikki kuitenkin voitti.

Jarnon lempileiri tähän saakka sijaitsi kuuden tunnin ajomatkan päässä. ”Taitoimme matkan yökköporukalla omalla autollani bussin perässä, jossa leiri oli. Leirillä pääsin työskentelemään yökkönä, eli yövalvojana.

Lettuja keskellä metsää

Pääsin toimimaan myös paljon isosten tukena ja mentorina, ja sain kantaa muutenkin enemmän vastuuta. Järjestimme yökköjen kesken parhaat leiriolympialaiset ja vedimme kovimmat sketsit.

Ihanimmaksi muistoksi jäi kuitenkin loppuviikon lettujen paisto. Menimme koko leirinä kodalle joka oli kirjaimellisesti keskellä metsää ja paistoimme siellä itse yhdessä lettuja. Meillä oli isosiin ja työntekijöihin liittyvä tietovisa riparilaisten kesken. Yhteishenki oli parhaimmillaan.”

Kirjoittajat ovat Kallion nuorisotyön pitkäaikainen luottohenkilö Jarno, sekä tavoitteellinen ja tinkimätön leirikone Jenny.
Juttu on julkaistu Kallion seurakunnan kesäesitteessä 2021.