Palasin töihin loman jälkeen heinäkuun lopulla ja vitsailimme työkaverin kanssa, että tämä on nyt sitä ilmastonmuutosta, kun työpaikan ilmastointi oli rikki ja sisällä oli lähemmäs 30 astetta. Coolcation tai vilvoittelumatkailu, kuten Hesari sen on kääntänyt, on uusi muotitermi, jolla viitataan lomailuun viileämmissä paikoissa, kun ilmastonmuutos on kuumentanut perinteiset lomakohteet sietämättömiksi. Ei mikään vitsi, siis.

Pelkän huolestumisen sijaan toimimme

Kesän uutisvirta on täyttynyt helle-ennätyksistä, maastopaloista, pyhiinvaeltajien ja turistien kuumuuteen kuolemisista ja puiden lisääntyneistä tuholaisista. Pelätty 1,5 asteen lämpeneminen kävi toteen ja tutkimuslaitos pitää sitä ”varoituksena ihmiskunnalle”, pelotteli Yle jo helmikuussa.

Oma työni Helsingin seurakuntayhtymän ympäristöasiantuntijana tuntuu kriisien keskellä entistä tärkeämmältä. Sain elokuun puolessa välissä osallistua mielenkiintoisiin keskusteluihin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ympäristöpäivillä yhdessä Seinäjoen kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Paula Risikon, opiskelija ja kirkkovaltuutettu Emilia Melenderin ja Luontoliiton toiminnanjohtaja Riku Eskelisen kanssa. Pääsin kertomaan, kuinka Kirkko Helsingissä toimii ilmastokriisissä, että johto on sitoutunutta ja meillä on osaamista monilla ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvittavilla saroilla. Pidin myös työpajan yhdessä Kirkon ympäristöasioiden seurantaryhmän puheenjohtaja, Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskus (INARin) apulaisprofessori Anna Lintusen ja Kirkkohallituksen hankintapäällikkö Carita Wuorsalon kanssa uudesta Kirkon päästölaskurista sekä Syken valmistelemasta hiilineutraaliustiekartasta, joka julkistetaan loppuvuodesta. Niin paneelikeskustelu kuin muitakin valittuja Ympäristöpäivien materiaaleja on nähtävillä Kirkon YouTube-kanavalla.

Tänä keväänä sain kokea, että työtäni arvostetaan paitsi kirkossa myös ympäristöministeriössä, sillä saimme EU:n elpymisvälineestä (RRF) Vähähiilisen rakennetun ympäristön ohjelmasta valtionavustusta vähähiilisen krematorion hankintaselvityksen tekemiseen. Miten vainajat tulisi polttaa tulevaisuudessa, kysyi Lauttasaaren seurakunnan tiedottaja. Tämä selviää ensi vuoden syksyyn mennessä!

Huolehdimme saarnaamalla ja suojelemalla

Viime vuonna noin 73 prosenttia 15-vuotiaista kävi rippikoulun. Hesari huomioi Paavalin seurakunnan mahtavan ympäristökasvatustyön ripareilla.

Kuulen vuosi vuodelta harvemmin ihmettelyä siitä, tekeekö kirkkokin ympäristötyötä. Emme voi olla tekemättä, sillä sitä vaativat niin lait, jäsenet kuin omatunto.

Suomessa ei myöskään usein törmää ajatteluun, jonka mukaan meidän ei tarvitse tehdä mitään, sillä Jumala huolehtii kyllä omistaan. Viljelyn lisäksi ihmisen tehtäväksi annettiin Raamatun mukaan myös varjelu. Ekoteologiaa tekee moni suomalainen teologi, kuten Pauliina Kainulainen ja Panu Pihkala, joka tunnetaan myös mm. ilmastoahdistusta käsittelevistä teksteistä.

Suomen ev.lut. kirkolla on noin 7000 rakennusta ja metsää noin 160 000 hehtaaria. Suuruus tuo mukanaan vastuuta. Kirkko Helsingissä hoitaa metsiään jatkuvan kasvatuksen periaattein virkistysmetsinä. Tämä ei ole kaikkialla Suomessa itsestään selvää, sillä metsien rooli on joidenkin seurakuntien taloudessa suuri. Helsingin seurakuntayhtymällä on metsätiloja yhteensä 249 ha. Niistä Etelä-Suomen monimuotoisuusohjelma METSOssa on yli 28 % koko metsäalasta. Ennallistettuja ja ennallistamisprosessissa olevia soita on lähes 18 % koko metsäalasta, joista osa on suojelluilla alueilla. Uusimmat metsäsuunnitelmat on tehty tiukempien FSC-standardin kriteerien mukaisesti.

