Aluksi kuultiin ennakkoon pyydetyt puheenvuorot. Äänessä olivat seurakuntaneuvoston jäsenet Sini Suomalainen, Jenni Haapanen ja Tiina Rautkorpi sekä seurakuntalainen Tuija Holopainen. Sen jälkeen paikallaolijat saivat esittää vapaasti mielipiteensä.

Munkkivuoren kirkkosalissa kuultiin näkemyksiä sekä välillisen että välittömän vaalitavan puolesta.

Välillisessä vaalissa seurakuntaneuvosto valitsee kirkkoherran kaikista hakijoista, kun taas välittömässä vaalissa äänioikeutetut seurakuntalaiset äänestävät kolmesta tuomiokapitulin ennakkoon valitsemasta ehdokkaasta.

Demokratiaa vai ei?

Vaalitapa nähtiin erityisesti välitöntä vaalia kannattavien joukossa demokratiakysymyksenä sekä tapana aktivoida ja osallistaa seurakunnan jäseniä.

Tuija Holopainen sanoi, että jokaiselle pitäisi antaa mahdollisuus käyttää ääntään.

”Jos tämä valinta olisi niin vaativa tehtävä, etteivät seurakuntalaiset siihen pystyisi, se olisi kirkossa hoidettu ammattimaisemmin jo aiemmin”, Holopainen totesi.

Salissa esitettyihin arveluihin alhaisesta äänestysprosentista hän kommentoi, ettei demokratia toimi niin, että etukäteen mietitään, kuka äänestää, vaan kaikille annetaan mahdollisuus.

Hänen mukaansa halu rajoittaa äänioikeutta kumpuaa pelosta, että joku äänestää väärin.

Esimerkiksi seurakuntaneuvoston jäsen Anna Saurama puolestaan katsoi, että neuvosto kirkkoherran valitsijana toteuttaa yhtä lailla demokratiaa.

”Mielestäni se on demokratiaa, että meidät ovat neuvoston jäseniksi äänestäneet henkilöt, jotka ovat halunneet valita sinne pätevät ihmiset.”

Vaalitapa nähtiin erityisesti välitöntä vaalia kannattavien joukossa demokratiakysymyksenä.

Hengellinen vai hallinnollinen johtaja?

Keskustelussa esille nousivat myös erilaiset näkemykset kirkkoherran roolista: onko hän ensisijaisesti hallinnollinen johtaja vai hengellinen johtaja, seurakuntalaisten paimen.

Tämä oli yksi peruste myös neuvoston kesäkuiselle päätökselle välillisestä vaalitavasta, seurakuntaneuvoston jäsen Sini Suomalainen taustoitti.

”Mietimme, ovatko saarnaustaito ja kirkkoherran julkinen olemus tärkeimpiä asioita. Olemme puhuneet paljon henkilöstöjohtamistaidoista, innovatiivisuudesta ja siitä, pystyykö kirkkoherra rakentamaan suhteita ja onko hän hyvä puolustamaan seurakunnan toimintaa.”

Toisenlaisen näkemyksen esitti esimerkiksi seurakuntalainen Erkki Wuori.

”Seurakunta ei ole liikeyritys, eikä neuvosto ole verrattavissa pörssiyhtiön hallitukseen, joka ottaa ja erottaa toimitusjohtajan. Kirkkoherra on tietenkin seurakunnan johtaja ja työntekijöiden esimies, mutta ennen kaikkea hän on seurakuntalaisten paimen”, hän alleviivasi.

Koronaepidemian vuoksi seurakuntaneuvoston kokouksissa oli usean kuukauden tauko, ja vaalitapa tuli päätettäväksi nopealla aikataululla.

Erilaiset lähtökohdat päätöksenteolle

Välillisen vaalin kannattajat nostivat esiin, että seurakuntaneuvostolla on päätöksenteon tukena enemmän tietoa kuin seurakuntalaiset voivat saada. Osa neuvoston jäsenistä haluaisi esimerkiksi hyödyntää valinnassa soveltuvuustestejä.

”Kyse ei ole siitä, että seurakuntalaiset eivät kykenisi tekemään hyviä päätöksiä. Seurakuntalaiset saavat kuitenkin hyvin rajallisen määrän tietoa verrattuna seurakuntaneuvostoon. Esimerkiksi soveltuvuustestien tulokset ovat salaista tietoa”, perusteli seurakuntaneuvoston jäsen Anni Valovirta.

Vasta-argumenttina kommentoitiin, että tuomiokapitulin asettamat vaalisijat antavat hyvän pohjan kärkiehdokkaiden asettamiselle. Näitä kärkiehdokkaita seurakuntalaisilla on mahdollisuus tentata niin paljon kuin he vain jaksavat.

Korona vaikeutti keskustelua

Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli palautti Munkkiniemen seurakuntaneuvoston pyynnön välillisestä vaalitavasta neuvoston käsiteltäväksi, koska se edellytti kansalaiskeskustelua ennen vaalitapapäätöstä.

Tilaisuudessa kuultiinkin pahoitteluja siitä, millä tavalla päätös kesän korvalla tehtiin. Koronaepidemian vuoksi seurakuntaneuvoston kokouksissa oli usean kuukauden tauko, ja vaalitapa tuli päätettäväksi nopealla aikataululla.

Anni Valovirta muistutti, että koko seurakunnan toiminta oli viime keväänä halvaantunut koronan vuoksi, eivätkä neuvoston jäsenet päässeet keskustelemaan kokousten ulkopuolella normaalisti poikkeusolojen takia.

Seurakuntaneuvosto käsittelee vaalitapaa kokouksessaan 7. lokakuuta.

Teksti: Sari Arffman