Artikkeli julkaistu Oulunkylän seurakunnan syysjulkaisussa 2024. Kirjoittaja Janne Villa.

"Helppo heittäytyä koulun ja kirkon yhteistyöhön"

Ekaluokkalaiset siunataan elokuussa koulutielle ja Suvivirsi vapauttaa kesälomille. Sillä välillä kirkko on mukana monessa, kuten koululaisten ryhmäytyksessä ja kiusaamisen ja yksinäisyyden ehkäisyssä, kertovat kuraattori Liisa Ståhle ja nuorisopappi Toomas Takala.

Ekaluokkaisten kouluun siunaaminen Oulunkylän kirkossa on aina herkkä ja liikuttava tilaisuus.

Tunnerekisterin toisessa päässä on kumipossun ritsa-ammunnan organisoiminen. Se on kirkon työntekijöiden ominta osaamisaluetta Hullunkurisissa olympialaisissa, jotka palvelevat hauskanpidon ohella oppilaiden ryhmäytystä.

”Oppilaat ovat ihan villeinä tästä seurakunnan järjestämästä lajista. Oma luokka kisaa muita luokkia vastaan myös perstikassa, kortinheitossa, kakkakoriksessa ja tietokilpailuissa”, selvittää kuraattori Liisa Ståhle.

Oulunkylän yhteiskoulun kuraattori kertoo, että yksinäisyyden ja sosiaalisen ahdistuksen kokemuksia lisänneen koronan jälkeen ryhmäytykselle on ollut kouluissa kova tarve. Kirkko on tässä tärkeä yhteistyökumppani.

Oulunkylän seurakunnalla on vahva koulunuorisotyön perinne. Seurakunnan nuorisotyönohjaajat ja papit ovat usein nähtyjä hahmoja kouluissa.

Viime vuonna Oulunkylän alueella oli noin 130 kouluvierailua, joissa seurakunnan työntekijät olivat koululla tai koululaiset seurakunnan tiloissa.

Mopotus ja nasutus kielletty

Ryhmäytykseen panostetaan paljon jo lukuvuoden alussa koulun, kaupungin nuorisotyön ja seurakunnan työntekijöiden toimesta. Tukioppilaat koulussa ja tuutorit lukiossa vahvistavat oppilaiden tukiverkkoa.

”Oulunkylässä on kielletty mopotus ja nasutus. Ogelikasteemme on turvallinen. Ketään ei nöyryytetä, vaan valvomme, ettei mitään törkeää tehdä”, sanoo Liisa Ståhle.

Moni oppilas tuntee seurakunnan työntekijät rippikoulutapaamisista, oppituntivierailuista, nuorisotyön kanssa toteutetuilta ”nutavälkiltä” ja hyvinvointikahviloista.

”Me tunnemme alueemme nuoret – ja nuorille on tärkeää työntekijöiden tuttuus. Kun he näkevät, että alueen aikuiset tekevät yhteistyötä, liikkuvat keskenään ja vetävät yhdessä ryhmäytysjuttuja, se luo heille turvallisuutta.”

Puhalletaan yhteen hiileen

Kirkolla on tärkeä rooli myös koulun kriisisuunnitelmassa. Seurakunnan tutut työntekijät ovat olleet koululla läsnä, kun oppilaiden kanssa käsitelty isoja ja vaikeita asioita kriisitilanteissa.

”Yhteistyö on tältäkin osin tiivistä. On hyvä tietää, että saamme tarvittaessa kirkolta apua”, Ståhle sanoo.

Kouluväki vierailee kirkossa musiikkiluokkalaisten konserteissa. Kirkon tiloissa järjestetään isoja juhlatilaisuuksia ja pieniä tapahtumia, ryhmäytyksiä ja piknikkejä.

”Käymme myös joulukirkossa, paitsi ne, jotka jäävät tunnustuksettomaan juhlaan koululle.”

Koulun oppilashuollon, seurakunnan ja kaupungin nuorisotyön ammattilaiset tukevat yhdessä rintamassa saman alueen nuoria. Toimijoiden keskinäiseen kilpailuun ei ole tarvetta.

”Yhteisöllisyys on pitkästä aikaa nostanut päätään. En ole kuullut kritiikkiä seurakunnan mukana oloa kohtaan.”