Varsinaisten metsien lisäksi omistamme puistomaisia, virkistysalueinakin toimivia hautausmaita. Malmin hautausmaa on ollut mukana iTree-hankkeessa, jossa kartoitettiin kaupunkipuiden hiilinielun suuruutta. Metsien ja viheralueiden hiilensidontakyky ei kuitenkaan riitä kaikkien seurakuntayhtymän tuottamien päästöjen sitomiseen.

Päästöjen ja hiilinielujen välisen epäsuhdan aiheuttamaan tarpeeseen seurakuntayhtymän luottamushenkilöt ja johto vastasivat alkuvuodesta sisäisellä apurahalla hiilineutraaliustiekartan laatimiseen. Tämän syksyn aikana selviää, mitä meiltä vaaditaan kokonaiskirkollisen Hiilineutraali kirkko 2030 -strategian toteuttamiseksi. Jo nyt voi sanoa, että paljon, ja että moni toimenpiteistä liittyy kiinteistöihin!

Haaste Lauttasaarelle!

Lauttasaaren seurakuntaa miettiessä tulee ensimmäisenä mieleeni Vihreä lippu -koulutoiminta, jossa jalkauduttiin kirkolle ja lapset antoivat suoraa palautetta kirkkoherralla seurakunnan kehitystarpeista ympäristöasioissa. Silloinen kirkkoherra on Helsingin seurakuntayhtymän yhtymänjohtajan pestissä ollut sittemmin ansiokkaasti esittelemässä Kirkon ympäristödiplomin käänteitä kirkkoneuvostossa luottamushenkilöille. Nykyinen Lauttasaaren kirkkoherra oli edellisessä pestissään kasvatuksen ja seurakuntapalvelun päällikkönä Helsingin seurakuntayhtymässä innolla mukana Vähähiilisten hankintojen johtamisen akatemiassa, jossa pilotoimme hankintojen aiheuttamien päästöjen vähentämistä leirikeskuspalvelujen hankinnassa. Lauttasaaressa on antaumuksella ympäristötyötä tekeviä työntekijöitä lastenohjaajista suntioihin. Toiveeni Lauttasaaren seurakunnan suhteen ovatkin korkealla.

Kestävyys- tai vastuullisuustyöhön kuuluu mm. sateenkaarityö, josta kerrottiin tässä blogissa kesäkuussa. Ympäristötyön lisäksi työssäni ympäristöasiantuntijana olen viime ja tänä vuonna päässyt yhdessä Malmin seurakunnan ja Kirkkohallituksen kanssa kehittämään kestävyysraportointimallia, joka tarjoaa tietoa ja tukea seurakunnille kestävyysraportoinnin laadintaa ja vaikuttavuuden arviointia varten. Mallista on koottu konkreettinen työkirja, joka opastaa kohta kohdalta, miten yksittäinen seurakunta voi rakentaa omaa kestävyysraportointiaan.

Kirkon ympäristöterrieri (jos tittelin alkuperä kiinnostaa, katso Kirkon ympäristöpäivien avajaisten paneelikeskustelu tästä kohdasta 1:01 alkaen) heittääkin tässä Lauttasaaren seurakunnalle haasteen: Voisiko Onnellisten saarella sijaita ensimmäinen kokonaiskestävä seurakunta, jossa kirkkoherran sanoihin viitaten jokainen tuntee olevansa tervetullut, tilaa on hengellisyydelle, kulttuurille, oppimiselle ja yhteisöllisyydelle ja lisäksi hiilineutraaliustavoite näkyy kaikissa toimissa taloudellisen kestävyyden raameja unohtamatta?

Kirjoittaja Elina Hienonen on ympäristöasiantuntija (FT). Hän on ollut mukana kirjoittamassa nykyistä Kirkon ympäristödiplomin käsikirjaa ja Hiilineutraali kirkko 2030 -strategiaa. Hän kuuluu myös Kirkon ympäristöasioiden seurantaryhmään. Elina toimii projektipäällikkönä Hiilineutraali kirkko 2030 -tiekartta- ja Vähähiilisen krematorion hankintaselvitys -hankkeissa sekä seurakuntayhtymän ympäristötyöryhmän esittelijänä.

Vähähiilisen krematorion hankintaselvityksen tekemiseen on saatu valtionavustusta EU:n elpymisvälineen (RRF) Vähähiilisen rakennetun ympäristön ohjelmasta.

‍