Tämän sunnuntain evankeliumi on Markuksen evankeliumin ensimmäisestä luvusta.

Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!”

Päivän evankeliumi on Jeesuksen ohjelmajulistus.

Ohjelmajulistus tähtää muutokseen. Sillä haastetaan vallitseva näkemys.

Yksi tällainen ohjelmajulistus on muusikko Pave Maijasen laulu Pidä huolta. Se on yksi mielilauluistani.

Maijanen on kertonut, että laulu ryöpsähti, kun hän katsoi tv-uutisia loppuvuonna 1980. Mosambikin sisällissodasta näytettiin kuvia jalattomista ja kädettömistä ihmisistä. Hän oli järkyttynyt ja suuttunut ja painui samantien makkariin tekemään laulua: ”Olin tukka pystyssä. Otin skitan, menin sängyn laidalle ja aloin rämpyttää” Laulu syntyi noin puolessa tunnissa englanniksi, muutama päivä myöhemmin suomeksi.

Maijanen on kertonut, että laulun päällimmäinen tunnetilana on toivo. Hän ei halunnut haistatella vaan sanoa, että yritetään ajatella ja jeesata.

Maijasen tunnettu ohjelmajulistus on väkevää sanoitusta alusta loppuun saakka. Kuunnellaan se Kristan tulkitsemana:

Pidä huolta itsestäs.

Ja niistä jotka kärsii

Anna almu sille

Joka elääkseen sen tarvii

Muista siellä rakentaa

Missä koti maahan sortuu

Koeta niitä rohkaista

Jotka päätöksissään horjuu

Sillä jokainen

Joka apua saa

Sitä joskus tajuu myös antaa

Tajuu myös antaa

Tajuu myös antaa

Pidä huolta luonnosta

Se susta huolen pitää

Pidä kii päätöksistä

Niistä voima itää

Muista vanhukset

Ei kuulu vanhainkotiin

Toimi niin ettei nuorukaiset

Joudu uusiin sotiin

Valitettavasti uudet sodat ovat jälleen arkipäivää. Pitäisikö sanoa: Herra armahda.

Päivän lyhyt evankeliumi on Jeesuksen ensimmäinen otsikonomainen ohjelmajulistus: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma.”

Evankelista Luukas kertoo saman hieman toisin sanoin ja laajemmin liittyen profeetta Jesajan ennustukseen tulevasta pelastuksen ajasta:

”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.”

”Jumalan valtakunta on tullut lähelle”. Kun maistelee sanaa lähelle, siinä joku tulee kohti, on tunnistettavissa; käsin kosketeltavissa; ei huku massaan; ei ole mikä tahansa. Surussa ja epätoivossa lähelle tuleminen on erityisen merkityksellistä.

Jumala on lähellä; tänäänkin täällä kirkossa ja arkisilla poluilla kirkon ulkopuolella. Hänen sydämellään ovat elämän haavoittamat ja päähän potkitut, syrjään sysätyt ja rikkinäiset, kaiken kielteisen ja tuhoavan sitomat ja sortamat. Jeesuksella ei ole toivottomia tapauksia.

Uskoisin, että Jeesukselle ei ole vain gazalaisia, israelilaisia, ukrainalaisia, venäläisiä ja suomalaisia; on vain ihmisiä; samanarvoisia, yhtä rakkaita. Siksi tulisi viettää riemuvuotta.

Vanhan testamentin ennustuksissa riemuvuosi oli messiaanisen ajan esikuva. Juutalaisessa perinteessä kehotettiin viettämään riemuvuotta joka 50. vuosi. Riemuvuonna vapautettiin orjaksi itsensä myyneet israelilaiset ja myydyt perintömaat palautettiin omistajilleen. Riemuvuosi merkitsi täydellistä lepoa maalle, karjalle ja ihmisille. (3 Moos. 25) Jeesus opetti, että hänessä toteutuu sama mikä toteutui riemuvuonna: täydellinen lepo laajassa katsannossa. Ihmiset näkevät toisensa ja armahtavat toisiaan.

Jeesus sanoo myös, että vanhat tuhoavat tottumukset olisi hyvä jättää taakse; ei vain viettää tipatonta tammikuuta, jos elämä pyörii alkoholin ympärillä turruttamassa ja sumentamassa ja maksaa nakertamassa.

Kääntyminen, mielenmuutos on mahdollinen ja joskus kovin tarpeellinen. Jeesus suorastaan huutaa: Kääntykää, muuttukaa, eläkää oikeasti.

Näinhän minäkin haluaisin sanoa inhottavaa propakandaa suoltaville diktaattoreille. Näin haluaisin sanoa sademetsiä tuhoaville oman edun ja rikkauksien tavoittelijoille, jotka eivät anna lepoa luonnolle, eläimille ja ihmisille.

Mutta mitä minä haluaisin sanoa itselleni, sille pienelle ihmiselle itsessäni. Mitä minä haluaisin sanoa itselleni?

Tiedämme sen, että ihmisen tapa olla olemassa ei hevillä muutu. On helpompi vaatia muita muuttamaan kuin suostua itse toimimaan toisin.

Eikö Jeesus toivonut, että jokainen katsoisi ensin omaan sydämeensä, koska on oman elämänsä asiantuntija.

Monen taapertajan elämä ei ole ollut yksinkertaista. Ei minunkaan ole ollut. Oman elämän kriisit voivat hämmentää, hätäännyttää ja hämärtää mielen. Joskus on kovin vaikea nähdä tietä uusiin maisemiin masennuksen sumussa. Sydän on kipeä omasta Jaakobin painista.

Sitä hätääntyy, kun uudet värit tulevat joskus kovin hitaasti esiin oman elämän kankaaseen.

Kun rukoilen, heittäydyn Jumalan voimien varaan: Jumala, en tiedä tietä; näytä sinä minulle tie. Avaa silmäni näkemään ja korvani kuulemaan, ottamaan epävarmoja askeleita; päästämään irti sellaisesta, joka ei ole minulle tarpeellista ja hyödyllistä.

Ruotsin pyhä Birgitta rukoili 1300-luvulla: ”Osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä ja vaarallista on jatkaa matkaa.”

Vanhan kelttiläisen siunauksen sanat maadoittavat elämää hienolla tavalla Jumalan varaan:

Toivon sinulle siunausta näillä sanoilla:

Olkoon Jumala palava liekki edessäsi, johdattava tähti yläpuolellasi, sujuva polku allasi, lempeä paimen takanasi, nyt, huomenna ja ikuisesti.