Yksinäisyys tappaa. Sen on todettu heikentävän vastustuskykyä, lisäävän sydän- ja verisuonisairauksia sekä muuttavan aivojen hormoni- ja stressinsäätelymekanismeja. Yksinäisyys aiheuttaa aivoissa samanlaisia reaktioita kuin kipu.

Kun tutkija puhuu yksinäisyydestä, hän tarkoittaa sellaista olotilaa, jota ei ole itse valittu, vaan johon on jouduttu ja josta aiheutuu kärsimystä.

Yksinäisyydestä tulee helposti pysyvä tila

Kasvatuspsykologian professori Niina Junttila on maan tunnetuin yksinäisyystutkija. Häntä ovat pitkään kiinnostaneet lasten ja nuorten kelpaamattomuuden kokemukset. Tutkijat jakavat haitallisen yksinäisyyden kahteen tyyppiin.

”On olemassa sosiaalista yksinäisyyttä, joka on ulkopuolisuuden tunnetta porukasta”, Junttila sanoo. Sosiaalisesta yksinäisyydestä tulee helposti pysyvä tila. Kuusi kuukautta ulkopuolisena yläasteen kaikista porukoista näyttää tutkimusten mukaan usein kroonistuvan.

Toinen yksinäisyyden laji on läheisen ihmisen puute.

”Tunne siitä, ettei voi luottaa kehenkään, eikä kukaan ole henkisesti lähellä, on erityisen yleistä suomalaisilla pojilla ja miehillä”, Junttila kertoo. Emotionaalinen yksinäisyys on hyvän ystävyyssuhteen puutetta.

Nuoruusaikana ihmisen käsitys itsestään muovautuu. Ulkopuolisuus voi jäädä osaksi minäkuvaa.

”Sosiaallinen eristyneisyys heikentää fyysistä ja psyykkistä terveyttä ja satuttaa. Se voi tuntua pahemmalta kuin mikään. Mielestäni eräs 2,5-vuotias taapero sanoi sen tosi hyvin haastattelussa: Yksin jäämisestä päiväkodin pihalla tulee pipi ja tosi paha olla, hän tiivisti Malmin seurakunnan järjestämässä kasvattajaillassa huhtikuussa.

Maanpako, tuhmuustuoli, häpeänurkka – eristäminen on vanha rangaistuskeino

Yksinäisyystutkijat kutsuvat ulossulkemista ostrakismiksi. Sana tulee kreikasta ja tarkoitti antiikissa maanpakoa, johon ihmisiä ajettiin rangaistuksena rikoksista. Suomessa eristämistä on käytetty paljon myös kasvatuskeinona.

”Suomessa on perinteisesti oltu aina huolissaan siitä, että lapsia hellitään piloille. Tosiasia on, ettei hellimällä ole mahdollista pilata ketään. Nuoret tarvitsevat myös rajoja ja säännöistä ja velvollisuuksista nalkuttaminen on myös välittämistä. Mutta muista eristäminen aiheuttaa kivunkaltaisen kokemuksen ja taistele tai pakene-reaktion, joka on hyvin kuluttavaa elimistölle. Ulkopuolelle jääminen on kansallinen riskitekijä, koska se aiheuttaa aggressioita.

Ulos suljettu ihminen on muista erillinen, ei kuulu joukkoon ja voi menettää tunteen omasta arvostaan.Junttilan mukaan ulos sulkeminen ei aina ole kiusaamista, vaan se voi olla myös tahatonta, mutta sen vaikutuksena on yhtä kaikki uhrin merkityksettömyyden tunne.

”Ilmiö on tunnettu kauan. Filosofi ja psykologi William James kirjoitti 1800-luvulla, ettei mikään satuta niin paljon kuin se, että olemassaolosi kyseenalaistetaan”, hän kertoo. Muiden kanssa yhteen kuuluminen on ihmisen perustarve ja voimavara. On jopa esitetty, että niiltä, jotka ovat selviytyneet kaikkein pahimmista olosuhteista, kuten vankileireiltä, on löydetty vahvat sosiaaliset suhteet.

”Ihminen kestää melkein mitä tahansa, ellei joudu tekemään sitä yksin.”

Murrosiän murjotus vai terveyttä uhkaava ulkopuolisuus?

Kun Junttila väitteli yksinäisyydestä toistakymmentä vuotta sitten, Yhteisvastuukampanja nosti esiin nuorten lisääntynyttä yksinäisyyttä. Keräystuoton kohteena oli kehittää tukioppilastoiminnan, ystävävälityksen ja vertaistukiryhmien tapaisia palveluja.

Tänä vuonna kohteena ovat koronapandemian rajoituksista ja eristyneisyydestä kärsineet nuoret.

”Yksinäisyys lisääntyi jo ennen pandemiaa. Nyt kysytään, satuttiko pandemian hoitokeino, sosiaalinen rajoittaminen, nuoria enemmän kuin auttoi”, Junttila kertoo. Hänen mukaansa kouluterveyskysely paljastaa, että nuoria pelottaa oma paha olonsa. Korona on syventänyt niiden yksinäisyyttä, jotka ovat kärsineet ulkopuolisuudesta jo aiemmin. ”Meillä on jo lapsia, jotka ovat eläneet ison osan elämästään muista ihmisistä varoittelun keskellä”, Junttila kuvaa.

