Mäkisestä on profeetallisen diakonian äänen aika.

"Seurakunnan kosketuspinta arkeen on syvä, omilla voinavaroillaan seurakunta tekee paljon työtä. Siitä minkä diakonia näkee ja kokee, siitä pitäisi tulla voimakkaan julistuksen ääni. Ei pidä pelätä poliittisiakaan kannanottoja. Köyhyydestä ja sen monista muodoista kirkon pitäisi korottaa äänensä."

Kari Mäkinen vieraili Kallion kirkossa Torstaina iltapäivällä -tilaisuudessa Sirkku Nyströmin haastateltavana. Kari Mäkinen asuu nykyään Tampereella.

"On erilaista katsoa tamperelaisen kerrostalon ikkunasta ulos, kuin arkkipiispan talosta Turusta. Mutta on se Tamperekin ihan hyvä", Mäkinen toteaa.

Seitsemässä vuodessa Mäkisen arkkipiispan ajoista maailma on muuttunut paljon. "On ollut syvältä käyviä ravisteluja, joista korona oli ensimmäinen." Sen jälkeen on koettu mm. Ukrainan sotaa.

"Näen Aleksanterin kirkon puistossa ruokajonon pitenevän koko ajan. Siltikään kaikki matot ei ole vedetty meidän jalkojemme alta", Mäkinen sanoo.

Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset heikentyneet

Mäkinen puhuu kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten heikkenemisestä. "Julkinen valta on tukenut järjestöjä, jos kaikki rahoitus olisi vapaaehtoisten lahjoitusten varassa, silloin moni niistä järjestöistä, jotka toimivat kaikkein heikoimpien auttamiseksi, jäisivät ilman tukea."

Sosiaali- ja terveysala on Mäkisen sydäntä lähellä, koska jäätyään arkkipiispan virasta eläkkeelle, hän toimi kuusi vuotta Sosteen puheenjohtajana. Soste on sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestö.

Hallituksen leikkaukset ovat kouraisseet kipeästi myös sosiaali- ja terveysalan järjestöjä.

"Yhteiskunnassa marginaalissa olevat ihmiset ovat entistä syvemmällä marginaalissa, eikä heidän ääntään kuulu. Millainen on kansalaisihanne, joka on alkanut dominoida? Olisi selvittävä ilman apua, oltava sosiaalinen, pystyvä, tuottava ja tehokas sekä kyvykäs navigoimaan digitaalisessa ympäristössä. Jos ei täytä näitä kriteereitä, joutuu kantamaan häpeää ja kokemaan riittämättömyyttä", Mäkinen sanoo.

"Pitäisikö minun olla jotain muuta kuin olen, tullakseni hyväksytyksi?", Mäkinen kysyy. Tässä ollaan Mäkisestä kristillisen uskon ydinkysymyksissä: "Toisen hyvä elämä ei voi rakentua toisten kustannuksella."

Onko meillä kaikilla todellisuudessa yhtäläinen arvo? Yhtäläinen oikeus hyvinvoinnin hedelmiin? Mäkinen myöntää, että tässä maailman ajassa voidaan tuntea levottomuutta ja voimattomuutta.

"Mutta avuttomuus ja hämmennys voivat synnyttää jotain uutta, kunhan ei lannistuta sen alle", Mäkinen rohkaisee.

Myönteisiä merkkejä ovat lapset, jos lasten toivoa ja lasten elämää jaksetaan tukea, niin siinä on tulevaisuuden avain.

"Tulevaisuuden näkymät ovat sumentuneet ja hämärtyneet. Maailmassa missä kasvoin luotiin parempaa maailmaa lapsille, mutta nyt näkyvissä on niin paljon varjoja."

Kari Mäkinen on mukana myös Valtioneuvoston asettamassa Saamelaisten totuus- ja sovintokomissiossa. Komission toimikausi jatkuu tämän vuoden loppuun saakka.

Vanhuudessa on totuttava elämän rajallisuuteen

‍Mäkinen puhui myös vanhenemisesta. Vanhenemisesta puhutaan eri tavoilla, jos sitä katsotaan esimerkiksei kansantalouden näkökulmasta, nähdään vanheneminen on taakkana tai ongelmana.

"Toinen näkökulma vanhuuteen on taistelu vanhuutta vastaan. Ihannehan on aktiivinen ikäihminen, reipas vanhus."

Onko vanhuus myönteinen vaihe? "Kun ikää karttuu perspektiivi pitenee. Yhteiskunnassa karttuu koko ajan elämänkokemusta lisää ja lisää, kun ihmiset vanhenevat."

Vaikeata vanhuudessa on se, että joutuu luopumaan monista asioista. "Joutuu luopumaan kivuttomista päivistä, ihmisistä, joutuu kantamaan menettämisen surua, esimerkiksi puolison tai läheisten menettämisen surua. Jopa mielen kirkkaudesta voi joutua luopumaan."

Mäkinen sanoo vanhuuden tuovan hitautta, sanojen katoamista ja ajatusten hajallaan olemista. "Vanhuudessa on totuttava ajatukseen, että elämä on rajallinen. Mutta vanhuus on myöskin mukavaa, päiväunet on oikein mukava ottaa", Mäkinen veistelee.

Kirkko tuo pysyvyyttä elämään, kirkkovuodessa toistuvat pyhät tuovat jatkuvuutta.
"Kiirastorstaina toteutuu koko pääsiäistapahtumien draama. Ollaan ensin sen kaltaisessa yksinäisyydessä, josta ei ole paluuta, mutta sitten pääsiäisenä koittaa arastelevan valon hetki."

Teksti ja kuva: Sirpa Patronen