Nuoruusaika on aivoille tärkeä, moniulotteinen kasvuvaihe, jonka aikana aivot muokkautuvat rakenteellisesti kohti aikuisen aivoja. Ylimääräiset yhteydet karsiutuvat ja osin hermosolut ympäröityvät sähköä eristävällä rasvakudoksella: hermoverkot selkeytyvät ja viestien siirtyminen nopeutuu. Lapsuusaikaiset monille toiminnoille potentiaaliset aivot erikoistuvat valikoituihin toimintoihin, jolloin toiminta muuttuu tehokkaammaksi. Nämä kaikki muutokset perustuvat aivojen käyttöön, minkä vuoksi nuoruusaikana on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota siihen, mihin aivojaan käyttää, mitä asioita ympäristössä tapahtuu ja millaisessa vuorovaikutuksessa nuori on toisten ihmisten kanssa – toisin sanoen, mistä tekijöistä nuoren arki koostuu. Uni, sosiaaliset kontaktit, terveellinen ja säännöllinen ravitsemus sekä turva ja rajat ovat nuoren aivojen kehityksen kannalta olennaisia tekijöitä.

Älylaite monopolisoi keskittymistämme

Nuoruusaikana hermoston välittäjäaineiden ja hormonien määrät muuttuvat radikaalisti samoin kuin alttius reagoida tiettyihin ärsykkeisiin. Etenkin motivaatioon ja palkkioon liitetyn dopamiinin määrät käyvät läpi merkittävän muutoksen vaikuttaen muun muassa tunteiden hallintaan, sosiaaliseen toimintaan ja oppimiseen. Tunteisiin ja motivaatioon liitetyt aivoalueet kypsyvät nopeammin kuin korkeammista toiminnoista vastaavat, mikä vaikuttaa muun muassa siihen, että nuoren on haastavampi viivästyttää palkkioon johtavaa toimintaa.

Älylaitteisiin liittyy suuri koukuttumisen vaara, ja etenkin sosiaalisen median sovellukset vaikuttavat dopamiinijärjestelmään. Älylaitteiden käyttäminen altistaa kehitysvaiheessa olevat aivot herkästi addiktioille ja häiritsee dopamiinin toimintaa: opinnoissa menestymistä, kokonaisvaltaista hyvinvointia ennakoiva pitkäjänteinen toiminta ja mielihyvän viivästyttäminen vaikeutuvat ja keskittyminen herpaantuu. Oppimiseen tarvittavat toistot eivät enää ole tarpeeksi motivoivia, sillä mieli kääntyy alati sinne, mistä aivot ovat tottuneet saamaan dopamiinia nopeammin. Haluammeko todella ojentaa käden älylaitteen liiallisen käytön takana piilevälle addiktiolle, jolloin päätösvalta toiminnastamme siirtyy omista käsistämme sovellusten kehittäjille? Haluammeko todella antaa heidän sabotoida oppimiseen tarvittavia aivojen toimintoja ja nuoren kehitystä?

Älylaite syrjäyttää aivojen kehitystä edistäviä tekijöitä

Riittävä palauttava uni on aivojen kehittymiselle välttämätöntä. Oikeaan aikaan ajoitettuna uni mahdollistaa normaalin fyysisen kasvun, tukee tiedonkäsittelyä ja stressinsäätelyä, oppimista ja muistitoimintoja, hermostollista tasapainoa sekä henkistä ja fyysistä palautumista. Luonnollisesti riittämätön uni vaikuttaa näihin päinvastaisesti. Digilaitteet tarjoavat valitettavan helpon tavan häiritä unta ja houkuttelevat valvomaan pitkälle yöhön, mistä herkästi seuraa nukkuminen pitkälle seuraavaan päivään. Fysiologisesti tämä vastaa kehossa samaa tilaa kuin kaukomaan reissusta aiheutunut aikaerorasitus. Aivoterveydenkin näkökulmasta on erittäin perusteltua, jopa ehdottoman tärkeää rauhoittua yötä varten ilman älylaitteita.

Keskusteluissa nuorten kanssa nousee usein esiin älylaite yhteydenpidon välineenä ja yhteenkuuluvuuden luojana. Aivoterveyden näkökulmasta huomaan pohtivani sitä, kuinka nuorten keskuudessa useisiin tunteihin vuorokaudessa nouseva ruutuaika vie tilaa kohtaamisilta reaalimaailmassa – kohtaaminen ruudun välityksellä ei missään tilanteissa vastaa todellisten kohtaamisten voimaa.

