Tubettaja ja iltapäiväkerhonohjaaja Niko Lusenius: Kirkon some kaipaa kevennystä, hauskuutta ja persoonia
lapsille. Tavoite on selvä: olla kiinnostava ja inspiroiva hauskasti ja hyvällä maulla.
Persoonallisesti hassutellen – lapset kiinnostuvat sisällöstä, kun tyyli on oikea
”Korona-aika on tehnyt kirkon sometyölle hyvää”, pohtii Kallion seurakunnan iltapäiväkerhonohjaaja Niko Lusenius. Niko tietää, mistä puhuu, sillä hän on myös tubettaja, jonka Luse-nimisellä YouTube-tilillä on 52 300 tilaajaa.
Korona-aikaan seurakuntien oli oikeastaan pakko mennä sosiaaliseen mediaan, opetella striimaamaan ja katsomaan palveluvalikoimaansa uusin silmin. Muun muassa Kallion iltapäiväkerhoa pyöritettiin WhatsAppissa ja sielunhoitoa alettiin antaa Teamsissa.
Tämä on Nikon mielestä ensimmäinen askel, mutta nyt pitäisi päästä eteenpäin. Hän kannustaa ottamaan mallia vaikkapa Ylestä, jossa tehdään niin ikään verorahoilla sisältöä hyvin erilaisille ihmisille.
”Kirkossa pitäisi lähteä jalostamaan juttuja pidemmälle ja erilaisille ihmisille”, Niko kehoittaa. Ennen kaikkea kirkon some kaipaa Nikon mielestä kevennystä, hauskuutta ja persoonia. Pitäisi uskaltaa ja osata tehdä sisältöjä pilke silmäkulmassa, ilman että tekemisestä tulee mautonta tai pilkkaavaa.
”Jos ihmiset näkisivät, että seurakunta tekee semmoista sisältöä, niin nekin osaisivat ottaa kantaa pilke silmäkulmassa”, hän toteaa. Aikuiset voisivat ottaa lapsista ja nuorista mallia. Nikon mielestä aikuiset ovat liian usein niin hirveän tosissaan asioittensa kanssa. Sen sijaan lapset ja nuoret osaavat keskustella keveämmin ja humoristisemmin myös vaikeista kysymyksistä. He myös hahmottavat aikuisia paremmin, kun jotain sisältöä ei ole tehty loukkaamismielessä.
Kirkossa pitäisi lähteä jalostamaan juttuja pidemmälle ja erilaisille ihmisille
Tämä ero näkyy hänen mukaansa myös siinä, millaista sisältöä eri-ikäiset ihmiset seuraavat. ”Lapset ovat hyvin perillä ajankohtaisista asioista, siitä mitä YouTubessa tapahtuu ja mitä somepersoonat tekevät. Mutta heitä kiinnostaa nimenomaan se sisältö, vaikkapa pelit ja muut. Ei niinkään henkilön luonne tai muu semmoinen draama”, Niko kertoo.
Toisaalta Niko korostaa sitä, ettei sisältöä on suunniteltava siten, että väärille tulkinnoille jää mahdollisimman vähän tilaa. ”Sosiaalisessa mediassa pitää olla tosi selkeä. Katsojan pitää heti tajuta, että heität jotain sarkasmia.”
Sosiaalisen median sisällöissä tärkeää on säännöllisyys. Seuraajat oppivat odottamaan uusia sisältöjä, niin lapset kuin aikuisetkin. Sama pätee myös live-lähetyksiin, joita katsotaan paljon myös jälkeenpäin. ”Se on vähän kuin televisiosarjat aiemmin. Lapset saattavat ihan hyvin katsoa myöhemmin jopa puolitoistatuntisen livevideon, jos eivät päässet sitä katsomaan silloin kun se tuli ulos”, Niko sanoo.
YouTuben tarjonta ja ylipäänsä sosiaalisen median persoonien määrä on Suomessakin niin suuri, että jo kymmenvuotias osaa Nikon mukaan luetella helposti kahden käden sormilla laskettavan määrän seuraamiaan henkilöitä. Kukin profiloituu omalla tyylillään ja siksi samaistumiskohteita löytyy erilaisille lapsille helposti.
”Jokaisella on se oma juttunsa, ja siihen lapsia pitää kannustaa myös somessa. Että ei kannata hölmöillä toisten eikä itsensä kustannuksella, vaan olla oma itsensä”, hän rohkaisee.
Jokaisella on se oma juttunsa, ja siihen lapsia pitää kannustaa myös somessa. Että ei kannata hölmöillä toisten eikä itsensä kustannuksella, vaan olla oma itsensä
Aikuisten yleinen huolenaihe on lasten puhelimen käyttö, joka on yleensä vanhempien mielestä aina liiallista. Niko kannustaa aikuisia tutustumaan esimerkiksi peleihin, joita lapset pelaavat. Useat niistä ovat varsin luovia ja kehittäviä. Lapset myös puhuvat niistä mielellään.
”Olen huomannut iltapäiväkerhossa, että usein lapset ovat saaneet peleistä ideoita leikkeihin. Omat kiinnostuksenkohteet näkyvät myös sillä tavalla. Se on tosi siistiä.”
Seuraa somessa: elipakerran, jossa myös käynnissä leffalippujen arvonta 17.12. asti!