Dösän katoksen alla kohtaamme kollegoideni kanssa monta erilaista naapuria, jotka ovat kokoontuneet yhteen saman kadun varrelle. Ruskeasilmäinen poika kertoo Hotdog-jonossa keränneensä ainakin 1000 roskaa. Vieressä olevat naapurit hymyilevät pojalle ja kertovat hänen olevan reipas. Poika hymyilee kaksin verroin takaisin ja nyökkää.

Poika ei ole ainut, joka ilahtuu rohkaisevasta palautteesta. Vanhemmat asukkaat rohkaisevat ja kehuvat vuoroin toisiaan. Vuorokehuissa korostuu inhimillisten kohtaamisten merkitys. Niitä kaipaa ja tarvitsee jokainen, sukupolvesta riippumatta. Yhteisen hyvän jakaminen tekee mielelle hyvää ja vahvistaa naapureiden välisiä suhteita.

Roskapäivä-tapahtumaan osallistuu yli 100 asukasta, joiden huolenpito toisistaan ja ympäristöstään koskettaa useampaa kävijää ja seurakunnan työntekijää. Tapahtuman jälkeen asuinalueella on tilaa enemmän kuin ennen, mutta niin on asukkaillakin. Heillä on tilaa toisiaan varten.

Monet tapahtumat ja tilaisuudet jäävät tänä keväänä toteutumatta. Sen vuoksi on erityisen lohdullista palata aikaisempiin muistoihin tapahtumista, joilla on ollut kauaskantoisia ja yhteisöllisyyttä rakentavia vaikutuksia. Asukkailla on tilaa toisilleen myös tänään.

Uskon, että yhteisten kohtaamisten ja lämminhenkisten tapahtumien muistijäljet motivoivat asukkaita edelleen yhteisen hyvän tekemiseen. Asukkaat soittavat toisilleen ja muodostavat naapuriapurinkejä, joiden avulla huomioidaan riskiryhmään kuuluvia ja huomioidaan eniten apua tarvitsevia.

Vaikka tällä hetkellä paikalle ei kokoontuisikaan satojen tai kymmenien ihmisten joukkoja, monessa eri osoitteessa (niin virtuaalisissa kuin konkreettisissa) välitetään ja tuetaan toinen toista yksittäisten kohtaamisten kautta. Yhteisöllinen huolenpito koostuu yksilöiden merkittävistä teoista ja kohtaamisten monista kasvoista.

Sähköiset kohtaamiset korostuvat monen elämässä tällä hetkellä. Virtuaalimaailma voi tarjota hienojen mahdollisuuksien lisäksi paljon uudenlaisia kiemuroita, joiden seassa opetellaan elämään.

Onneksi voimme opetella sitä yhdessä ja yrittää ymmärtää, minkälaista sopeutumista tämä aika meiltä vaatii. Onneksi hymy tai virtuaalismile ;-), yhteisen hyvän tavoitteleminen ja toisista välittäminen kannattelevat meitä tänäänkin.

Jenna Mäkipelto, projektityöntekijä
Kannelmäen seurakunta