Teksti: Sirpa Patronen
Kuvat: Milja Peuramäki

Hyvän toivon kappelilla on järjestetty maanantai-iltaisin yhteisöruokailua jo vuosien ajan. Viikottain kasviskeiton ääreen ja hyvän seuran luo saapuu 50–65 kaikenikäistä ruokailijaa. Lapsiperheet hakevat iltaruoasta starttia viikolleen ja ikäihmiset kohtaavat ruoan parissa uusia ja vanhoja tuttuja.

”Tämä on hyvä tapa aloittaa viikko ja täällä oppii tuntemaan alueen ihmisiä”, kertoo Bjørnar Knutsen. Norjalais-suomalaiseen perheeseen kuuluu Marina Von Schantz ja poika Maximilian Knutsen. Maanantaista puhutaankin perheessä Supersoppa-päivänä. Keitto tuntuu maistuvan kaikille.

Marina Von Schantz vahvistaa Knutsenin huomiot ja kertoo, että he ovat käyneet iltaruoalla 1,5 vuoden ajan ja tutustuneet täällä toisiin perheisiin. Perheen seuraksi istuukin pian alas lapsia ja pari vanhempaa ja vilkas keskustelu alkaa. Jossain vaiheessa lapsiperheet siirtyvät yhdessä jatkamaan iltaansa läheiseen leikkipuistoon.

Merja Isotupa ja Päivi Wallden juttelevat ruokapöydässä kuin vanhat tutut, mutta ovatkin nyt jutulla keskenään ensimmäistä kertaa. Molemmat vahvistavat, että ruoan lisäksi paikassa tapaa ihmisiä ja aina saa juttuseuraa.

”On hienoa, että täällä käy meidän elämän ehtoopuolella jo olevien lisäksi lapsiperheitä”, naiset toteavat.

Ruokailuun osallistuva Päivi Wallden on aktiivinen toimija alueella, hän vetää Jätkänsaaren kirjastolta lähteviä ikäihmisten kirjastokävelyitä. Wallden pohtii, että Hyvän toivon kappeli voisikin olla hyvä kohde myös näille kävelyille. Vapaaehtoistoiminta on tärkeä osa yhteisöruokailua, joka ei pyörisi viikottain ilman siinä mukana olevia vapaaehtoisia.

Konkarikävijöitä ja uusia tulokkaita‍

Iltaruokailuun ovat saapuneet myös 10- ja 11-vuotiaat Enja Monk ja Siri Wagner toisen vanhemman kanssa. Enja ja Siri kertovat olevansa kaverukset, mutta kuin sisarukset keskenään.

”Käymme täällä joskus, no, melkein joka viikko! Leipä on parasta”, Siri sanoo. ”Täällä on kivoja ihmisiä ja hyvää ruokaa”, Enja vahvistaa.

Tämä kerta on hieman erilainen, koska ruokailussa on nyt karaokea. Aterioinnin aikana viihdykkeeksi saadaan kuulla laulantaa muun muassa pappi Hannu Varkin, suntio Leevi Erkkilän ja ruokailussa aiemmin vapaaehtoisena toimineen vakiokävijän Maarit Syrjäsen esittäminä. Myös keittonsa nauttineet ystävykset Enja ja Siri uskaltautuvat laulamaan.

Yhteisöruokailussa on vakiokävijänsä, mutta myös ensikertalaisia on paikalla. Veikko Forsellin seuralainen on ruokailussa ensimmäistä kertaa, he tulivat paikalle nimenomaan karaoken takia. Keitto saa Forselliltakin kiitosta. Vaikka Forsell ei ruokailussa usein käy, on hän osallistunut muuhun toimintaan Hyvän toivon kappelissa. Hän on ollut seurakunnan muussa toiminnassa mukana jo Ruoholahden kappelin aikoina.

Ihmisten seura ja yhteys tärkeää kävijöille

Eräs kävijä vinkkaa tämän jutun kuvaajalle itse haluavansa antaa haastattelun ja kertoa tarinansa. Hän on Saija Peltosaari. Peltosaari muutti lähistölle marraskuussa ja alkoi käydä yhteisöruokailussa joulukuussa.

”Minä käyn aktiivisesti ja ihanaa, kun voin aina tulla tänne. Olen vähän erakoitunut ja yksinäinen ja on tärkeää saada seuraa sekä ihmiskontakteja”, Peltosaari todistaa.

Peltosaari istuu pyörätuolissa, koska hän on ollut tulipalossa, jonka seurauksena hänen toinen jalkansa ja toisen jalan varpaat jouduttiin amputoimaan. Hän vietti kuukausia sairaalassa, mutta kertoo sairaalapapin tukeneen häntä siellä.

Olen niin onnellinen, kun on olemassa niin ihania ihmisiä maailmassa.

Kun Peltosaari pääsi muuttamaan Jätkäsaareen, diakoniatyöntekijä oli käynyt hänen luonaan. Yhdessä he olivat selvittäneet, mitä kaikkea alueella on tarjolla. Sillä tavoin Peltosaari löysi tiensä Hyvän toivon kappelille.

”Asun muutaman sadan metrin päässä ja pääsen tänne itsekseni tulemaan pyörätuolilla, koska reitti on suora ja esteetön. Olen tutustunut täällä ihmisiin”, sanoo Peltosaari.

Peltosaari kertoo eläneensä kovan elämän, on ollut huonoja ihmissuhteita ja henkilökohtaisia ongelmia. Mutta nyt kaikkien ikävien tapahtumien jälkeen elämässä on taas valoa.

”On niin ihanaa, kun pahin trauma on ohi, ja on niin ihania ystäviä ja tällaisia paikkoja, joista saa tukea ja turvaa. Olen niin onnellinen, kun on olemassa niin ihania ihmisiä maailmassa”, Peltosaari iloitsee.

Peltosaari kertoo itkevänsä helposti ja kyyneleet nousevat nytkin hänen silmiinsä, kun hän toistaa ”kaiken olevan nyt hyvin”. Kaikki on todellakin hyvin Hyvän toivon kappelin yhteisöruokailuhetkessä ja jokainen on sinne tervetullut.

Juttu on julkaistu Katedraali-lehdessä 2/2024.

Otsikkokuvassa Päivi Wallden ja Merja Isotupa, jotka juttelivat ruokapöydässä kuin vanhat tutut, vaikka olivatkin puheissa keskenään ensimmäistä kertaa.

Alemman kuvan Bjørnar Knutsenille, Marina Von Schantzille ja heidän pojalleen Maximilian Knutsenille Hyvän toivon kappelin yhteisöruokailu maanantaisin on Supersoppa-päivä, jossa viikko lähtee mukavasti käytiin. Oikealla oleva Saija Peltosaari halusi kertoa, miten merkittävänä hän pitää Hyviksen yhteisruokailua. Hän kokee yhteisöruokailun paikaksi, jossa voi tuntea saavansa tukea ja turvaa.

‍