”Keltaiset lehdet ja ruskeat leijuvat maahan kuin untuvat. Herra, me kiitämme niistä!

Oravat harmaat ja pullea, oksalta oksalle loikkivat. Herra, me kiitämme niistä!

Laskee punainen aurinko. Linnut muuttavat maasta jo. Herra, me kiitämme niistä!

Tähtiä pieniä kirkkaita, alkaa vilkkua taivaalla. Herra, me kiitämme niistä!”

Lasten virsi 151

Syksy on värjännyt maan kauniisti erilaisiin väreihin ja monet linnut on muuttanut lämpöisempiin maisemiin. Ensi viikolla (viikko 42) vietetään Tuomiokirkkoseurakunnan perhekerhoissa syyslomaa, jolloin kerhot ovat tauolla. Kerhot jatkuvat jälleen 19.10 alkaen.

Mukavaa syksyä kaikille!

Toivottaa, Milla ja Janette

On syksy niin ihmeellinen. Minä kaikkea ymmärrä en.

Miten vihreä maa, värin uuden nyt saa,

linnut lentävät merien taa.

Mihin siilit ja etanat käy? Niitä syksyllä missään ei näy.

Mihin pois katoaa, missä siilien maa,

mullan allako ne asustaa?

Kuka vaahterat kauniiksi saa, värit muuttaa ne, nyt punertaa?

Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään?

Missä maalarin tuon kotimaa?

Miten kypsyvät puolukat nuo? Mistä karpalot päälleen saa suo?

Mikä punertumaan saapi marjat ja maan?

Syksyn ihmeitä kaikki on vaan.

On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.

Miten muutoksen saa koko kesäinen maa?

Värit hehkuvat nyt loistossaan.

(san. Juhani Konola)