Taiwanilla 1990-luvulla työskennellyt kirkkoherra Jukka Pakarinen oppi lähetystyössä ymmärtämään kristinuskon monimuotoisuutta ja ihmisten välistä yhteyttä yli kulttuurirajojen. Siksi myös Mikaelin seurakunnan kirkkotiloja on avattu toisista kulttuureista tuleville kristittyjen ryhmille.

-Lähetystyö on myös kehitysyhteistyötä, eikä niitä voi aina erottaa toisistaan. Auttamisen kautta syntyy yhteys ihmisiin, jotka alkavat kysyä, että miksi te haluatte auttaa meitä. Silloin käy ilmi se, mihin auttamisen halu perustuu eli Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn, tiivistää kirkkoherra Jukka Pakarinen. Hän oli perheineen lähetystyössä Taiwanilla vuosina 1994–97 Suomen Lähetysseuran kautta. Myöhemmin hän vaikutti myös seuran hallituksessa pari kautta.

Seurakunnan perusajatuksena on kertoa maailman kaikille ihmisille Jumalan armosta ja rakkaudesta, jonka Jeesus teki todeksi. Lähetystyö on tästä kertomista sanoin ja teoin.

Lähetyskäskyn toteuttaminen ei ole jäänyt pelkäksi sanahelinäksi. Kristityt lähetystyöntekijät ovat esimerkiksi opettaneet ihmisiä lukemaan ja rakentaneet kouluja ja sairaaloita sekä kouluttaneet paikallisia ihmisiä kehittyvissä maissa. He ovat kääntäneet Raamattua ja luoneet samalla kirjakielen moneen kulttuuriin. Lähetystyön kautta syntyneet seurakunnat ja kirkot muodostavat globaalin hyvän tekemisen verkoston, joka ulottuu nykyisin lähes kaikkialle maailmaan.

-Emme täältä käsin tajua, millaista arkielämä on toisessa maassa, ja mikä kaikki siihen vaikuttaa. Lähetysjärjestöt tekevät tosi hyvää työtä, jota ei aina osata ymmärtää. Järjestöillä onkin pitkä historia luotettavina yhteistyökumppaneina. Se, mitä on sovittu, on myös tehty, taloudenhoitajana Taiwanilla työskennellyt Jukka Pakarinen sanoo.

Lähetystyö edistää myös ihmisoikeuksien toteutumista. Kun koulutetaan ihmisiä ja autetaan heitä saamaan toimeentuloa, tämä mahdollisuus tarjotaan myös heikoimmassa asemassa oleville, kuten vammaisille ja syrjäytyneille. Monissa kulttuureissa nämä ihmiset ovat yhteiskunnan pohjasakkaa, mutta kristityille kaikki ovat samanarvoisia.

Monissa kulttuureissa vammaiset ovat pohjasakkaa, mutta kristityt haluavat auttaa kaikkia.

-Taiwanille Suomen Lähetysseura perusti sairaalan ja pienen huumevieroituskodin, jotka myöhemmin siirtyivät paikallisten vastuulle ja kasvoivat suuremmiksi, Jukka Pakarinen kertoo. Vastaavaan pyritään nykyisin joka puolella maailmaa, sillä tavoitteena on saada paikalliset seurakunnat kestävästi itsenäisiksi. Esimerkiksi Afrikassa suomalaiset tukeva paikallisia seurakuntia kouluttamalla pappeja seurakuntiin. Lähetystyö ei ole enää yksisuuntaista, sillä voimme oppia paljon muiden maiden kristityiltä ja saavuttaa enemmän yhdessä.

Kolme vuotta Taiwanilla auttoivat Jukka Pakarista perheineen ymmärtämään kristinuskon monimuotoisuutta, maahanmuuttajien haasteita ja erilaisia kulttuureita.

-Kun meillä Suomessa tuohon aikaan kiisteltiin kahden eri raamatunkäännöksen välillä, niin Taiwanilla saatettiin istua sulassa sovussa ryhmässä, jossa jokaisella oli eri raamatunkäännös kourassa, hän muistelee.

-Siinä oma näkökulma laajeni. Ei kukaan omista yhtä oikeaa tapaa toteuttaa kristinuskoa. Kaikilla on sama tavoite, mutta keinot tai tapa toteuttaa uskoa ovat erilaisia. Yhtä onnelliseksi voi tulla laulamalla Siionin virsiä kuin punaista laulukirjaa. Vaikka en itse koe jotain tapaa omakseni, en koe tarvetta arvostella toisen tapaa.

Kiinan kielen opiskelu oli kova haaste tuohon aikaan kolmikymppiselle Pakariselle.

-Maahanmuuttajana et pysty puoleen vuoteen lukemaan, ymmärtämään tai kirjoittamaan. Sitten tulee se hetki, että tajuat toisen mainitsevan nimesi. Tai kun osaat kirjoittaa nimesi ja osoitteesi. Opin arvostamaan sitä, miten toiset auttavat ja tukevat, kun yrität tehdä työtäsi puutteellisella kielitaidolla.

Monikulttuurisessa ympäristössä toimivan Mikaelin seurakunnan kirkkojen ovet ovat olleet auki myös muille kuin äidinkielenään suomea puhuville. Syksyllä lingalankielinen afrikkalainen ryhmä on saanut kokoontua Mikaelinkirkolle, keväällä on Vartiokylässä kansainvälisen seurakunnan Alfa-kurssi englanniksi, ja neuvottelut vironkielisen seurakunnan kanssa ovat meneillään.

-Usko on kuitenkin sellainen asia, joka on sidoksissa omaan äidinkieleen, Jukka Pakarinen miettii.

Kulttuurikylpy Taiwanilla vaikutti myös perheen kolmeen kouluikäiseen lapseen. He päätyivät lähes ummikkoina amerikkalaiseen kouluun, ja vanhempien osaksi tuli myös auttaa lapsia kotitehtävissä englanniksi. Aivan kitkatonta ei arki ollut, ja jokainen lapsi reagoi omalla tavallaan.

-Monta kertaa sai itsekin ihmetellä, mitä erilaiset matematiikan termit ovat englanniksi, ja tapa opettaa poikkesi omista koulukokemuksista, Jukka Pakarinen muistelee. Sujuvasta englannin kielen taidosta oli lapsille kuitenkin myöhemmässä elämässä hyötyä, ja kaikki ovat myöhemmin oleskelleet tai työskennelleet ulkomailla.

Teksti: Outi Jaakkola

Kuva: Suomen Lähetysseura, editointi Stanislava Balandina

Kansainvälinen vastuu Helsingin seurakunnissa ‍‍

• Talous: Helsingin seurakuntayhtymä käyttää yli 3 % talousarviostaan lähetystyöhön ja kansainväliseen diakoniatyöhön. Tuki kanavoidaan esimerkiksi Suomen Lähetysseuran, SANSA:n ja Pipliaseuran kautta.

• Projektit: Rahoitetaan muun muassa kummikylähanketta Romaniassa ja Kirkon ulkomaanavun (KUA) toimintaa.

• Seurakuntakohtaiset kohteet: Jokaisella seurakunnalla on omia tukikohteitaan, joita tuetaan rukouksin, yhteydenpidolla ja taloudellisesti. Näistä päätetään seurakuntaneuvostoissa. Mikaelin seurakunta tukee seuraavia kohteita

‍