”Meillä on ollut myös naiivi ajatus, että nyt rajoitusten päätyttyä yksinäisyys poistuu. On kuitenkin näyttöä siitä, että yksinäisyys kroonistuu. Kysymys on tällä hetkellä siitä, miten oman tietokoneen äärestä päästää ihmisten luo, harrastuksiin ja sosiaalisiin tilanteisiin”, hän sanoo.

Sosiaalinen media voi auttaa yksinäistä nuorta paljonkin, mutta Junttilan mielestä se on kaksiteräinen miekka. ”Sosiaalisen median käytön tutkimuksissa näkyy sama, mitä nähtiin 50-luvulla, kun tutkittiin television vaikutuksia nuoriin. Kohtuullinen määrä sen kulutusta vaikuttaa myönteisesti, aivan jatkuva käyttö kielteisesti ja altistaa muun muassa masennukselle ja ahdistukselle”, hän sanoo.

Moni teini eristäytyy mielellään omaan huoneeseensa ja tuntuu viettävän mieluummin aikaa yksin kuin perheenjäsenten kanssa. Mistä tietää, että kyseessä on ongelma?

Junttilan mukaan kannattaa huolestua, kun nuori on jatkuvasti haluton ja vetäytyvä, ei halua kohdata ketään, mennä harrastuksiin, lakkaa puhumasta tai tunteet vaihtelevat äärimmäisyydestä toiseen.

Ulos eristäytymisen kehästä

Junttila hahmottaa yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kehänä, josta pitäisi päästä ulos. Yksinäisyys on kuin nälkä ja jano, jotka viestivät jonkin olennaisen tarpeesta. Jos taitoja ja tilaisuuksia päästä muiden luokse puuttuu, tuloksena on helposti epäonnistumisen ja kyvyttömyyden pelko. Siitä voi seurata periksi antaminen ja itseen käpertyminen, mikä kasvattaa tunnetta merkityksettömyydestä. Muiden luo on yhä vaikeampi mennä.

Yksinäisyyteen voi ja pitää puuttua. Yksi tapa Junttilan mukaan on tietoisuuden lisääminen ja puhuminen. Moni luulee olevansa yksinäisyytensä kanssa yksin, vaikka lähes joka kuudes 15-vuotias tuntee itsensä vähintään melko usein yksinäiseksi. Yksinäisillä nuorilla on muita useammin pää-, vatsa- ja selkäkipua sekä hermostuneisuutta ja nukahtamisvaikeuksia.

Toinen on lasten ja nuorten sosiaalisten taitojen vahvistaminen ja tilojen ja tilaisuuksien luominen, joissa voi tavata helposti uusia ihmisiä. Junttilan mukaan kasvatuksesta ja koulutuksesta vastaavat toimijat, kuten koulut ovat avainasemassa. Hän kehuu myös yksinäisyyteen vaikuttavia ohjelmia, esimerkiksi järjestökentällä HelsinkiMission työtä. Ne eivät keinoina kuitenkaan ole nopeita eivätkä helppoja.

Malmin seurakunnassakin kehitetään keinoja nuorten yksinäisyyden vähentämiseksi. Kuluneena talvena on nostettu esiin paikallisten nuorten ja nuorisotyön ammattilaisten ajatuksia ja kokemuksia. Niitä käytetään tulevaisuudessa parantamaan palveluja, joiden ansiosta yhä useammalla nuorella on tulevaisuudessa joku, jolle puhua.

Malmin seurakunnan Yhteisvastuukeräyksen  MobilePay-numero: 270232. Voit lahjoittaa myös sivulla: yhteisvastuu.fi/malmi.  Jos lahjoitat pankin kautta, lisää lahjoitukseesi seurakuntamme viitenumero 308320 . Yhteisvastuun pankkitilit ovat:  

Aktia FI82 4055 0010 4148 41  

Nordea FI16 2089 1800 0067 75  

OP FI14 5000 0120 2362 28  

Kiitos lahjoituksestasi!  

Kirkkopalvelujen keräysluvat   RA/2020/639 ja ÅLR/2021/8126.  

Kirjoitus perustuu Malmin kasvatusillassa kuultuun Niina Junttilan alustukseen ja sen pohjalta käytyyn keskusteluun Malmin kirkossa 6.4.2022. Illan järjestivät Malmin seurakunnan nuorten ulkopuolisuuden ehkäisyyn erikoistuneet työntekijät Heidi Granström ja Päivi Pulakka. Junttilalta on ilmestynyt yksinäisyydestä kolme tietokirjaa: Kavereita nolla (Tammi, 2015), aikuisten yksinäisyydestä kertova Kaiken keskellä yksin (Tammi, 2018) ja Yksinäisyyden monet kasvot (Tammi, 2022).

Kuva Jussi Vierimaa