Kolme Herttoniemen seurakuntaneuvoston jäsentä on valittu luottamustehtäviin myös yhteiseen kirkkovaltuustoon ja kirkkoneuvostoon. Yhteistä heille on halu vaikuttaa, ja palvella kirkkoa omassa roolissaan. Haastattelimme heitä kauden alussa.

Wiking Vuori

Wiking Vuori valittiin yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi. Hän on aikaisemmin ehtinyt vaikuttaa Roihuvuoren seurakunnan neuvostossa melkein kolme kautta, vuosina 2011-2022. Muutto Myllypuroon ei vähentänyt kiinnostusta kirkollisiin luottamustehtäviin, seurakunta ja seurakuntaneuvosto vain vaihtui.

-Olen kokenut seurakuntaneuvostossa vaikuttamisen luontevaksi paikaksi palvella seurakuntaa, ja sille tielle olen sitten jäänyt. Kirkkovaltuuston puheenjohtajana haluan pitää yllä hyvää keskustelukulttuuria ja vaikuttaa aidosti seurakuntayhtymän tulevaisuuden linjaamiseen, Wiking Vuori kertoo.

Lue lisää Kirkko ja kaupungin jutusta

-Mielelläni kuulen palautetta seurakuntalaisilta. Kaikki asiat eivät kuulu seurakuntaneuvoston toimivaltaan, mutta aina niitä voi välittää eteenpäin. Myös jäsenaloitteita on mahdollista tehdä, vaikka se onkin harvoin käytetty väline.

Jos seurakuntaneuvostolle osoitetaan viesti, niin kyllä se otetaan käsiteltäväksi.

Seurakunnan tilakysymystä hän pitää haastavana.

-Edellinen neuvosto teki päätöksen luopua vanhan Herttoniemen kirkon vuokraamisesta, meille jää korvaavan tilan löytäminen ja yhtymän suuntaan vaikuttaminen.

Wiking Vuori aloittelee uraansa tuomarina. Hän lopetti juuri auskultoinnin käräjäoikeudessa ja on aloittamassa työt esittelijänä hovioikeudessa.

-Tuomioistuimissa käytetään myös valtaa, mutta se on toisen tyyppistä kuin luottamustehtävissä. Oikeudessa ei niinkään pyritä vaikuttamaan rakenteisiin, vaikka yksittäisen ihmisen elämänkohtaloihin saatetaan puuttua.

Wiking Vuori on kasvanut kantakaupungissa ja pyörinyt Kallion, Alppilan ja Paavalin yhteisessä nuorten porukassa ennen muuttoa Roihuvuoreen 15-vuotiaana.

-Olen jossain määrin ollut aina yhteiskunnallisesti aktiivinen. Yhdenvertaisuusasiat saivat aikoinaan asettumaan ehdolle seurakuntaneuvostoon. Toimittaja-äidin kautta yhteiskunnalliset asiat ovat olleet kotona esillä, mutta hän on myös itse ollut niistä kiinnostunut.

Muuten mies sanoo viettävänsä tasaista kolmikymppisen elämää – hänet voi löytää Myllypuron lenkkipoluilta tai Itiksen uimahallista.

-Myllypurossa olemme viihtyneet hyvin. Uudella rivitaloalueella on kivat naapurit ja kiva tunnelma.

Johanna Harjunpää

Johanna Harjunpää on ensikertalainen seurakuntaneuvostossa, jonne hänet valittiin saman tien myös varapuheenjohtajaksi. Lisäksi hänet valittiin varajäseneksi yhteiseen kirkkoneuvostoon.

-Ilmeisesti en osaa tehdä mitään pienesti, Jalasjärveltä syntyisin oleva Harjunpää nauraa.

Hän on muuttanut Myllypuroon 2019, juuri ennen korona-aaltoa, jolloin kaikki luukut menivät kiinni.

-En ole siis ollut missään seurakunnan toiminnassa mukana, vain koiran kanssa kävellyt tästä Myllypuron kirkon ohi ja uteliaana kurkistellut pikkuikkunoista sisälle, kehitysyhteistyön kattojärjestö Fingossa oppimisasiantuntijana työskentelevä nainen kertoo.

