‍Kun Tapanilaa, Mosabackana paremmin tunnettua työläisten puutaloaluetta, 1900-luvun alussa alettiin rakentaa, lähin kirkko oli Helsingin pitäjän, nykyinen Pyhän Laurin kirkko. Hengellisen elämän elvyttämiseksi teologian opiskelijat alkoivat pitää jumalanpalveluksia myös kaupunginosissa, joissa ei ollut kirkkoa. Ensimmäisen jumalanpalvelus pidettiin Tapanilan kansakoululla lokakuussa 1923.

Vuonna 1924 aloitti toimintansa pikkukirkkoyhdistyksen ompeluseura, joka kartutti varoja tontin hankkimiseksi omaa kirkkoa varten. Ajan hengen mukaisesti tarkoituksena oli rakentaa kirkon lisäksi myös työkeskus.

Kariutuneita suunnitelmia

Pastori F.E. Liljan johdolla perustettiin Tapanilan kirkon kannatusyhdistys syyskuussa 1929. Vuonna 1932 rouva Wilhelmiina Nikander tarjosi 3000 neliötä 45 000 markan hintaan kirkon tontiksi. Tontilla järjestettiin kesäjuhlia, myyjäisiä ja hengellisiä tilaisuuksia kirkkorahaston kasvattamiseksi. Saamastaan kauppasummasta Wilhelmiina Nikander palautti myöhemmin 5000 markkaa tyttärensä muistoksi.

Vuonna 1947 Mannerheimin Lastensuojeluliitto ehdotti seurakunnalle kirkon rakentamista yhteistuumin. Yhteisestä rakennuksesta teetettiin jopa kahdet erilaiset piirustukset, mutta lopulta hanke kuitenkin rahan puutteessa raukesi. Samoin kävi vuonna 1950, jolloin piirustukset ja kustannusarvio laadittiin Tapanilan kirkon kannatusyhdistyksen puheenjohtajan, opettaja K.J. Läntisen aloitteesta.

Kirkko rakennetaan – paikalla myös presidentti Urho Kekkonen

Vuoden 1953 alussa Helsingin kaupunkiin kuuluvasta, niin sanotusta liitosalueesta, muodostettiin kaksi uutta seurakuntaa: suomenkielinen ja ruotsinkielinen Malmin seurakunta. Seuraavana vuonna perustettiin Malmin seurakuntien rakennustoimikunta, joka sai tehtäväkseen kiinteistöneuvos Huugo Vasaran johdolla suunnitella kirkollisen työkeskuksen rakentamisen. Toivo omasta kirkosta virisi Tapanilassa uudestaan, ja kirkon kannatusyhdistys lahjoitti tontin Helsingin seurakunnille tammikuun lopussa 1955.

Malmin seurakunnan vanhimman kirkon arkkitehtinä toimi Per Björkvall ja rakennusmestarina Felix Heikkilä, molemmat tapanilalaisia. Kun Tapanilan kirkko 22. syyskuuta 1957 vihittiin käyttöön, paikalla oli myös tasavallan presidentti Urho Kekkonen puolisoineen. Kirkon kannatusyhdistys lahjoitti kirkolle kellon. Gebrüder Jehmlich Orgelbaun 11-äänikertaiset urut valmistuivat 1958.

Kirkolla oli jumalanpalvelusten lisäksi vireää toimintaa: raamattupiiri, miestenpiiri, äitikerho, vanhustenpiiri, Japanin-lähetyspiiri, merimieslähetyspiiri, diakonian ja Kauhalan työpiirit, kirkkokuoro, pyhäkoulut, nuoriso- ja varhaisnuorisokerhot, askartelu- ja voimistelupiirit ja Lilli Suopohjan johdolla toiminut päiväkerho, josta myöhemmin tuli päiväkoti Tuikku. Myös Tapanilan setlementti järjesti monenlaista ohjelmaa.

Kirkko remontoitiin kokonaan 1995, ja kalusteet uusittiin lähes kauttaaltaan. Kirkon alakerta remontoitiin uudelleen vuonna 2009 päiväkoti Tuikun siirryttyä toisaalle. Alakertaan tuli tilat päiväkerhoja ja koululaisten kerhoja varten. Viimeisin remontti valmistui vuonna 2019.

Salien sisältöjä

Kirkkosalin seinällä on tekstiilitaiteilija Ritva Puotilan neliosainen, eri vuodenaikoja kuvaava tekstiilitaideteos Tapanilan vainiot. Seurakuntasalissa on Kylli-tätinä tunnetuksi tulleen taiteilija Kylli Kosken piirros vuodelta 1995. Kirkon 50-vuotisjuhlassa vuonna 2007 otettiin käyttöön kirkon vahtimestarin Maria Laakson valmistamat liturgiset tekstiilit.

Tapanilan kirkko on yksi Malmin seurakunnan kuudesta kirkosta.