Harri Henttinen kertoo olleensa mukana sateenkaarimessuissa useasti ja on ollut itsekin vähemmistöön kuuluvana myös järjestämässä ja toteuttamassa niitä.

"Mielestäni sateenkaarimessuista pitäisi tulla osa seurakunnan normaalia jumalanpalveluselämää ihan kaikkialla, eikä vain isoissa kaupungeissa. Sateenkaarimessut on suunnattu kaikille seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta riippumatta. Ne ovat kaikille turvallisia myös julistuksellisesta näkökulmasta."

Henttisen mukaan usein vähemmistöihin kuuluvat ihmiset ovat joutuneet kokemaan monenlaista henkistä ja jopa hengellistä väkivaltaa ja syrjintää elämässään. Tätä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen myös seurakunnissa. Jumala ei kuitenkaan Henttisestä asu kirkossa, eikä messussa, eikä edes sateenkaarimessussa.

"Jumala on siellä, missä ihminen elää omaa tavallista elämäänsä iloineen ja suruineen. Ihmisen elämä on pyhä – kaikkien ihmisten!"

Silti sateenkaarimessuun ja kirkkoon kannattaa Henttisestä tulla, koska siellä voi kohdata kivoja ihmisiä, on mukavaa seuraa tai kokea lempeää ihmisen kosketusta. Kirkon penkissä voi istua itsekseenkin, jos niin haluaa.

"Saat kuunnella kaunista ja koskettavaa musiikkia ja sanoja, jotka on tarkoitettu juuri sinulle. Lisäksi voit tulla ihmistä paljon Suuremman koskettamaksi eli kosketetuksi. Illan päätteeksi saatat löytää sisimmästäsi sellaista Valoa, jota siellä ei ehkä aiemmin ole ollut. Toivon näin, että voisit kokea tulleesi jopa löydetyksi", Henttinen sanoo.

Henttiseltä tuomio rakenteelliselle syrjinnälle kirkossa

Tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvä lainsäädäntö velvoittaa myös kirkkoa työnantajana.

"Itse valmistuin papiksi vuonna 1989 ja silloin en olisi uskaltanut tulla ”ulos kaapista”, koska sen jälkeen ei olisi työpaikkaa kirkon piiristä, eikä ehkä muualtakaan löytynyt."

Onneksi kirkossakin on Henttisen mielestä viime aikoina menty hyvään suuntaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioissa. Toki paljon on vielä tehtävää muun muassa asenneilmapiirin suhteen.

"Nykytilanne on sietämätön yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kannalta, koska kirkko sallii edelleen rakenteissaan syrjinnän. Esimerkiksi samaa sukupuolta olevan pariskunnan kirkollisen vihkimisen ja siunaamisen esteenä on käytännössä sukupuoli. Sateenkaarinuorenkin perhe voi joutua pohtimaan, onko jonkun seurakunnan rippileiri opetuksessaan ja ilmapiirissään turvallinen heidän nuorelleen."

Lisäksi Henttinen pitää hyvin omituisena sitä, että ns. sateenkaaripappien kohtelu riippuu siitä, missä hiippakunnassa toimitaan. Hän ei ymmärrä, miksi ylipäätään yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyviä ongelmakohtia edelleen käsitellään kirkossa opillisina kysymyksinä. Ihmisarvo ei koskaan voi olla kiinni kirkolliskokouksen tai muun instanssin opillisista linjauksista.

Henttinen sai Papisto-sarjasta myönteistä palautetta

H‍enttinen on tullut tunnetuksi Ylen Papisto-sarjasta, josta hänen mukaansa kirkko sai osakseen todella myönteistä ja arvostavaa ”hypetystä”.

"Palaute on ollut lähes poikkeuksetta erittäin myönteistä. Yle teki sarjan suurella ammattitaidolla ja osasi tuoda näkökulmat esille arvokkaasti ja esteettisen kauniisti. Toki aina tulee ”helvettiin karkoitusviestejä” jonkin verran, mutta erilaisia näkemyksiä tähän maailmaan mahtuu."

Pienellä paikkakunnalla meikkaavana kirkkoherrana toimimisen voisi kuvitella olevan vaikeaa ja herättävän ennakkoluuloja. Mutta Henttinen kokee olevansa kotonaan Vesilahdessa.

"Haluan tuoda kaikkialla esille sitä, kuinka upea paikka tämä Vesilahti on."

Tästä syystä Henttinen on saanut kunnalta tunnustusta, Hyvinvoiva Vesilahti -tunnustuspalkinto 2021 myönnettiin Harri Henttiselle. Vesilahti on Henttisestä suvaitsevainen ja ihmisläheinen paikkakunta.

"Siksi olenkin uskaltanut itsekin avoimesti astua ns. kaapista ulos ja tunnustaa kuuluvani vähemmistöön, olen sukupuoli-identiteetiltäni androgyyni."

Vesilahtelaiset arvostavat Henttisestä sitä, kun ihminen haluaa olla oma itsensä, eikä vedä jotakin roolia.

"Siksi minut tunnetaankin Vesilahdessa KirkkoHarrina, eikä kirkkoherrana. Eräs lapsi keksi tämän hauskan nimen minulle. Tärkeää on, että on mukana ihmisten arjessa ja juhlassa."

Henttinen ei koe vain käyvänsä työssä, vaan nimenomaan olevansa työssä. Hengellinen eli ajaton työaika on hänestä kirkon työssä luovuttamatonta ja se mahdollistaa ainutlaatuisen ihmisten kohtaamisen ja heidän elämässään mukanaolemisen.

‍Teksti: Sirpa Patronen

Kuva: Ilmari Fabritius / Yle