Teksti SOFIA TUOMENVIRTA Kuva TONI HÄRKÖNEN

Mitä on kuoleman jälkeen?

Kuolema on osa elämää. Jo alle kymmenvuotiaana ihminen alkaa ymmärtää kuoleman lopullisuuden. Me tiedämme, että kuolemme, mutta silti kuolema on arvoitus. Me emme tiedä koska se tulee, emme tiedä mitä kuolemassa tapahtuu ja mitä on sen jälkeen.

Kuoleman arvoituksen edessä on hyvä luottaa siihen, että Jumala on suurempi kuin ihmisen käsityskyky. Kun kuolema pelottaa ja ahdistaa, me saamme jättää tunteemme Jumalalle ja luottaa, että olemme Hänen hoidossaan niin elämässä kuin kuolemassakin. Elämää Jumalan luona kutsutaan Taivaaksi.

Uudessa testamentissa apostoli Paavali kirjoittaa ”rakkaus ei koskaan katoa”. Saamme luottaa siihen, että vaikka rakas ihminen tai eläin kuolee, ei välillämme ollut rakkaus katoa mihinkään. Tuosta rakkaudesta saa voimaa surussa ja ikävässä.

Onko kavereita kuoleman jälkeen?

Kuoleman jälkeen olevasta me emme tiedä, kuolema on arvoitus. Raamatussa kerrotaan, että Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen tapasi ystäviään ja vietti aikaa heidän kanssaan 40 päivän ajan. Tästä voisimme päätellä, että ihmissuhteet eivät katkea lopullisesti kuolemaan.

Rakkaus jää.

Miten käsitellä surua?

Ihmiset ovat erilaisia ja siksi myös käyttäydymme surun kohdatessa eri tavalla. Toisille on tärkeää purkaa surua toimintaan ja tekemiseen, kun taas toiset tarvitsevat rauhaa ja hiljaisuutta. Surun käsittelyyn ei ole oikeaoppista kaavaa. Tärkeää on se, että tunnistaa surun ja antaa sille aikaa. Menetyksen kohdatessa on oikeus olla surullinen, ei tarvitse esittää vahvaa muiden vuoksi. On hyvä, että surusta ja menetyksestä saa puhua. Jos tuntuu, että jää yksin, eikä kukaan kuuntele, on hyvä hakeutua jonnekin, jossa saa puhua tunteistaan. Esimerkiksi seurakunnan työntekijät ovat aina käytettävissä kuuntelijoina.

Miten voisin tukea surevaa ystävää?

Surun keskellä elävä ihminen kaipaa ennen kaikkea kuuntelijaa ja rinnalla kulkijaa. On tärkeää saada puhua menetyksestään ja tunteistaan, usein uudelleen ja uudelleen.

Älä ryhdy antamaan neuvoja tai ohjeita, vaan malta kuunnella. Muista, että toinen ei odotakaan sinulta ihmeitä, ainoastaan läsnäoloasi. Surevaa voi myös auttaa käytännön asioissa, vaikkapa laittamalla ruokaa tai siivoamalla, tukemalla sitä, että elämän arkiset asiat sujuvat surunkin keskellä. Älä koskaan vähättele toisen surua tai vertaile sitä vaikkapa omaan kokemaasi menetykseen. Jokaisen menetys on erilainen. Älä jätä surevaa yksin.