Aimo ”Aikka” Lankinen on viihtynyt pappina lasten ja nuorten kanssa yli 42 vuotta Mellunkylässä. Tarkemmin laskettuna työura on 42,2 vuotta, mikä lähentelee maratonmatkaa. Se on melko lailla sama rupeama, kuin minkä Mikaelin seurakunta on ollut olemassa. Samaan aikaan kun uusi Mikaelin seurakunta hakee uomiaan, alkaa myös Aikan uusi elämänvaihe eläkkeellä.

Hän on onnellinen, että on saanut tehdä toivomaansa työtä lasten ja nuorten kanssa.

En ole edes miettinyt mitään muuta työtä.

-Sitä päätöstä ei ole tarvinnut katua. Elämä virtaa lasten ja nuorten kanssa. Heidän puheistaan ja tekemisistään saa itsekin energiaa. Usein Kontulaa on morkattu, mutta koko seurakuntamme alue on mainettaan parempi paikka. Lapset ja nuoret ovat täällä mukavia.

Pitkäjänteinen papin työ näkyy huikeina numeroina: takana on 1202 kastetta, 320 vihkimistä, 822 siunausta (ja muutama vielä allakassa), 92 riparia, 50 varkkaleiriä. Etenkin alkuvuosina 1980-luvulla kasteita ja leirejä oli hurjasti. Nuorisotyössä vierähti 18 vuotta, lasten kanssa 4 vuotta, loppuaika varkkatyössä eli varhaisnuorten kanssa. Lukemattomilla leireillä Aikka on ollut tuttu näky kitara kourassa, turvallisena aikuisena.

Aikasta onkin tullut perhepappi monille nuorille heidän aikuistuttuaan.

Kyllä se hyvältä tuntuu, että joku pyytää toisenkin lapsensa kastamaan.

Aikka on ollut tuttu näky myös alueen kouluissa.

-On ollut upeaa, että meillä on ollut niin hyvät yhteydet alueen kouluihin ja kouluikäisiin. On saanut pitää kirkkohetkiä ja koulut ovat tulleet kevät- ja joulukirkkoihin Mikaelinkirkolle. Ennen varkkatyötä olin yläasteella koulupappina 18 vuotta. Pidin päivänavauksen ja palloilin siellä kolme tuntia. Rupesi naurattamaan, kun koulun väki alkoi pyytää minua mukaan kevätjuhliinsa ja koulukuvauksiin. Minusta oli tullut osa joukkoa, Aikka muistelee.

Olemme voineet tarjota alakoululaisille turvallisen vaihtoehdon vapaa-ajan viettoon.

Nykyinen maailmantilanne ja koronavuodet näkyvät Aikan havaintojen mukaan lapsissa ja nuorissa levottomuutena.

-Kyllä heidän elämäänsä vaikuttaa se, että he kuulevat esimerkiksi sodan pahuudesta. Toisaalta meillä on ollut heille tarjota turvallinen vaihtoehto vapaa-ajan viettoon. Meillä on omia, kerhonohjaajankoulutuksen saaneita nuoria ja kivoja viikonloppuleirejä alakouluikäisille.

Aikka on itse saanut kasvaa kristityssä kodissa ja seurakunnassa reittiä pyhäkoulu -poikakerho-ripari-isonen.

-Olen aina ajatellut, että Jumalasta, Jeesuksesta ja Jumalan rakkaudesta kertominen lapsille on tärkeää, että heillä on jotain, johon turvautua elämässä.

Teksti ja kuvat: Outi Jaakkola

‍