Napapaita, liperit ja huivipää

Monikulttuuriseen yhteiskuntaan kasvaneille nuorille erilaiset katsomukset eivät ole punainen vaate, eikä toisten pelätä vaarantavan omaa turvallista tilaa.

”Nuorille eri uskontojen läsnäolo on itsestään selvää. Jo koulun ruokailussa otetaan uskonnot huomioon, eikä niistä tehdä numeroa.”

Yhtenäiskulttuurin yhdenmukaisuuden paineesta on päästy eroon.

”Vierekkäin voivat olla tytöt, joista toinen on napapaita päällä ja toinen huivi päässä. Kumpikaan ei tee toisen pukeutumisesta ongelmaa”, Liisa Ståhle havainnollistaa.

Kristityt saavat esiintyä omine tunnuksineen ja juhlineen samoin kuin muslimit viettävät ramadania.

”Papeilla ei ole aina lipereitä kaulassa, mutta minusta on kiva, että joskus on. Nuoret tulevat aina mielellään moikkaamaan pappeja.”

Oppilaan ei tarvitse osallistua toisen uskonnon harjoittamiseen.

”Mutta jos meillä on koululla ryhmäytysjuttuja ja pappi vetää jotain ritsalinkoa, en muista kenenkään sanoneen, ettei voisi osallistua siihen, koska pappi on kristitty.”

Yllättävän mutkaton yhteistyö

”Kriittisesti kaikkeen suhtautuvana olen yllättynyt siitä, miten hienosti, helposti ja mutkattomasti koulun ja seurakunnan yhteistyö sujuu ja miten paljon sitä tehdään”, kommentoi Oulunkylän nuorisopappi Toomas Takala.

Hän tukee oppilaita ja koulujen henkilökuntaa näiden tarpeista ja kysymyksistä lähtien.

”Yhteistyö on ennen kaikkea nuorten henkisen kasvun tukemista, ryhmäytyksiä, tuettuja tunteja ja sellaista seurakunnan arvoista ja lähimmäisenrakkaudesta nousevaa toimintaa, johon meillä on ammattitaitoa.”

Seurakunta on mukana oman uskonnon opetuksessa alakoulusta lukioon asti oppitunti- ja kirkkovierailuilla, jotka ovat yleissivistävää opetusta.

”Rippikoulutyön kautta moni nuori elämänkysymyksineen tulee tutuksi.”

Avoimuus estää ongelmat

Päivänavaukset ja koulukirkot sisältävät uskonnonharjoittamista, johon kysytään huoltajien lupa.

”Kirkon työllä on hengellinen ulottuvuus. Joulu- ja kevätkirkot ovat monessa koulussa edelleen suosittuja”, Takala toteaa.

Kirkkovuoden juhlia, kuten adventtipuheita tai pääsiäisvaelluksia, suunnitellaan opettajien kanssa. Kirkon toimintaperiaatteet täytyy avata koululle päin, ettei synny väärinkäsityksiä, sillä kaikkien vakaumusta halutaan kunnioittaa.

”Avoin ja luottamuksellinen keskustelu vahvistaa yhteistyötä.”

”Meidän on etsittävä ja kehitettävä jatkuvasti tapoja, joilla seurakunnan on mielekästä olla mukana tukemassa koululaisia moniuskontoisessa koulussa”, linjaa Takala.

Hauskaa ja luontevaa jalkautumista

Kouluyhteistyö on nuorisopapin prioriteettilistalla korkealla.

”Kun yhdellä koululla ei ollut lautapelikerhon ohjaajaa, sanoin voivani tulla. Saatan tulla paikalle, jos luokalla on kiusaamista, rauhattomuutta, ongelmia ryhmähengessä tai muita haasteita.”

Pohja luottamukselliselle kouluyhteistyölle on luotu jo vuosia ennen Toomas Takalan tuloa.

”On ollut helppoa heittäytyä yhteistyöhön, kun ei tarvitse perustella, miksi on täällä koululla.”

”Seurakunnassa puhutaan paljon jalkautumisesta. Kouluissa se tapahtuu luonnostaan ja on hauskaa”, Toomas Takala kiteyttää.