On tärkeä pitää kirkkaana mielessä se, että vaikka älylaite tarjoaa mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen, sen ei tule antaa kasvaa elävässä elämässä tapahtuvan kohtaamisen tilalle.

Nuori on aivoissa tapahtuvien massiivisten muutosten vuoksi erityisen herkkä sosiaaliselle hyväksynnälle, minkä vuoksi yhteiset linjat älylaitteiden käyttöön ovat erittäin tärkeitä. Suuret erot älylaitteiden rajaamisessa voi johtaa ulkopuolisuuden kokemuksiin, mikä puolestaan voi vaikuttaa negatiivisesti nuoren kehitykseen. Entä jos löytäisimme älylaitteiden käytön säätelemisestä yhteisen tavoitteen luoda turvallisempaa ja aivoergonomisempaa ympäristöä? Voisimme yhteisellä toiminnalla saada kokea joukkoon kuulumista. Entä, jos addiktoivien älylaitteiden sijasta ottaisimme määräysvallan itsellemme, ja toimisimme ’hyvän sään aikaan’? Vaikka aivot säilyttävät kykynsä muokkautua läpi eliniän, niiden kiihkein muuttuminen loppuu, kun aikuisuus alkaa.

Ehdottomuus ei toimi, vaan kysymys on siitä, miten voimme saada älylaitteiden hyödyn turvallisesti käyttöömme

Nykyaikana olemme varsin huolestuneista reaalimaailman uhkista ja saman aikaisesti useimmilla nuorilla on taukoamaton pääsy puhelimensa kautta rajatta lähes minne vaan. Digitaalinen maailma häiritsee kehitykseen tarvittavien perustarpeiden täyttymistä, ja toisaalta vapauden näkökulmasta on liian suojaton vasta kehittymässä oleville aivoille. Ei ole yhdentekevää minkä ikäiselle älylaite hankitaan ja pääsy sosiaaliseen mediaan aukeaa.

Uskaltaisin sanoa, että tässä ajassa yksi merkittävimpiä välittämisen tapoja on säädellä ja rajata nuoren älylaitteen käyttöä.

Tämä vapauttaa aikaa läsnä olevalle vuorovaikutukselle vertaisten kanssa, mieluisalle aktiiviselle tekemiselle ja toisinaan tylsistymisellekin. Nämä ovat kaikki merkittäviä aivoterveyden näkökulmasta. Digitalisoituneessa maailmassa nuori tarvitsee rajaamiseen aikuisen vankkaa tukea ja elävää esimerkkiä – tämä on meidän yhteinen vastuumme.

Kuten tiedämme, älylaitteet mahdollistavat hyviäkin asioita. Tarkoitus ei ole kieltää laitteita kokonaisuudessaan vaan löytää yhteisen keskustelun ja lisääntyvän ymmärryksen avulla turvallinen alue, jossa digilaitteiden hyödyt eivät käänny itseään vastaan. Ehdottomuus ei ole toimiva ratkaisu, vaan tärkeää on eri realiteettien huomioonottaminen ja sopivan kriittinen suhtautuminen vallitseviin trendeihin. Toivon, että voisimme tulevan tapahtuman avulla lisätä tietoa aivojen kehittymiselle tärkeistä vaiheista ja niitä haastavista tekijöistä; nostaa aivoterveystietoa muun terveyspuheen rinnalle.

Lopuksi haluan sanoa nuorelle: minä luotan sinuun. Luotan kykyysi kuulla neuvoja ja potentiaaliisi valjastaa ne yhdessä ystävien ja läheisten aikuisten kanssa oman hyvinvointisi tukemiseksi. Tartu sinäkin ohjistasi kiinni, ja vaadi itsellesi siihen tukea turvallisilta aikuisilta – se on sinun oikeutesi.

‍

‍

Kirjoittaja Oona Kutvonen on neurotieteiden maisteriopiskelija Helsingin yliopistosta, ja on erityisesti kiinnostunut lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja aivoterveyden edistämisestä. Hän on mukana kansallisen aivoterveysohjelman lapset ja nuoret -osiossa. Oona on neuloja, aktiivinen juoksija ja ympäristön kauneudesta hullaantuja. Eniten hän vaikuttuu hyvistä keskusteluista ja vuorovaikuttamisesta ihmisten kanssa.