Hänelle tärkein syy lähteä ehdolle oli kirkon kunnianhimoinen hiilineutraali ohjelma, ja halu vaikuttaa ympäristö- ja ilmastoasioihin. Vauhtia päätökselle antoi viime vuonna Kambodzassa vietetty aika Suomen Lähetysseuran ilmastovapaaehtoisena. Luottamushenkilönä toiminut ystävä myös yllytti lähtemään ehdolle.

Ilmasto- ja ympäristökysymykset ovat olleet minulle lapsesta asti tärkeitä asioita.

-Ajattelin, että tässä voisi olla vaikuttamisen paikka ja minulla siinä annettavaa. Olen toiminut järjestöissä koko elämäni ajan, ollut esimerkiksi ylioppilaskunnan edustajistossa, varapuheenjohtajana Eettisen kaupan puolesta ry:ssä ja tälläkin hetkellä Reilun kaupan hallituksen varapuheenjohtajana. Ja äiti oli kirkkovaltuutettu Jalasjärvellä, hän kertoo.

-Muuten olen vielä oppimassa kirkon luottamustehtävissä toimimista. Se, että kuulun kirkkoon, on omaa kulttuuriperintöäni. Sen vahvuutena on, että on olemassa joku yhteisö, jonne on tervetullut.

Johanna Harjunpään perheeseen kuuluu puoliso ja villakoira.

Elina Raike-Ojanen

Elina Raike-Ojanen on yhteisen kirkkovaltuuston, kirkkoneuvoston ja seurakuntaneuvoston jäsen.

Hän on ollut yhteisessä kirkkovaltuustossa kolmella vuosikymmenenä. Konkari hän on myös seurakuntaneuvostoissa, sillä ennen Herttoniemeä hän on aiemmin ollut myös Vartiokylän seurakuntaneuvoston jäsenenä useaan otteeseen.

Helsingin seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto on hänen mielestään merkittävä päätöksentekoelin myös kokonaiskirkollisesti.

-Kaikki yhteisessä kirkkovaltuustossa olevat haluavat jollain lailla vaikuttaa siihen, mitä yhteisillä verovaroilla tehdään. Kun joukko on noin iso, niin kyllähän se jollain lailla ilmentää seurakuntalaisia.

Valtuustossa tehdään aika isoja taloudellisia päätöksiä.

-Vaikeitahan ne ovat, mutta väistämättömiä. Sillä paikalla pitää ajatella suurempia kokonaisuuksia. Jostain on lähdettävä, jos muutosta on tapahduttava. Kun jäsenmäärä laskee, niin verovarat tulevat laskemaan. Kyse ei ole pelkästään tämän päivän päätöksistä vaan tulevaisuudesta. Valtuuston päätökset ovat kauaskantoisempia kuin seurakuntaneuvostossa tehtävät.

Alun perin Elina Raike-Ojanen opiskeli kirkon nuorisotyönohjaajaksi, mutta oma kutsumus vei kehitysvammaisten pariin työskentelemään. Hän vastaa palvelutoiminnasta kehitysvammajärjestössä, ja on tottunut kokouskäytäntöihin.

-Luottamustoimien kautta pääsen toteuttamaan haavetta työskennellä kirkossa. Kirkko tuo elämään sellaista, että tiedän sen aina olevan olemassa, ja että voin löytää sieltä itselleni jotain.

Toivoisin, että ihmiset löytäisivät kirkosta sen oman jutun, ja että kirkko olisi avoin kaikille.

Elina Raike-Ojanen kertoo, ettei olisi tavannut niin monia upeita eri-ikäisiä ihmisiä eikä ystävystynyt heihin aikuisiällä ilman luottamustehtäviä. Vuosiin on sisältynyt monia arvokkaita kohtaamisia.

-Toivon, että tällä kaudella pääsisin näkemään enemmän seurakunnan toimintaa kuin mikä oli mahdollista korona-aikana.

Hän on asunut Itä-Helsingissä vuodesta 1979, se on hänen kotinsa.

-Vaikka asun Myllypurossa, ajattelen kyllä koko seurakunnan alueen asiaa. Toki Myllypuro on kehittynyt viime vuosina, erityisesti iloitsen uusista oppilaitoksista. Perheestä on lentänyt kaksi poikaa, jotka tosin asustavat lähellä, ja kotona on vielä 15-vuotias riparille menossa oleva tytär sekä mies. Nyt on aikaa käyttää kokouksiin iltaisin.

Teksti ja kuva: Outi Jaakkola